Kirjoittanut
Lasten ja nuorten hyvinvoinnin heikentynyt tila Suomessa edellyttää eri toimijoiden nykyistä tiiviimpää yhteistyötä.
Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmä esittää, että eri uskontokuntien nuorisotyön osaamista hyödynnetään koulujen ja oppilaitosten kanssa tehtävässä yhteistyössä. Työryhmä luovutti ehdotuksensa tiistaina 25. helmikuuta nuoriso- ja urheiluministeri Sandra Bergqvistille ja opetusministeri Anders Adlercreutzille.
“Luterilaiset seurakunnat ovat koulujen ja oppilaitosten tavallisimpia yhteistyökumppaneita. Yhteistyö nojaa pitkään perinteeseen ja keskinäiseen luottamukseen. Paikalliset erot ovat yhteistyössä kuitenkin usein suuria eikä kaikkialla tehdä yhteistyöstä kirjallisia sopimuksia”, kertoo työryhmän jäsen, kirkon jumalanpalveluksen ja kasvatuksen johtaja Jarmo Kokkonen Kirkkohallituksesta.
Suurimmat uskontokunnat ovat keskeisiä nuorisotyön vaikuttajia sekä yhteistyökumppaneita julkisen hallinnon toimijoille. Niistä erityisesti evankelis-luterilaisella kirkolla on merkittävät resurssit, koulutettuja kasvatuksen ammattilaisia ja paikka nuorten elämässä eri työmuotojen kautta.
”Lasten ja nuorten hyvinvointi ja luottamus tulevaisuuteen on yksi suomalaisen yhteiskunnan keskeisistä kysymyksistä. Vastuumme lapsista ja nuorista on yhteinen. On arvokasta, että uskonnollisten yhteisöjen mahdollisuudet sekä koulutettujen kasvatustyöntekijöiden merkitys tunnistetaan. Kaikkia toimijoita tarvitaan”, sanoo Turun arkkihiippakunnan piispa Mari Leppänen.
Yhteistyölle selvät pelisäännöt
Työryhmä korostaa, että yhteiskunnan eri toimijoiden tulee työskennellä määrätietoisesti, suunnitelmallisesti ja tiiviisti yhdessä lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi.
Työryhmä suosittelee, että kuntien ja uskonnollisten yhteisöjen kasvatusalan ammattilaisten osaamista hyödynnetään entistä enemmän. Hyvinvointia vahvistava yhteistyö ei saa sisältää uskonnollisesti ja katsomuksellisesti sitouttavia elementtejä.
Vaikka joulukirkot ja muut uskonnolliset tilaisuudet ovat edelleen mahdollisia, ne eroavat luonteeltaan hyvinvointityöstä, joka ei sisällä uskonnon harjoittamista.
“Työryhmän ehdotukset ovat tärkeä askel kohti lasten ja nuorten hyvinvoinnin parantamista yhteistyössä eri uskontokuntien kanssa. Mikään taho ei pysty yksin edistämään nuorten hyvinvointia ja tulevaisuuden näkymiä, vaan tähän työhön tarvitaan laaja valikoima keinoja. On tärkeää, että kaikki lasten ja nuorten kasvatus- ja hyvinvointityötä tekevät tahot toimivat yhteisen päämäärän hyväksi”, toteaa ministeri Bergqvist ministeriön tiedotteessa.
Selvityksen mukaan lasten ja nuorten hyvinvointia edistävä yhteistyö kuntien, koulujen, oppilaitosten ja uskonnollisten yhteisöjen välillä on mahdollista jo nykyisen lainsäädännön mukaisesti. Hyvää yhteistyötä tehdään nykyisin laajasti eri puolilla Suomea sopimuspohjaisesti. Evankelis-luterilaisella kirkolla on käytössään kuntien kanssa kattavat yhteistyösopimukset.
“Yhteistyötä uskontokuntien ja koulu- ja nuorisotyön välillä on syytä tehostaa, etenkin kun esteitä yhteistyön lisäämiselle ei ole nykylainsäädännössä. On tärkeää, että yhteistyö on avointa ja suunnitelmallista, jotta saavutetaan parhaat mahdolliset tulokset”, kertoo ministeri Adlercreutz ministeriön tiedotteessa.
Paikalliset sopimukset avainasemassa
Työryhmä kannustaa edistämään paikallista sopimuskäytäntöä yhteistyön suunnitelmallisuuden ja avoimuuden vahvistamiseksi. Esimerkiksi huoltajille suunnatun yhteistyöviestinnän tulee olla ajantasaista, huolellisesti suunniteltua ja avointa.
Yhteistyön periaatteet, rakenteet ja käytänteet määritellään erillisessä sopimuksessa sekä sisällytetään tarvittaviin kuntien, koulujen ja oppilaitosten ohjausasiakirjoihin, kuten hyvinvointisuunnitelmiin, lukuvuosisuunnitelmiin sekä opetusta ja opiskeluhuoltoa koskeviin suunnitelmiin.
Kirkon viestintä
