Kirjoittanut
Opetushallituksen uuden oppaan mukaan sukupuolen jatkuva mainitseminen viestittää lapselle ylikorostuneen käsityksen sukupuolen merkityksestä: sukupuoli on vain yksi ominaisuus muiden ominaisuuksien joukossa.
Opetushallituksen linjauksen mukaan sukupuolittuneisuuden lieventäminen on välttämätöntä esiopetuksessa ja peruskoulussa, sillä lasten asenteet koskien sukupuolta, seksuaalisuutta sekä tasa-arvoa vakiintuvat pitkälti lapsuudessa ja teini-iässä.
Esikouluikäisiä Opetushallitus suosittelee kutsumaan nimillä eikä joukkoina ”tytöt” tai ”pojat”. Ensimmäisen ja toisen luokan opettajia ohjeistetaan käyttämään opetuksessa kirjoja, joissa sukupuoliroolit eivät ole stereotypioita toistavia vaan joista löytyy esimerkkejä ”moninaisemmista perheistä” kuten sateenkaariperheistä.
Opetushallituksen sukupuolten väliseen tasa-arvoon tähtäävässä oppaassa pidetään lähtökohtana sukupuolten moninaisuutta eli ”kaikkien sukupuolten ja sukupuoli-identiteettien ja sukupuolten ilmentämisen muotoja”.
Käytännössä tällä tarkoitetaan transsukupuolisia eli henkilöitä, jotka kokevat ettei syntymässä määritelty sukupuoli vastaa heidän kokemustaan sukupuolesta, muunsukupuolisia, jotka eivät koe itseään naisiksi tai miehiksi, transvestiitteja eli henkilöitä, joilla on tarve välillä ilmaista pukeutumisellaan tai muulla tavoin toista sukupuolta, sekä intersukupuolisia, joiden fyysiset ominaisuudet eivät ole synnynnäisesti selvästi joko miehen tai naisen.
Koulutusalan ja ammatin valitsemisessa näkyvä sukupuolten eriytyminen alkaa muotoutua jo kodeissa, varhaiskasvatuksessa sekä koulussa ja jatkuu aikuisikään saakka. Uusilla toimintatavoilla Opetushallitus haluaa vaikuttaa oppilaan näkemyksiin pitkälle tulevaisuuteen. Yhtenä menetelmänä käytetään tyttöjen ja poikien tutustuttamista sukupuolelleen epätyypillisiin ammatteihin, esimerkiksi tyttöjä tekniikan alaan ja poikia hoitotyöhön.
Opetushallitus peräänkuuluttaa sukupuolitietoisen opetuksen merkitystä. Sitä pidetään hyvän opetuksen tunnuspiirteenä ja sukupuolitietoisuutta osana hyvän opettajan ammattitaitoa. Opetus perustuu herkkyydelle tunnistaa jokaisen yksilöllisyys ja ominaispiirteet. Sukupuolen ilmentäminen saattaa vaihdella tilanteen ja yksilön mukaan. Jokaisen lapsen ja oppilaan sukupuolikokemus on ainutlaatuinen ja omanlaisensa. Oppilaasta ei muodosteta ennakkokäsitystä sukupuolen perusteella.
Vuonna 2014 tasa-arvolakiin tullut täydennys velvoittaa kaikki perusopetusta järjestävät oppilaitokset laatimaan tasa-arvosuunnitelman. Vähintään kolmen vuoden välein laadittava suunnitelma on tehtävä yhteistyössä henkilöstön ja oppilaiden tai opiskelijoiden kanssa. Opetushallituksen julkaisema opas on tehty avuksi suunnitelman laatimiseen.
Tasa-arvotyön keskeinen pyrkimys on Opetushallituksen mukaan sukupuolittuneisuuden ja sukupuoleen perustuvan eriytymisen tai eristämisen tunnistaminen kulttuurisissa ja yhteiskunnallisissa rakenteissa ja niiden purkaminen tai lieventäminen.
Opetushallituksen oppaassa on mahdollista nähdä viitteitä länsimaisessa aateilmastossa 2000-luvulla voimistuneesta gender-teoriasta, joka on ideologinen tulkinta sukupuolisuudesta. Teorian mukaan biologiset ominaisuudet eivät ensisijaisesti määrittele miehen ja naisen olemusta, vaan yhteisö ja kulttuuri, joihin yksilö syntyy. Pitkälle vietynä tulkintaan sisältyy ajatus ihmisen mahdollisuudesta valita vapaasti ja tietoisesti itse oma sukupuolensa.
Tulkinta on saanut osakseen paljon kritiikkiä. Esimerkiksi paavi Fransiskus on tuominnut kouluissa annettavan opetuksen ideologisena pyrkimyksenä muuttaa perinteinen käsitys sukupuolisuudesta ja perheestä.
Opetushallituksen opas on otettu ristiriitaisesti vastaan. Lisäkuohua aiheeseen on tuonut Nyt-liitteen artikkeli, jonka mukaan ”ensi vuoden alusta lähtien Suomen kouluissa ei enää puhuta tytöistä ja pojista, jos kouluille annetut suositukset toteutuvat.” Opetusneuvos Satu Elon mukaan jatkossakin voidaan puhua tytöistä ja pojista. Helsingin Sanomiin haastateltu Elo Opetushallituksesta harmittelee harhaluuloa, että ”tyttö” ja ”poika” -sanat kielletteisiin oppitunneilla kokonaan.
