Kirjoittanut
Nuorille aikuisille suunnattu Tulisielukoulu oli ehtinyt pyöriä noin viisi viikkoa, kun korona ajoi koululaiset erilleen. Aktiot järjestettiin varotoimenpiteiden suomissa rajoissa, mutta eristyksellä oli puolensakin.
Kuinka lähteä lyhytaikaisille lähetysmatkoille, kun koronaviruksen vuoksi valtioneuvosto on kehottanut välttämään matkustamista?
Sitä jouduttiin pohtimaan tänä keväänä opetuslapseuskoulu Tulisielukoulussa, jonka opetusjakso päättyy ulkomaille ja kotimaahan suuntautuviin aktioihin.
Todistusvideoita, taksvärkkiä ja hyviä tekoja
Etäaktioihin ei ollut mitään mallia, joten ne oli suunniteltava alusta asti. Tiimit tekivät Instagramin livelähetyksinä todistusvideoita, avustivat ”taksvärkki-kohteissa” kuten ruoka-avussa diakoniajärjestössä, keräsivät rahaa hyväntekeväisyyskohteeseen sekä tekivät hyvää vaikkapa suklaalevyjä ja rohkaisevia postikortteja jakamalla. Lisäksi jokainen tiimi valmisteli saarnan, jotka lähetettiin ennalta sovittuihin seurakuntiin. Vähimmäisvaatimusten lisäksi järjestettiin esimerkiksi rukousyö ja vedettiin Zoomin kautta vapaaseurakunnan nuorisotyötä.
– Kun kävin läpi suunnitelmat etukäteen, ne olivat huikeita ja näyttivät paperilla ihan oikeilta aktioilta, opetuslapseuskoulun johtaja Henna Saarinen kiittelee.
Hän sanoo, että aktioissa sosiaalisen median välityksellä päästiin tavoittamaan enemmän ihmisiä kuin osattiin edes ajatella. Monet tulisielukoululaisten seuraajat katselivat niin Instagramissa kuin YouTubessa lähetettyjä videoita.
Aktiot kuitenkin myös haastoivat. Osalle etäisyys johtajien ja tiimiläisten välillä oli vaikeaa.
– Luulen, että jokainen on tehnyt oman surutyönsä, Saarinen arvelee.
– Mutta aktion johtajilla ei ole koskaan pelkästään helppoa eikä tarvitsekaan olla. Emme tavoittele helppoutta vaan sitä, että ihmiset oppisivat ja kasvaisivat. He oppivat ja kasvoivat.
Yhteys on tärkeä osa opetuslapseuskoulua
Henna Saarinen suree sitä, että tämän kevään koululaiset ja ensimmäistä sekä kenties ainoaa kertaa vapaaehtoisina toimivat tiiminvetäjät eivät päässeet kokemaan tyypillistä Tulisielukoulua, johon kuuluu olennaisena osana yhteys ja tiivis asuntolaelämä.
Yhteistä aikaa ehdittiin viettää viisi viikkoa, ennen kuin korona ajoi koululaiset erilleen ja etäopetuksen ääreen.
Pettymys on ollut luonnollinen reaktio, mutta etäyhteydessä oli puolensakin, sanoo Saarinen. Kevään saldo jäi lopulta plussan puolelle.
– Tämä oli vaikea prosessi, mutta monet kokivat sen myös hyvänä ja sanoivat, että Jeesus opetti heille asioita, joita voi oppia vain yksinäisyydessä.
Nyt Tulisielun käyminen oman arjen keskellä mahdollisti sen, että oppeja pääsi viemään heti käytäntöön. Myös digitaalisten julkaisualustojen haltuunoton ansiosta tulevaisuudessa on helpompaa kutsua vierailevia puhujia yksittäisille oppitunneille verkon kautta.
Tulisielukoulu on osa Suomen teologisen opiston koulutustarjontaa.
