Kirjoittanut
Suomalais-kanadalainen teologi aloittaa Suomen Evankelisluterilaisen Opiskelija- ja Koululaislähetyksen tutkijana ja kouluttajana loppukesästä.
Vahva sydän ja vahvat kädet, kyky sitoutua ja palvella. Tällaisena Jason Lepojärvi on OPKOn kristillisenä opiskelijajärjestönä mieltänyt.
– Vaikka OPKO toimii paljon yliopisto- ja korkeakouluopiskelijoiden parissa, pään osuus on akateemisessa mielessä ollut ehkä vähäisempi sen työssä kuin käsien ja sydämen, Lepojärvi pohtii.
OPKO ei ole aiemmin osallistunut tutkimukseen, joten elokuussa koittaa sen kannalta historiallinen vaihe, uusi aluevaltaus. Lepojärven kanssa samanaikaisesti aloittaa työnsä OPKOn palveluksessa myös toinen ajattelija, apologi Aleksi Markkanen.
– Omasta toimenkuvastani noin 75 prosenttia tulee olemaan tieteellistä tutkimusta, vertaisarvioitujen julkaisujen laatimista teemoista, jotka hyödyttävät ja kiinnostavat OPKOa, Lepojärvi kertoo.
Tutkimustyö jalkautetaan kentälle koulutusten, populaarijulkaisujen ja mediatyön kautta. Luvassa lienee tekstien lisäksi esimerkiksi videoesseitä.
– Paljon on ideoita ja mahdollisuuksia. Täytyy suunnitella hyvin, mitä lähtee tekemään.
Rakkaus ja viisaus
Rakkauden akateeminen ammattilainen, ”Dr. Love”. Sellaiseksi Jason Lepojärveä on moni osin huumorimielessä tituleerannut. Nimityksellä on kuitenkin totuuspohjaa, sillä mies on tutkinut urallaan paljon juuri rakkautta ja muita hyveitä.
– Voi olla sekä rakkauden että ajattelun ammattilainen. Rakkaus ei ole sokeaa. Se sitoutuu toisen kukoistukseen, olipa toinen sitten ihminen, luonto tai isänmaa. Ilman viisautta ja terävää ajattelua tekee paljon toisen tarpeita ja todellisuutta koskevia tulkintavirheitä. Pelisilmä puuttuu, jolloin hyvästä tahdostakin seuraa vain vahinkoa.
Rakkauden ja viisauden välinen riippuvuus on kaksisuuntainen.
– Viisauden hyveen arvo ja hyöty on siinä, miten hyvin se palvelee rakkautta. Mitä järkeä on olla viisas, jos ei sitä osaa ohjata yleiseen hyvään?
Lepojärven käsitys rakkaudesta on laaja. Hän käsittelee viime vuonna ilmestyneessä Perjantailahja-esseekokoelmassaan perhe- ja parisuhderakkauden lisäksi rakkautta työhön, politiikkaan ja totuuteen. Miten hän itse aikoo rakastaa suomalaista yhteiskuntaa palatessaan maahan kymmenen vuoden jälkeen?
– Hyvä kysymys. Haluan kyllä rakastaa, se on tavoite. Olen ollut poissa kauan, joten en ehkä tunne nykyistä Suomea vielä niin hyvin, että tietäisin tarkalleen, miten sitä parhaiten rakastan. Käytännöllinen viisaus sen suhteen vaatii paikallaoloa, osallistumista ja kuuntelemista.
Lewisin esseitä ja erimielisyyden sietämistä
Vaikka Jason Lepojärven ajatukset suomalaisen yhteiskunnan rakastamisesta eivät ole vielä täydellisen tarkentuneita, mieleen nousee heti kaksi asiaa. Ensimmäinen niistä liittyy sodan pelkoon.
– Osa nykyisistä kirjoitusprojekteistani liittyy vihollisrakkauteen ja sen ongelmiin. Miten antaa viholliselle anteeksi? Miten yhteensovittaa Jeesuksen käsky rakastaa vihamiehiä sekä mahdollinen puolustautuminen ja sodankäynti?
Mitä järkeä on olla viisas, jos ei sitä osaa ohjata yleiseen hyvään?
Lepojärvi haluaisi hyödyntää omien artikkeleidensa lisäksi C. S. Lewisin sotaan liittyviä esseitä, jotka olisi korkea aika kääntää suomeksi.
– Se voisi olla hyvä palvelus. Lewis oli ensimmäisen maailmansodan veteraani ja yhteiskunnallisesti aktiivinen. Häneltä voi ammentaa muun muassa sen kysymyksen osalta, että miksi opiskelu kannattaa, vaikka elämme keskellä kriisiä, sotaa ja pandemiaa. Lewis on kirjoittanut myös jälleen ajankohtaisesta ydinsodan uhasta.
Lepojärvi haluaisi rakastaa suomalaista yhteiskuntaa myös kehittämällä älyllisten hyveiden koulutusohjelmaa, joka vahvistaa ajattelu- ja keskustelutaitoja sekä kykyä sietää erimielisyyttä. Hän viittaa vaientamiskulttuuriin, johon liittyy vaatimuksia ajatuksiltaan tai arvoiltaan vääränlaisiksi leimattujen ihmisten julkisesta hiljentämisestä.
– Sen juuressa on mukasuvaitsevaisuus, jonka juuressa on kykenemättömyys sietää erimielisyyttä. Haluaisin esimerkilläni ja tutkimuksellani näyttää, että ihmiset voivat olla ystäviä ja pitää toisistaan, vaikka olisi syviäkin erimielisyyksiä. Asiat voivat riidellä ihmisten sijaan.
