Kirjoittanut
Vanhat opiskelijat muistelivat Tampereen yliopiston marxilaisaaltoa, ja kristittyjen vastausta evankeliumilla.
Oli kaihoisaa mutta mukavaa tavata nykypäivän opiskelijoita ja vähän muitakin, Antti Tervasmäki Mikkelistä kertoo.
Tervasmäki, 77, opiskeli itse Tampereella yliopistossa vuosina 1969–1973, yli 50 vuotta sitten siis. Jo tuolloin opiskelijatyöhön oli syntynyt traditiota, ja nyt 24. lokakuuta vietettiin Tampereen opiskelijapiirin 70-vuotisjuhlaa helluntaiseurakunnassa.
Veteraanipastori Pekka Ylenius kertoi juhlassa opiskelijatyön muodostumisesta osaksi seurakunnan työtä. Esillä oli paljon kuvia vireiltä vuosilta, muun muassa vuoden 1972 aktiosta, jossa kirjapöytä oli rohkeasti alakuppilan edessä ja Jeesus elää -banderolli pysäytti monet opiskelijat.
Työ oli suoraviivaisesti evankelioivaa, ote intensiivinen ja rohkea.
Heikki ”Herbe” Alastalo muisteli, että vuonna 1968 aktiossa pyöri mukana muun muassa Tapio Sopanen, Liisa Lindell ja Ritva Sopanen (os. Nieminen). Puhujana oli evankelista G. Dawkins, tulkkina lähetyssaarnaaja Åke Söderlund.
1970-luvun alku toi tullessaan uusvasemmistolaisuuden nousun. Tervasmäki muisteli yliopiston väkevää ilmapiiriä.
– Yliopiston marxilaiset ryhmät tuntuivat hallitsevan ilmapiiriä, ja vuosikymmenen alussa pidettiin muun muassa kymmenen päivän luentolakko.
Hengellisen ilmapiirin koventuessa kristityt opiskelijat lähtivät rukoillen liikkeelle ja järjestivät vuoden 1972 aktion. Mukana Antti Tervasmäen ja Herbe Alastalon lisäksi olivat muun muassa Saku Ronkainen, Ritva Palo-oja (os. Turtio), Irmeli ”Imppu” Lähteinen, Veli-Matti ”Velsu” Ojala ja Päivi Rantanen.
– Puhujana oli tuon ajan nuorisoidoli Veikko Manninen, seuraavana vuotena Valtter Luoto.
Opiskelijatyöhön liittyi 1970-luvulla tärkeänä osana myös teetupatyö. Kristityillä opiskelijoilla oli myös vuokrattuna oma tila samassa talossa Lenin-museon kanssa, jossa vieraili paljon ihmisiä muun muassa Neuvostoliitosta. Nämä saivat samalla kurkistuksen myös kristittyjen opiskelijoiden maailmaan.
Nykyisin opiskelijapiiri kokoontuu keskiviikkoisin. Mukana on 60–80 osallistujaa. Lisäksi opiskelijat järjestävät muun muassa mökkiviikonloppuja ja pulkkamäkitapahtumia.
– Piirin kautta on aina ollut matala kynnys päästä mukaan seurakuntaan, helluntaiseurakunnan nuorisopastori Joona Salo kertoo.
– Työ on kotoisaa ja yhteisöllistä, eikä opiskelijatyössä niin helposti huku massaan kuin varsinaisissa nuortenilloissa, jotka ovat suurempia.
Salo sanoo, että on tärkeää, että seurakunnalla on selkeä väylä toimia myös yliopistossa opiskelevien parissa.
– Vanhat tekijätkin ovat kuva siitä, että on tärkeää, että yliopistomaailmassa, jossa on paljon vaihtoehtoisia aatteita, on myös tällaista hyvää kristillistä aktivismia.
Työtä johtaa vastuupastori ja opiskelijoista koottu johtotiimi.
– Kovin pitkään valmistuneet nuoret eivät ole enää mukana, joten opiskelijatyö säilyy niiden käsissä, jotka opiskelevat.
Jutun pohjana on sosiaalineuvos Antti Tervasmäen kirjoitus opiskelijapiirin 70-vuotisjuhlasta.
