Kirjoittanut
Syyrian kirkon uusi toimintamuoto on lähettää opiskelijoita vierailuille yksinäisten vanhusten luo. Vanhukset ovat rohkaistuneita tiimien vierailuista, mutta rohkaisua saavat myös opiskelijat itse.
Paikallisen pastorin vastaus kysymykseemme Syyrian kirkon tulevaisuudesta ei ole kovin optimistinen: ”Pelkään, että Syyria muistuttaa jatkossa Turkkia, jossa vain pari kolme prosenttia väestöstä on kristittyjä. Näyttää siltä, että nuorison tavoitteena on lähteä maasta.” Keskustelumme aikana sähköt katkeavat, ja tarvitsemme matkapuhelinten taskulamput nähdäksemme toisemme.”On vielä niin paljon vanhuksia, joiden luona ei käy kukaan.” Syyrialaispastori”Huhutaan, että kohta jäämme kokonaan vaille sähköä. Eilen sähköt olivat poikki 12 tuntia. Sitten saimme sähköä tunnin ajan, ja taas tuli katko. Ihmiset sanovat, että pommitusten aikana tilanne oli parempi kuin nyt”, pastori kertoo.
Watad-projekti tukee vanhuksia ja opiskelijoita
George, 21, opiskelee lääketiedettä kolmatta vuotta, ja Joellella, 21, on menossa kolmas vuosi taloustieteen opiskelijana. Molemmat ovat mukana Watad-projektissa, joka organisoi vierailuja vanhusten luo. ”Opiskelu on haaste kaikille nuorille”, George sanoo. ”Julkisen liikenteen ja opintomateriaalien hinnat ovat nousseet.” Mennäkseen yliopistolle ja ostaakseen tulosteet luennoista George tarvitsee 55 000 Syyrian puntaa (noin 15 euroa). Summa ylittää hänen isänsä, perheen elättäjän, kuukausiansiot. Molemmat nuoret pitivät ajatuksesta tehdä jotain taloudellisen tuen vastineeksi. ”Vanhusten kanssa työskentely oli uusi idea, mutta ajattelin että se olisi hyväksi sekä meille että heille. Opimme vanhuksilta monenlaista”, George sanoo.”Vierailut saavat minut ajattelemaan vanhempiani. Jäisinkö tänne heidän vuokseen?” Joelle”He ovat käyneet läpi monia asioita ja osaavat neuvoa meitä”, Joelle lisää. ”Vierailut saavat minut ajattelemaan vanhempiani. Jäisinkö tänne heidän vuokseen? Kamppailin jäämisen ja lähtemisen välillä. Mutta nyt kun vierailuista on tullut osa elämääni, ne ovat parantaneet suhdettani perheeseeni ja muihin ihmisiin.” George kertoo: ”Hiljattain eräs vanhus sanoi: ‘Sinä olet lasteni ikäinen. Vierailusi saavat minut tuntemaan, että he eivät ole lähteneet kotoa. Olet kuin oma lapseni.’” Joelle lisää: ”Yhden tai kahden tunnin vierailu on heille merkityksellinen. Meidät tämä työ puolestaan yhdistää ympäröivään todellisuuteen. Se vaikuttaa sekä heidän että meidän elämäämme.”
Tarvetta työn laajentamiseen
Pastori ja nämä kaksi opiskelijaa ovat tyytyväisiä työnsä vaikutukseen, mutta toteavat tarpeen olevan suuri. “Tavoitamme vain pienen joukon. On vielä niin paljon vanhuksia, joiden luona ei käy kukaan.” Amir, yksi vanhuksista, on silminnähden onnellinen nuorten vierailusta. Aika menee kuin siivillä, kun he ovat paikalla. Aivan liian pian he ovat juoneet teensä, kertoneet kuulumisensa ja kuunnelleet, mitä Amirilla on sydämellään. Amirin kaltaiset vanhukset eivät malttaisi odottaa nuorten seuraavaa vierailua. Rukoilethan Syyrian yksinäisten vanhusten puolesta. Kiitämme Jumalaa Damaskoksen Watadin kaltaisista projekteista. Rukoile, että tämän tärkeän työn jatkamiseen saadaan tarvittavat varat.Kuuntele podcast
