Narsistisen kaltoinkohtelun uhriksi joutuminen on traumatisoiva kokemus. Välittömästä vaarasta pääsyn jälkeen uhrin kannalta tärkeintä on kaikenlaisten arjen hyvinvointitekijöiden lisääminen ja elämän vakauttaminen.
Pääsiäisen aikaan Outi Peltoniemellä, 53, on lastensa kanssa tapana koristella Ikaalisten kirkon kupeessa sijaitsevaa kotiaan iloisenvärisillä huopaperhosilla. Ne kuvastavat vapautta, iloa ja leikkisyyttä – kaikkea sitä, mistä Peltoniemi pystyy vihdoin nauttimaan. Mutta samoin kuin toukat muuttuvat perhosiksi vasta pimeän ja vaikean kotelovaiheen jälkeen, myös Peltoniemen elämä oli aiemmin kuin ahdas, musta vankila.
– Juuri siksi pääsiäisestä on tullut minulle kaikkein suurin juhla. Se merkitsee valon määrän lisääntymistä, elämän virkoamista ja ennen kaikkea Jeesuksen ristintyötä, kuoleman voittamista ja ylösnousemusvoimaa, jota olen elämässäni saanut kokea.
Kaikki alkoi siitä, kun Peltoniemi meni nuorempana hengelliseen tilaisuuteen. Siellä hän tapasi miehen, jonka puheessa ja liikkeissä oli tenhoavaa auktoriteettia.
– Hän näytti olevan täynnä karismaattista ja viehättävää määrätietoisuutta. Jokin tuossa määrätietoisuudessa vetosi minuunkin. Kaipasin silloisessa epävarmuudessani hänen varmuuttaan.
Hyvin pian tapaaminen johti seurusteluun ja avioliiton solmimiseen. Samalla määrätietoisuus vaihtui kuin vaivihkaa yksinvaltiudeksi. Mies otti tiukat ohjat niin ystäväpiirin, raha-asioiden kuin arkielämänkin hallitsemisesta.
– Jo seurustelumme ensimmäiset kuukaudet alkoivat lyödä kiilaa minun ja vanhojen ystävieni väliin. Keskinäinen yhteydenpitomme alkoi rakoilla, koska miehen olemus koettiin haasteellisena. Samalla tunsin olevani jotain erityistä, kun hänen kaltaisensa mies osoitti minulle huomiota, Peltoniemi kuvaa.
Nyt hän tietää, että narsisti sanelee pelin säännöt niin, että silmukka kiristyy koko ajan.
– Vaikea, psykopaattisia piirteitä sisältävä narsismi on valkeaan kaapuun verhottua pahuutta, salakavalasti piiloutuva kaltoinkohtelun muoto. Sen uhriksi joutuva huomaa yleensä liian myöhään, että kauniit sanat ja teot ovat ansaa.
Surullisinta on, että usein narsistin uhri jää komeasti pystytettyjen kulissien taakse ihan yksin.
Tätä nykyä Outi Peltoniemi on ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti, sielunhoitoterapeutti (ACC) ja varhaiskasvatuksen opettaja, joka työskentelee muun muassa narsistisen vallankäytön uhreiksi joutuneiden asiakkaiden parissa. Narsismilla tarkoitetaan tavallisesti loputonta ihailun kaipuuta, jossa ei ole tilaa oman keskeneräisyyden tai terveen riippuvuuden tarkastelulle. (Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)
– Narsistinen persoonallisuushäiriö voi esiintyä päällekkäisenä psykopatian kanssa, jolloin ihmisellä ei ole tervettä kosketusta omaantuntoonsa. Hän ei kykene empatiaan tai terveisiin syyllisyyden tunteisiin vaan on manipuloiva, impulsiivinen eikä kaihda lainvastaisiakaan tekoja.
Peltoniemeltä ilmestyy huhtikuussa esikoisteos Pako narsistin otteesta (Aikamedia 2023), joka kuvaa riipaisevalla tavalla sitä painajaista, johon kuka tahansa meistä voi joutua.
