Kirjoittanut
Henriikka Jokimies lensi keskellä koronapandemiaa Meksikon Tijuananiin, jossa hän valmistautuu YWAMin ylläpitämän DTS opetuslapseuskoulun outreach- jaksolle. Kolmen kuukauden aikana hän on nähnyt, että ihmisillä on kaipaus tuntea Jumala.
Globalisoituneessa maailmassa yhä useampi ihminen kyseenalaistaa lähetystyön merkityksen. Monet esittävät kysymyksen, miksi yksi uskonto, tässä tapauksessa kristinusko, olisi muita uskontoja parempi, tai mikä oikeus juuri kristityillä olisi väittää, että luonnonuskontojen kannattajan, juutalaisen, hindun tai vaikkapa muslimin pitäisi kääntyä ja vastaanottaa kaste.
Erityisen suurta kritiikkiä lähetystyö saa usein nuorten ja nuorten aikuisten taholta. Oikeudenmukaisuutta, suvaitsevaisuutta ja monikulttuurisuutta liputtaville nuorille on vaikea pala niellä lähetystyön kyseenalaista historiaa, johon ovat kuuluneet muun muassa “miekkalähetys”, sekä monien alkuperäiskulttuurien tuhoaminen kristinuskon varjolla. Monille kristityille lähetystyötä tärkeämmäksi tehtäväksi ovatkin muodostuneet diakonia, sosiaaliset kysymykset, sekä uskontojen välinen dialogi.
Kuitenkin lähetystyöllä ja erityisesti kristinuskolla on yhä edelleen oma tärkeä paikkansa. Ihmisillä on sisäsyntyinen tarve löytää syy ja merkitys olemassaololleen, ja tähän kristinusko tarjoaa vastauksen. Tuota vastausta viedään eteenpäin Jeesuksen jättämän lähetyskäskyn turvin, se on edelleen kirkon olemassaolon ydin.
Näin ajattelee myös Henriikka Jokimies, joka ei ole säikähtänyt lähetystyön saamaa kritiikkiä, päinvastoin. Hänen mukaansa nykyisessä lähetystyössä ei ole kyse tuputtamisesta, vaan tavasta rakastaa muita ihmisiä samalla tavoin kuin Jumala rakastaa meitä.
– Meidän tehtävämme on yrittää olla heijastuma Jumalan rakkaudesta tähän maailmaan. Tämä on helpompaa siellä, missä hätä on todellista ja missä ihmisillä on vaikeaa. Tällöin ihmiset ovat yleensä avoimempia Jumalan armolle, Jokimies sanoo.
Hän myös painottaa Jumalan rakkaudesta kertomisen yhdistämistä konkreettiseen ihmisten palvelemiseen, diakoniaan.
– Tärkeintä on lähestyä ihmisiä Jumalan rakkaudella. Uskon ja rakkauden tulee näkyä siinä, miten itse toimimme. Esimerkiksi yhtenä päivänä olimme jakamassa burritoja punaisten lyhtyjen kadulla. Prostituoidut tulivat pyytämään meiltä ruuan lisäksi rukousta. Se kosketti syvältä ja osoitti, miten toimiva tapa on se, että ensin autamme, ja vasta sitten kerromme Jumalasta, Jokimies toteaa.
DTS opetuslapseuskoulu innostaa ja varustaa nuoria lähetystyöhön
YWAM (Youth With a Mission), aikaisemmalta nimeltään Missionuoret, perustettiin 1960-luvulla ja on toiminut siitä lähtien ympäri maailmaa. YWAMin kampuksia ja tukikohtia on yli 180 maassa. Yksi niistä, San Antonio del Mar, jossa myös Jokimies parhaillaan opiskelee DTS (Discipleship Training School) peruskurssia, jonka teemana on muutos (transformation).
– Valitsin tämän opetuslapseuskoulun, koska haluan, että Jumala muuttaa minua itseäni ja myös siksi, että voisin itse olla muutoksena tässä maailmassa.
Jo ensimmäiset kuukaudet koulussa ovat antaneet Jokimiehelle paljon.
– Yksi tärkeimmistä tähän asti oppimistani asioista on Jumalan tahdossa eläminen. Tarkemmin sanottuna se, miten voin tietää, elänkö Jumalan tahdossa tai mikä on Jumalan tahto elämälleni.
– Täällä oivalsin, että tunnemme Jumalan luonnetta, kun tunnemme hänen sanansa, ja että hän on itse istuttanut meihin taitoja ja kiinnostuksen kohteita. Jumalan tahdon sisällä voi siis olla monia asioita, ja usein ne asiat, jotka minua kiinnostavat, ovat juuri niitä Jumalan tahdon mukaisia asioita! Tämä oli minulle itselleni tosi silmiä avaava oivallus, Jokimies kertoo.
