Kirjoittanut
Talk show -emäntä Laura Siltala ei välttele vaikeita aiheita ja ottaa ihmiset aina vakavasti.
Laura Siltala on kuin raikas tuulahdus jotain uutta ja kutkuttavaa. Samalla hänessä soljuu pohjavirtana isiemme usko. Herkän muuttolinnun tie on vienyt Vantaan Hakunilasta Pellon, Pyhärannan ja Turun kautta Jyväskylään, jossa hän asuu puolisonsa Juha-Pekan ja kahden lapsensa kanssa. Siltalan perheessä eletään isolla E:llä. Sofia 10 v. ja Valtteri 5 v. saavat kuulla ja kokea olevansa arvokkaita ja ainutlaatuisia. Äiti ja isä ovat ylpeitä heistä. Siltalan perheessä rukoillaan omin sanoin, käydään perheenä sanan kuulossa ja vieraillaan kesäjuhlilla.
”Ei mistään kotoisin”
Laura syntyi pappisperheeseen. Isä Tapani Erämaja tunnetaan muun muassa Hiljaisuuden ystävät ry:n toiminnasta. Äiti Virpi Erämaja toimii opettajana. Lapsuuden kodin usko oli luonnollista. Äiti puki sunnuntaisin Lauran sekä hänen sisarensa Marian ja Rauhan kirkkomekkoihin, joissa oli erilliset kolehtitaskut. Turtolan kirkossa pappi Paavo Korteniemi saattoi pitää saarnatessaan Rauhaa sylissään, Laura muistelee. Iltarukous ja pyhäkoulu kasvattivat lapsenuskoa.
Etelään muuton myötä papin tytön leima aiheutti pienellä paikkakunnalla kuitenkin ulkopuolisuuden tunnetta ja häpeää. ”Hei, toi on sun isä!”, tuli tutuksi lauseeksi kun Lauran isä piti aamunavauksia Laitilan yläasteella. Nuori Laura koki valtavirrasta poikkeamisen vaikeana. Paikkakunnalla ei ollut seurakunnan omaa nuorten porukkaa ja erilaisuuden kokemus tuotti häpeää. Laura koki olevansa outo lintu, joka ei ole mistään kotoisin.
Rukous sydämestä
Lauran oli päästävä riparille, jossa isä ei olisi pappina. Lähtö ei kiinnostanut ja yksin meneminen jännitti. Kaksi viikkoa Päiväkummussa vuonna 1992 oli kuitenkin merkittävää aikaa. Leirillä oli muitakin papin lapsia. Ensimmäistä kertaa Laura koki olevansa kaltaisiensa seurassa. Ihmeellistä oli, että toiset nuoret olivat sinut uskonasioiden kanssa. Se oli Lauralle vapauttavaa. On ihan OK olla papin tyttö.
Vuonna 1998 kaveri pyysi Lauraa uudenvuodentapahtumaan Hollantiin. Suomen Lähetysseuran järjestämä matka poiki Lauralle pienryhmän vetäjän tehtävän. Kun suomalaiset kaverit lähtivät tutustumaan Amsterdamiin, Laura joutui karvaaksi pettymyksekseen jäämään töihin.
Muiden ollessa reissussa hänelle tarjoutui tilaisuus keskustella elämästään suomalaisen papin kanssa. Silloin Laura rukoili sydämensä rukouksen: ”Jos olet Jumala todella olemassa, tule elämääni. Ota pois tämä paha oloni.” Laura koki, kuinka jokin ”musta painava möykky” nostettiin hänen sisimmästään pois ja tilalle tuli ilo ja kiitosmieli.
”Kauhusynttäreiden” järjestäjästä live talk shown vetäjäksi
Lapsuudenkodin jouluaatot olivat ohjelmallisia, ja Laura juonsi usein joulujuhlan. Hän toimi myös seremoniamestarina viidakko- ja ”kauhusynttäreillä” (pimeässä metsässä kävelyä taskulamppujen kanssa), joita hän järjesti sisarilleen. Vuonna 2008 Laura kyseli Jumalalta, olisiko mitään, mitä hän voisi tehdä Jumalan valtakunnan hyväksi. Silloin lähti syntymään ajatus Ilta Lauran kanssa -live talk showsta. Eri tavoin ajattelevien ihmisten kohtaaminen on Lauralle luonnollista.
– Kun tutustun ihmiseen, en tutustu ensisijaisesti siksi, että voisin kertoa hänelle evankeliumia. Ajattelen, että voi miten mielenkiintoinen ihminen. Se ei sulje pois sitä, ettenkö haluaisi olla Jumalan käytössä. Arvostan kaikenlaisia ihmisiä, eivätkä eri tavalla ajattelevat ole minulle pelottavia. Ajattelevathan kristitytkin monista asioista eri tavalla. Myös viihde ja syvällinen pohdinta istuvat yhteen. Haudankaivajat ja ruumiinavauksen tekijätkin tarvitsevat huumoria, Laura selvittää.
Ilta Lauran kanssa kiersi 2014–2015 teemalla ”Back to the roots” ja 2016 ”Learning to fly.
– Jumala puhuu minulle englanniksi, luokanopettaja ja englannin aineen opettaja nauraa.
– Shown teemat ja aiheet vaihtelevat oman kiinnostukseni mukaan.
Talk show -emäntä ei välttele vaikeitakaan aiheita. Kuolemaa Laura käsitteli isänsä kanssa, joka on perehtynyt teemaan. Illan päätteeksi Tapani-isä nousi ja sanoi Lauralle merkittävät sanat: ”Tämä on minun tyttäreni, ja olen ylpeä hänestä.”
Pienten lasten äiti ja freelance-toimittaja janoaa elämää ja rakkautta. Hän haaveilee Antti Tuiskun haastattelusta ja miettii, voisiko ILK olla jonain päivänä tv:ssä. Hän kokee olevansa yhtä aikaa juureton ja turvassa – matkalla oleva ja silti perillä – etsijä joka on löytänyt tai pitäisikö sanoa löytynyt. Armahdettu syntinen.
Juttu on julkaistu Elämä-lehdessä. Tutustu Elämä-lehteen.
