Kirjoittanut
Piispainkokouksen tiedotustilaisuuden jälkeen kirkkohallituksessa asteli helpottunut arkkipiispa. Yksi kirkollinen kiistanaihe oli saanut – jos ei ratkaisua, ainakin suunnan.
Kysymys samaa sukupuolta olevien parisuhteista ja niiden kohtaamisesta kirkossa on ollut useita vuosia kuuma puheenaihe. Rukoushetket ovat mahdollisia, mutta siunaustilaisuuksia saati kaavaa niihin, piispat eivät kirkolliskokoukselle suosittele.
– Minä olen erittäin iloinen siitä, että tämä suuri ja vaikea asia on saatu eteenpäin. Piispainkokous on nyt esittänyt selvät pelisäännöt kirkolliskokoukselle, joka on pyytänyt tämän selvityksen, arkkipiispa Jukka Paarma arvioi.
– Olen hyvin tyytyväinen tähän ratkaisuun. Se on hyvin toisenlainen kuin joissakin meidän naapurikirkoissamme. Esitys on tiukasti ankkuroitu kristilliseen uskoon ja perinteeseen. Se perustuu vanhaan, luomiseen pohjautuvaan ihmiskäsitykseen sekä kristilliseen avioliittonäkemykseen. Esitys ottaa kuitenkin huomioon sen, että homoseksuaalisuus on todellisuutta meidän maassamme ja sen, että on niitä homoseksuaaleja, jotka eivät ole itse suuntautumistaan valinneet.
Paarma odottaa kirkolliskokoukselta vielä tarkennettuja ohjeita muun muassa siihen, missä paikoissa rukoushetkiä voisi viettää. Päätösvalta asiassa kuuluu kirkkolain mukaan paikalliselle seurakunnalle ja kirkkoherralle.
Parisuhde ei ole pappeuskysymys
Homokysymyksen on pelätty jakavan kirkkoa, olipa piispojen linjaus mikä tahansa.
– Minä olen aika luottavainen yhtenäisyyden suhteen. Kirkossamme esiintyy sekä konservatiivisia että liberaaleja ääripäitä. Meidän ratkaisumme ei varmasti ääripäitä tyydytä, mutta tähän kompromissiin suuri enemmistö voisi yhtyä. Sitä ainakin toivon.
Paarman mukaan kirkon tehtävät ovat kaikille avoinna parisuhteen luonteesta riippumatta.
– Ei ole olemassa mitään perustetta sille, että tämän asian vuoksi joltakulta evättäisiin pappisvihkimys. Edellytämme jokaiselta työntekijältä sitoutumista ja kirkon opin noudattamista. Näitä me jokaisen papiksi vihittävän kohdalla tutkimme, mutta parisuhdeasia ei voi olla esteenä. Sen myös valtakunnan laki taitaa kieltää.
Arkkipiispan mukaan herätysliikkeistä on vedottu sen puolesta, että pappeja ei velvoitettaisi näihin rukous- tai siunaustilanteisiin. Paarman mukaan pelko on turha.
– Ei tässä tule olemaan ongelmia, koska kyseessä ei ole kirkollinen toimitus vaan rukoushetki. Pidän vapaaehtoisuutta asian luonteen tähden välttämättömänä. Olisi aika merkillistä, jos tähän asiaan kriittisestä suhtautuvia pappeja velvoitettaisiin rukoilemaan samaa sukupuolta olevien parien puolesta. Mitä he oikein voisivat rukoilla?
Jukka Paarmalla on vielä neljä kuukautta työrupeamaa arkkipiispana. Hän kokee, että yksi suuri ja raskas asia on saatu eteenpäin.
– Tämä on ollut minulle hankala asia, koska tehtäväni on pitää huolta erityisesti kirkon yhtenäisyydestä. Olen vuosien mittaan huomannut, kuinka kaukana eri näkemykset voivat olla toisistaan. Sovittelu on vaikeaa, koska kunnollista keskusteluyhteyttä ryhmien välille on ollut vaikea rakentaa. Myös piispainkokouksessa on ollut hyvin erilaisia mielipiteitä. Olin jo välillä sitä mieltä, että mahdammeko saada minkäänlaista ratkaisua. Osa piispoista olisi ollut valmiita siunaustoimitukseen, mutta se ei saanut riittävää kannatusta.
– Neljän kuukauden kuluttua arkkipiispan työni on tehty ja muut jatkavat. Jossain muodossa varmaan kirkon töissä varmasti jatkan. En vielä tiedä, mitä se tulee olemaan.