Tällä hetkellä hän kokeekin olevansa juuri oikealla, Jumalan hänelle osoittamalla paikalla.
– Koen, että olen jo nyt saanut kasvaa Jumalan tuntemisessa ja olen nähnyt, miten monin eri tavoin Jumala voi puhua meille, kun vain pysähdymme kuuntelemaan, ja kuinka monin tavoin Jumala toimii ihmisten elämässä. Ajattelen, että vahva henkilökohtainen suhde Jumalaan on myös kaiken lähetystyön perusta, Jokimies summaa.
Nämä oivallukset ovat auttaneet häntä myös niinä hetkinä, kun päivät ovat tuntuneet rankoilta tai koti-ikävä puskenut mieleen kaiken toiminnan lävitse.
– On tervettä tiedostaa, että lähetystyö on myös rankkaa, erityisesti tietyillä työalueilla. Omalta mukavuusalueelta poistuminen on usein vaikeaa ja vaatii rohkeutta. Ehkä se on yksi syy siihen, että kovin moni ei nykyään lähde lähetystyöhön. Omasta mukavuudesta ja turvallisuuden tunteesta on niin vaikeaa luopua, Jokimies pohtii.
Itse hän kokee silti olevansa vahvasti plussan puolella.
– Olen jo nyt saanut hyviä ystäviä, ja valtavan määrän uusia kokemuksia. Parasta on kuitenkin se, että olen oppinut ymmärtämään Jumalaa paremmin. Jumalan pelko ei tarkoita että pitäisi olla fyysisesti peloissaan, vaan että kunnioituksesta Jumalaa kohtaan tekee sen, mitä Jumala pyytää. Ja nyt haluan tehdä Jumalalle juuri tätä, mitä parhaillaan olen tekemässä!
Ihmiset kaipaavat Jumalaa elämäänsä
Meksikon köyhillä asuinalueilla kiertäessään Jokimies on nähnyt, kuinka suuri tarve ihmisillä on edelleen Jumalan kohtaamiseen.
– Olemme muun muassa toteuttaneet luovaa evankelioimista, jonka yhteydessä menimme läheiseen Rosariton kaupunkiin. Seisoimme kadulla vieressämme kyltti jossa luki espanjaksi seuraava teksti: ”Luotan sinuun, luotatko minuun? Halaa minua”. Kun ihmiset sitten tulivat halaamaan meitä, kerroimme heille, että kaikki tulee olemaan hyvin ja Jeesus rakastaa heitä. Mieleeni jäi erityisesti hetki, kun eräs nainen alkoi itkeä ja selittää, että hänen perheensä asuu kaukana ja että hän on kovin yksinäinen ja todella tarvitsi tuon halauksen. Tämän jälkeen nainen rukoili yhdessä erään tiimiläisemme kanssa ja lähti. Uskon, että tämä hetki todella osoitti naiselle, millainen Jumalan sydän on ihmisiä kohtaan.
Toisaalla pieniä evankelioimismatkoja tehdessään Jokimies on huomannut, kuinka valtava tarve Meksikossa on nuorten tavoittamiselle.
– Kaduilla kohtaamme paljon nuoria, joilla ei ole omia vanhempia taikka ylipäätään ketään aikuisia ympärillään. Noissa hetkissä olemme huomanneet, kuinka tärkeää noille nuorille on se, että istumme heidän viereensä, olemme läsnä, kuuntelemme ja autamme heitä heidän ongelmissaan. Samalla olemme saaneet kertoa Jeesuksesta ja elämästä hänen kanssaan. Vaikka elämä kristittynä voi olla välillä vaikeaa, niin elämä ilman Jumalaa on vielä vaikeampaa.
Omaa mahdollista lähetyskutsuaan pohtiville nuorille Jokimiehellä on selkeä viesti.
– Aina ei tarvitse lähteä ulkomaille, lähetystyötä voi tehdä myös kotimaassa ja Euroopassa, missä molemmissa ihmisillä on iso tarve Jumalalle. Tärkeää on muistaa kaksi perusasiaa; kohtaaminen ja kuunteleminen. Kun näytämme, että olemme kiinnostuneita meille vieraan ihmisen elämästä ja osoitamme hänelle rakkautta, alkaa tuo ihminen väistämättä miettiä, mitä sellaista meillä on, jota häneltä puuttuu. Tuo ajatuksiin kytemään jäävä siemen on ensimmäinen askel matkalla Jumalan tuntemiseen, Jokimies sanoo.