Rohkaisua oikealta ja vasemmalta
Jason Lepojärvi on tutkinut urallaan älyllisiä ja moraalisia hyveitä. Tutkimuksen pohjalta kuva aidosta suvaitsevaisuudesta ja avaramielisyydestä on tarkentunut.
– Suvaitsevaisuus on hyveellistä erimielisyyttä. Vaikka olen eri mieltä jonkun kanssa, en yritä tuhota hänen uraansa tai aiheuttaa mainehaittaa. Mitä suuremmat erimielisyydet, sitä hyveellisempää suvaitsevaisuus voi olla.
Moni tarttuu vääriksi tai haitallisiksi kokemiaan mielipiteitä kohdatessaan käytettävissä oleviin valtavipuihin näkemättä argumentoinnin ja keskustelun vaivaa. Se johtaa väärin ajattelevan välttämiseen tai hiljentämiseen. Lepojärvi ei kuitenkaan toisaalta ajattele, että keskustelun ongelmat ovat koko totuus.
– Näen paljon upeitakin keskusteluja, vaikka asiaan liittyy kasvukipuja. En ole tuomiopäivän pessimisti. Suomi ei ole uppoava laiva, jonka kanadalainen vapahtaja tulee ja pelastaa, Lepojärvi naurahtaa.
Hän aikoo pysytellä itse esimerkiksi kirkkopoliittisten vääntöjen ulkopuolella.
– On kannustavaa saada paljon uuteen tehtävääni liittyviä onnitteluviestejä Suomen eri yliopistoista, kansankirkon seurakunnista ja järjestöistä sekä muista kirkoista. Viestejä on tullut vasemmalta ja oikealta, liberaaleilta ja konservatiiveilta.
Eri tavoin ajattelevat ovat siis saavuttaneet yksimielisyyden vähintäänkin siinä, että Lepojärven pyrkimys vahvistaa arvostavaa keskustelua on tervetullut.
Unelma ja riski
OPKOn päätös palkata Jason Lepojärvi kouluttajaksi ja tutkijatohtoriksi on suurisieluinen ja rohkea. Niin mies itse kokee.
– Suurisieluisuus on kykyä unelmoida, jaloa visionäärisyyttä. Halutaan hyviä ja suuria asioita itselle ja muille. Rohkeaa taas on lähteä toteuttamaan visiota vaikeuksista ja haasteista huolimatta. Se on riski.
Lepojärvi kokee, että riksin ottavat sekä OPKO että hänen Suomeen muuttava perheensä. Jos OPKOn tieteellisen panoksen vahvistaminen onnistuu, siitä voi seurata paljon hyvää.
– Voimme palvella opiskelijoita ja jatko-opiskelijoita kokonaisvaltaisemmin.
Näen paljon upeitakin keskusteluja, vaikka asiaan liittyy kasvukipuja. En ole tuomiopäivän pessimisti.
Lepojärvi mainitsee esimerkkinä mentoripiirit, joissa akateemisesti kokeneet kristityt tutkijat ja professorit tarjoavat ennen kaikkea ammatillista tukea. Lepojärvi kuitenkin muistuttaa, ettei OPKOn missio ole palvella vain kristittyjä, vaan tehdä Kristus tunnetuksi nuorten parissa ja kutsua heitä elämään hänen ystävinään.
– Lähetysnäky on vahva. Itse en ole evankelista, mutta haluan edistää kaikkea, mikä on totta, hyvää tai kaunista. Se palvelee suoraan tai epäsuorasti Kristuksen tunnetuksi tekemisen missiota. Jos vaikkapa oma näkemys vihollisen rakastamisesta kehittyy, Kristus ja hänen mielensä tulevat tätä kautta tunnetuksi. Uskon myös, että kaikki hyvä teologia ja tiede palvelee totuutta, kauneutta ja hyvyyttä.
Taiteilijan vapaus
Kun elokuu koittaa Jason Lepojärvi on uuden edessä siinäkin mielessä, että uusi työ on luotava. Se tapahtuu sekä yksin että yhteistyössä OPKOn kanssa.
– En osaa vielä ennakoida kaikkia yksityiskohtia. Ensimmäisen vuoden aikana opitaan paljon. Kiehtovaa, jännittävää ja toivottavasti arvokasta!
Lepojärvi kokee nauttivansa tietystä taiteilijan vapaudesta. Sen kääntöpuoli on hänelle OPKOn puolelta osoitettu suuri luottamus.
– Yhteistyössä toki keskustellaan, suunnitellaan ja päätetään, mutta oma-aloitteinenkin on oltava. On kaivettava ojaa, ei vain suunniteltava. Katsotaan vuoden päästä, missä ollaan.
OPKOn osoittaman luottamuksen ohella Lepojärveä rohkaisi palaute, jonka hän sai vasta pohtiessaan Suomeen ja OPKOn tehtäviin siirtymistä. Hän kyseli varovasti eri ihmisiltä, kannattavatko nämä ajatusta ja olisiko heillä mahdollisuus tarjota myös taloudellista tukea. Lepojärvi työskentelee uusissa tehtävissä kannatusrenkaan turvin.
– Palaute oli todella myönteistä ja voimauttavaa. Minulla oli hetkessä ympärilläni paljon ihmisiä, jotka luottavat sekä työn tärkeyteen että minuun.
Rakkauden ammattilainen on saanut paljon rakkautta osakseen.
