Miksi Kirkon Ulkomaanapu sai vahvaa tukea hankkeelleen boikotoida Länsirannalla tai Israelin muuten vuoden 1967 sodassa valtaamilla alueilla tuotettuja tuotteita samalla, kun samaan aikaan luterilainen kirkko joutuu selittelemään omia sijoituksiaan ydinaseteollisuuteen? Tätä ihmettelee päätoimittaja Hannu Nyman Sanan pääkirjoituksessaan tällä viikolla.
Nyman ottaa kantaa tutkimusverkosto SaferGlobe Finlandin raportin paljastukseen, jonka mukaan luterilaisella kirkolla on epäsuoria sijoituksia kansainväliseen ydinaseteollisuuteen. SaferGlobe Finlandin koordinaattori Jarmo Pykälä kertoi kirjaa julkistettaessa kirkonkin tienneen asiasta jo ainakin kaksi vuotta.
”Nyt ilmenneen ongelman taustalla on toimintamalli, jonka mukaan kirkko, kuten moni muukin varojaan sijoittava, käyttää sijoitustensa eettisyyden valvontaan ulkopuolista konsulttia. Kun omat resurssit eivät riitä eettisyyden arviointiin, on luotettava ulkopuolisen apuun”, Nyman ihmettelee.
Nyman viittaa Helsingin kauppakorkeakoulun kansainvälisen talouden professori Pertti Haaparannan Kotimaa24.fi-sivustolle antamaan kommenttiin: ”Eettisten ongelmien ulkoistaminen on ongelmana yleinen. Kun kukaan ei vaivaudu enää itse miettimään mikä on eettistä, pannaan pystyyn tarjouskilpailu siitä, kuka arvion antaa. Jos sijoitukset osoittautuvat epäeettisiksi, aina voi pestä kätensä.”
”Tuntuu kieltämättä jossain määrin kaksinaismoralistiselta, että toisaalla käydään boikottikampanjaa jonkun maan tuotteita vastaan ja samaan aikaan itse tuetaan kirkon varoilla ydinaseteollisuutta”, Hannu Nyman kirjoittaa.
Nyman kysyykin, näyttäytyykö kirkon jäsenten toisinaan innokkaassa tarpeessa käydä oikeudenmukaisuustaistelua toisten tekemää vääryyttä vastaan oikeaksi Jeesuksen ajatus: ”Kuinka voit sanoa veljellesi: ’Annapa kun otan roskan silmästäsi’, kun omassa silmässäsi on hirsi. Sinä tekopyhä!”