– Kyseessä on romaani raastavasta avioliitosta karismaattisen narsistimiehen kanssa. Vaikka se on yhden naisen kokemuksiin, tunteisiin ja tapahtumiin pohjautuva tarina, se avaa yhteistä kokemusmaailmaa kaikille narsistisen kaltoinkohtelun uhreille.
Uhriksi voi joutua työpaikalla, seurakunnassa, ystävyyssuhteissa, parisuhteessa tai vaikkapa narsistisesti persoonallisuushäiriöisen lapsena.
Narsismi tuntuu nousseen yhteiskunnassamme lähes muoti-ilmiöksi. Ihmisiin lyödään helposti erilaisia leimoja, ja keittiöpsykologit jakelevat auliisti diagnoosejaan. Mistä merkeistä voisi tunnistaa todellisen narsismin? Milloin on syytä olla huolissaan?
– Vaikeaa narsistista persoonallisuushäiriötä, johon liittyy psykopatiaa, on aluksi aina vaikea tunnistaa, koska häiriöinen on niin vakuuttava naamiossaan ja uskoo itse antamansa kuvan todeksi.
Peltoniemi muistuttaa, että virallisen diagnoosin voi tehdä vain persoonallisuushäiriöihin perehtynyt lääkäri. Tosin psykopaattiset narsistit kykenevät huijaamaan täydellisyyden harhallaan myös heitä.
– Ehkä paras tuntomerkki on se, että jos esimerkiksi seurustelusuhteessa kumppani vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta, hän ei sitä todennäköisesti ole.
Toiseksi Peltoniemi mainitsee kohtuuttoman loukkaantumisherkkyyden ja manipuloivan syyllistämisen.
– Jos toisen ihmisen lähellä joutuu koko ajan varomaan sanojaan ja tekojaan eikä toinen kestä pienintäkään kritiikkiä, kaikki ei ole kunnossa.
Kolmanneksi paksunahkaisen narsistin sosiaalisista suhteista käy pidemmän päälle ilmi, että hän pelaa ”pelejä” eri suuntiin, jolloin hän lopulta sotkeutuu valheellisiin selityksiinsä.
– Narsistin puheet myös kiertyvät helposti aina uudestaan häneen itseensä. Hän pyrkii tavalla ja toisella korottamaan itseään. Kaikenlainen manipulointi, voimakas mustasukkaisuus, uhkailu ja kontrollointi, joka saa kaltoinkohtelun muotoja – olivat ne sitten henkisiä, hengellisiä, fyysisiä tai taloudellisia – ovat merkkejä, joista on syytä olla huolissaan.
Peltoniemi painottaakin, että on tärkeää suhtautua asianmukaisella vakavuudella uhreihin, jos epäilys narsistisesta kaltoinkohtelusta herää.
Vaikea narsistinen persoonallisuushäiriö on monen tekijän summa, mutta joitakin syitä sen taustalla voidaan nykytutkimuksen valossa tunnistaa.
– Keskeisin tekijä on varhainen kiintymyssuhdetrauma, jossa puutteellisen hoivan ja tunnekannattelun vuoksi vauvan minäkokemus jää heikoksi tai jopa syntymättä. Ensimmäiset kolme vuotta ovat lapsen kehityksen ja turvallisen tunnesuhteen kannalta hyvin tärkeitä.
– Toisaalta myös rajaton kasvatus voi altistaa narsismin synnylle, jos muutkin olosuhteet ovat siihen otolliset, Peltoniemi lisää.
Narsistisen kaltoinkohtelun uhriksi joutuminen on traumatisoiva kokemus. Välittömästä vaarasta pääsyn jälkeen uhrin kannalta tärkeintä on kaikenlaisten arjen hyvinvointitekijöiden lisääminen ja elämän vakauttaminen. Tähän tarvitaan paljon muiden ihmisten apua.
– Turvallinen ja terve seurakuntayhteisö on toipumisen kannalta erityisen merkityksellinen etenkin, jos kaltoinkohteluun on liittynyt hengellistä vallankäyttöä.
