Kirjoittanut
Kreikan ortodoksikirkkoon kuuluva Panagiotis Panagiotakopoulos oppi Suomessa, että Raamattua voi lukea myös itsekseen kotona.
Kreikasta Suomeen muuttaneen Panagiotis Panagiotakopouloksen nimen suomennos on varsin ylevä: kaikkeinpyhin kaikkeinpyhimmänpoika. Suomen Raamattuopiston Kristittynä Suomessa -linjan assistenttina toimiessaan mies tunnettiin kuitenkin hieman tuttavallisemmin nimellä Panu. Lukuvuoden päätteeksi Panu Kertoi Elämä-lehdelle kuulumisiaan ja sen, millaista oli elää ortodoksina luterilaisten keskellä.
Panu, 29, on ollut Suomessa nyt miltei viisi vuotta. Ensin hän työskenteli Kärsämäellä kunnan kulttuurijohtajan assistenttina. Myöhemmin hän vietti lukuvuoden Suomen Raamattuopiston Kristittynä Suomessa -linjalla, jonka päätyttyä Panu toimi linjan vastaavan opettajan Marja-Kaarina Marttilan assistenttina. Mutta miten ihminen päätyy Kalamatasta Kärsämäelle?
– Yliopistossa opin, että Suomessa on Euroopan tai jopa maailman paras koulutus ja halusin itse katsoa, millaista se olisi. Olin myös kuullut revontulista ja kauniista luonnosta, ja että pohjoisessa on puoli vuotta päivä ja puoli vuotta yö. Halusin yksinkertaisesti mennä ulkomaille katsomaan, minkälainen elämä on siellä, Panu vastaa.
– Pidän myös raskaasta musiikista. Suomalaisetkin pitävät siitä. Kreikassa soitin kitaraa bändissä ja täällä Suomessa myös. Antama-yhtyeen soitamme kanssa kreikkalaista musiikkia. Se ei ole raskasta ollenkaan. Olemme esiintyneet muun muassa Kalliossa Streetbarissa. Yhtyeessämme on yksi suomalainen, mutta muut ovat kreikkalaisia.
Oliivikaupungin opiskelija
Panu kasvoi pienessä kreikkalaiskylässä ja muutti aikuisena opiskelemaan suurempaan Kalamatan kaupunkiin. Hänen isänsä on ortodoksikirkon pappi.
– Lapsena olin aina kirkossa hänen kanssaan, joskus myös laulamassa kirkkokuorossa. Äitini on hyvä laulaja, ja hän lähetti minut opiskelemaan kirkkomusiikkia. Minulla on neljä siskoa ja yksi veli, ja minä olen esikoinen. Yksi sisko asuu Hollannissa ja kaikki muut kreikassa, Panu kertoo.
– Kun lähdin Kreikasta, en tiennyt luterilaisesta kirkosta mitään. Tiesin vain, että he ovat kristittyjä. Suomalainen ortodoksinen ystäväni sanoi, että kannattaisi mennä Suomeen opiskelemaan, koska se on kristillinen maa.
Panu sanoo oppineensa Suomessa luterilaisesta kirkosta paljon.
– Ymmärsin, että se on melkein sama juttu kuin ortodoksisuus, vaikka jotkut näkökulmat ovat hieman erilaisia. Pidin Raamattuopistolla välillä aamuhartauksia suomeksi, ja aluksi se oli todella hankalaa.
– Vaikka olin kristitty myös Kreikassa, en ollut lukenut Raamattua kovin paljon. Täällä luimme Raamattua tunneilla, minkä jälkeen aloin itse lukea sitä kotona. Aiemmin en ollut kuvitellutkaan, että istuisin sohvalla ja lukisin Raamattua. Ajattelin, että se olisi tylsää. Mutta täällä ollessa oli luontevaa lukea kotonakin illalla. Kyllä ortodoksisessakin kirkossa papit kehottavat lukemaan Raamattua itse, mutta harva niin tekee.
Vaikka raamattuinto tarttuikin, luterilaista Panusta ei kuitenkaan ole tulossa.
– En halua vaihtaa kirkkoa. Sukuni on Kreikasta, ja me olemme aina olleet ortodokseja.
Suuntana autotehdas
Haastatteluhetkellä meneillään on Panun viimeinen työpäivä Raamattuopistolla. Assistentin työ oli sangen monipuolista: opiskelijoiden auttamista monin tavoin, suomen kielen lisäharjoituksia, toimistotöitä ja linjan yhteisten retkien suunnittelemista. Alkavana syksynä Panu suuntaa Uuteenkaupunkiin.
– Sain harjoittelijan paikan autotehtaassa, ja aion jäädä Suomeen asumaan. Suomen kansalaisuutta minulla ei ole, enkä sitä tällä hetkellä tarvitsekaan, koska Kreikka on Euroopan Unionissa. Täällä minulla on enemmän mahdollisuuksia kuin Kreikassa. Mielestäni kulttuuri on täällä avoimempi. Ehkä elän loppuelämäni Suomessa. Minulla on täällä ystäviä.
– Suomessakin käyn ortodoksisessa kirkossa, ja kerran kuussa olen laulanut kreikankielisessä palveluksessa Liisankadun Kotikirkossa.
Autotehdaskoulutuksen jälkeen Panu toivoo saavansa tehtaasta vakituisen työpaikan.
– Se olisi turvallista. Haluaisin myös perustaa Suomessa perheen, mutta katsotaan. On joskus vähän vaikeaa tutustua suomalaisiin ihmisiin, Panu Naurahtaa.
Haastattelu on julkaistu Elämä-lehdessä 8/2018
