Kirjoittanut
Levitunturin juurella sijaitseva Marian kappeli on avoinna vuoden jokaisena päivänä. Tämän mahdollistavat vapaaehtoiset, uskolliset päivystäjät, joihin oululaiset Terttu Rahko ja Reijo Laurinaho lukeutuvat.
Suomalaiset tekivät viime vuonna Kittilään yhteensä 266 000 vapaa-ajan matkaa. Siellä sijaitsee suosittu matkailukohde, Levi, jonka ytimessä sijaitsee Kittilän seurakunnan omistama Marian kappeli.
Se on avoinna vuoden jokaisena päivänä kello 11-15.
Pääsiäisen tienoolla siellä on päivystänyt oululaispari.
– Kiinnostuin vapaaehtoistehtävästä, kun kittiläläispastori Meri Tirroniemi kertoi siitä kotiseurakuntani Rauhan Tervehdys –lehdessä, Terttu Rahko muistelee.
Ensimmäiselle päivystysmatkalleen hän lähti puolisonsa kanssa vuoden 2012 tammikuussa. Suunnitelma oli, että Terttu päivystäisi kappelissa ja Reijo keskittyisi hiihtelemään.
– Kun kohtasimme vuoronvaihdossa edelliset päivystäjät – pariskunnan Pirkkalasta – ajatukset vaihtuivat. Minulle tuli vahva tunne siitä, että myös minun pitäisi olla kappelissa, Reijo Laurinaho muistelee.
Niin he päätyivät ensimmäisenä päivystyspäivänään yhdessä kappeliin, eikä muutosta sen koommin ole tullut.
Yhtenä vuonna he päivystivät kappelissa yhteensä viisi viikkoa.
Eläkeläiset pitävät vapaaehtoistehtäväänsä harvinaisena, ainutlaatuisena sekä voimilleen sopivana.
– Moni päivystäjä on kokenut olleensa Marian kappelissa enkelien siipien suojissa. Sen hiljaisuus on hyvin hoitavaa ja hengellisesti koskettavaa. Mekin olemme saaneet sitä tuntea.
Suurin osa kappelissa pistäytyvistä istahtaa hiljaa penkkiin ja viipyy tovin Herran huoneen rauhassa alttaritaidetta katsellen.
– Arviolta vain viidennes avaa sanallisen arkkunsa, Reijo Laurinaho sanoo.
Niiden joukosta löytyy ihmisiä, jotka kaipaavat kuuntelijaa ja myötäeläjää.
– Päivystystehtävieni ansiosta olen tutustunut pariin mieheen, jotka kerta toisensa jälkeen ovat avautuneet elämänsä kohtaloistaan. Olemme tutustuneet ja ystävystyneet.
Terttu Rahko muistelee jakaneensa useammankin kerran läheisensä menettäneen surua.
Pääsiäisen aikaan – ja muina hiihto- ja laskettelukauden sesonkeina – kappelissa käy väkeä tämän tästä, ryhmiäkin. Kesällä saattaa olla hyvinkin hiljaista.
Miten neljän tunnin tovin saa kappelin hiljaisuudessa kulumaan?
– Luemme Raamattua ja hengellistä kirjallisuutta sekä laulamme yhdessä virsiä, oululaiset kertovat.
– Tosin lopetamme laulun sillä hetkellä, kun kappelin ulko-ovi käy! Tämän teemme siksi, ettei vain kukaan luulisi tilaisuuden olevan meneillään ja kääntyisi siksi pois.
Päivystäjät saattavat kyllä otollisella hetkellä kysyä, olisiko vieraalla jokin toivevirsi, jonka haluaisi kappelissa laulettavan.
– Niin saadaan aikaan yllättävä, koskettavakin lauluhetki, joka on usein nostattanut liikutuksen kyyneleet silmään.
Kappelipäivystys on heille omannäköinen, mieluinen palvelutehtävä, vaikka paikan päälle on matkaa yhteen suuntaan lähes 400 kilometriä.
Päivystäjät kustantavat matkat itse, mutta seurakunnalla on tarjota heille ilmainen majoitus.
– Kevätaikaan lähden Leville erityisen mielelläni siksikin, että pääsen astmaatikkona pakoon kaupungin katupölyä. Kun kappeli on kiinni, käytämme aikaa ulkoiluun ja kuntoiluun Lapin upeissa maisemissa, summaa Terttu Rahko.
