Kirjoittanut
Hanna Kemppi osoittaa väitöskirjassaan, että ortodoksisia kirkkorakennuksia on suomalaistettu sotien välisenä aikana. Venäläistä symboliikkaa pyrittiin riisumaan kirkoista, kuten esimerkiksi ”sipulikupolit”.
– Kirkkojen korjaustöissä karsittiin venäläisiksi koettuja piirteitä, Venäjän vallan merkkejä. Ortodoksiset symbolit koettiin suomalaisessa yhteiskunnassa vieraina ja venäläisinä, Kemppi kuvailee.
Kemppi väitteli asiasta maaliskuussa. Hänen väitöskirjansa nimi on Kielletty kupoli, avattu alttari: Venäläisyyden häivyttäminen Suomen ortodoksisesta kirkkoarkkitehtuurista 1918–1939. Kemppin mukaan myös valtio ajoi vahvaa kansallista linjaa, ja keskustelua käytiin myös kirkon ja valtion välillä.
– Siihen aikaan suomalaisuuteen ei mahtunut monikulttuurisuus ja moniarvoisuus. Kirkkokunta taas oli hyvin huonossa taloudellisessa tilanteessa. Suomen valtio edellytti, että varoja annettiin vain suomalaisille seurakunnille. Taustalla lienee ollut kritiikitön ajatus, että luterilainen arkkitehtuuri on suomalaista.
Valtio takavarikoi useita kymmeniä kirkkoja itsenäisyyden ensimmäisenä vuotena. Sen takia ortodoksisen kirkko joutui rakentamaan uusia pyhäkköjä, ja ortodoksisille kirkoille luotiin uusi perusmalli, joka oli koruttomampi ulkoapäin.
Kemppi käyttää väitöskirjassaan aineistona myös sellaisten kirkkojen lunnoksia, joita ei koskaan rakennettu. Hän haluaa tällä osoittaa, että myös toteutumattomien suunnitelmien tutkimus auttaa ymmärtämään keskustelujen sisältöjä, tavoitteita ja ajattelua.
Kempin mukaan tämän päivän julkisessa keskustelussa on paljon yhtymäkohtia sadan vuoden takaiseen keskusteluun.
– Huomaan jatkuvasti, että olen jo lukenut tämän 30-luvun papereissani. Äärinäkökulmia tulee helpommin vastaan nyt kuin kymmenen vuotta sitten. Keskustelu on kärjistynyt ja siinä on hätkähdyttävän paljon tuttuja piirteitä. Esimerkiksi pakolaisongelma on ajankohtainen nyt, ja niin se oli myös 1920-luvulla. Myös ortodoksisen kirkon sisällä käydään vieläkin samansuuntaista keskustelua.
