Kirjoittanut
Vuosikymmeniä luokanopettajana toiminut espoolainen Pauli Hynninen mieltää hyvekasvatuksen kodin ja koulun yhteistyöksi
Vaikka kodin rooli on ensisijainen – siellä luodaan perusta esimerkiksi toisen ihmisen kunnioittamiselle – myös opettajan rooli kasvattajana on hyvin tärkeä varsinkin silloin, kun kyseessä ovat vasta koulunsa aloittaneet pienet lapset, joita Pauli Hynninenkin on viime vuosina opettanut.
Hyveiden opettaminen on kuitenkin paljon enemmän kuin vain hyvien tapojen opettamista.
Oikeastaan hyveitä ei voi edes opettaa. Ne tartutetaan.
– Jos lapsi on saanut kokea oikeudenmukaisuutta tai on saanut osakseen empatiaa, hän osaa kohdella myös muita oikeudenmukaisesti ja empaattisesti.
Juuri tässä kohtaa korostuu alkuopettajan merkitys.
– Jos alkuopettaja on osannut kohdata lapsia lämpimästi rohkaisten ja arvostaen, sillä voi olla lapsen loppuelämän kannalta positiivisia seurauksia, Hynninen avaa.
Hynnisen mukaan lapset oppivat myös moraaliin liittyviä asioita parhaiten satujen, tarinoiden ja Raamatun kertomusten kautta.
Hän kertoo esimerkin uskonnontunnilta.
– Olimme käyneet läpi Joosefin elämää ja välillä aloin opettaa jotain eettistä aihetta että ”eläkää kiltisti” ja siihen tapaan. Yksi tyttö keskeytti sen sanomalla, että ”kuule opettaja, älä lätise turhia, kerro Joosefista”.
– Tajusin siinä kohtaa, mikä on oikeasti tärkeää. Tuo pieni ihminen sai rakennuspuita elämäänsä Joosefin tarinasta, joka käsittelee hylkäämistä, sisaruskateutta, vaikeuksien kestämistä ja sitä, että Jumala kuitenkin pitää huolta. Ne ovat niitä elämän todellisia suuria teemoja.
Kaksipiippuinen auktoriteetti
Pauli Hynnisen lähes neljäkymmentä vuotta kestäneen opettajanuran aikana yhteiskunnan arvomaailma on muuttunut ja pienten lasten käyttäytyminen heijastelee muutosta niin myönteisellä kuin kielteiselläkin tavalla.
– Kymmenen käskyn opettamisen myötä meillä on vielä jonkinlainen käsitys oikeasta ja väärästä. Materialistiset arvot ovat kuitenkin korostuneet ja työelämä vie vanhempia, mikä näkyy lasten elämässä turvattomuutena.
– Opettaja saattaa nykyään joutua tekemään paljon töitä saavuttaakseen auktoriteettiaseman oppilaisiin. Mielestäni se liittyy siihen, että kunnioituksen kulttuuri on ohenemassa ja individualistiset arvot nousussa. Koulussa täytyy usein keskustella siitä, että toisella ihmisellä on arvo eikä toista voi haukkua miten tahansa niin kuin joissain nettikeskusteluissa tapahtuu.
Auktoriteetin murenemiseen voi liittyä myös myönteisiä puolia.
– Lapset ovat nykyään keskimäärin valmiimpia viestimään asioistaan kuin aiemmin. He ovat rohkeampia ja avoimempia ja se on ilahduttavaa.
Hyveet tulevat sydämestä
Pauli Hynnisen mielestä hyveiden tartuttamisessa on onnistuttu, kun näkee, että ne tulevat oppilaan sydämestä. Hän kertoo esimerkin eräästä hiihtoretkestä pienten oppilaiden kanssa.
– Teimme hiihtoretken merellä ja söimme luodolla eväitä. Yhdellä oppilaalla oli eväänään kaksi pientä välipalakeksiä ja kun hän huomasi, että yhdellä luokkatoverilla ei ollut eväitä ollenkaan, hän antoi toisen keksin pois, Hynninen muistelee.
– Oli liikuttavaa huomata, että pienellä lapsella oli sydämen lämpöä ja lähimmäisenrakkautta noin paljon.
Juttu on julkaistu Elämä-lehdessä 4/2017.
