Some- ja mediapaastot ovat yleistyneet viime vuosina. Onko perinteisellä paastolla vielä merkitystä?

Kauhavan vapaaseurakunnan pastori Kai Almgrenista näyttää selvältä, että Raamatussa paasto liitetään rukouksen lisäksi syömisen säätelyyn. Se voi toteutua toki monin tavoin.

– Daniel paastosi ystävineen herkuista ja viineistä ja pyysi ravinnokseen kasviksia ja vettä.

Almgren on lukenut hiljattain Ville Kalaniemen Kehon rukous –paasto-opasta.

– Ilmaisu kuvaa hyvin paastoa. Ruuasta pidättäytyminen on A ja O. En tosin voi sanoa, että ymmärtäisin täysin, miksi.

Almgren juo paastotessaan vain vettä tai mehua.

– Kun et keskity syömiseen, jotakin se sinussa vapauttaa.

Some- tai mediapaasto on hyvä liittää kokonaisuuteen, sillä mediankäyttökin vie aikaa.

– Jumala haluaa puhua meille, mutta meillä on niin paljon muuta.

Almgren paastoaa 7–9 päivää noin neljän kuukauden välein. Hän kokee kehonsa suorastaan huutavan ja henkensä vaativan rauhoittumista ja hiljentymistä. Se liittyy myös hengellisessä työssä toimimiseen.

– Olen niin heikko ihminen, että pakko paastota. Henki on altis, mutta liha heikko. Paastossa pidättäydyn ravinnosta tietoisesti antaakseni Jumalalle sijaa. Kun ruoka häipyy, ajatusmaailma kirkastuu. Kuin laittaisi valot päälle. Pää on selkeämpi, olo virkeämpi ja nukun paremmin. Tulee fyysisesti, henkisesti ja hengellisesti puhdas olo. Se on aika käsittämätöntä.

Ajatusmaailman selkeytyminen tukee suurten ratkaisujen tekemistä, joihin paastossa rukoillaan johdatusta. Almgrenille paasto on fyysisesti varsin helppoa. Hän voi työskennellä paastotessaan, tehdä jopa puutöitä.

– Kynnys aloittaa on enemmän henkinen. Se vaatii kypsyttelyä ja rauhallisemman vaiheen. Paastoon laskeutumiselle ja sen päättämiselle on annettava muutaman päivä.

Vetäytyminen tärkeää

Monoteistisissä uskonnoissa — juutalaisuudessa, kristinuskossa ja islamissa — Jumala on koettu luomakunnan omistajaksi, ja ateria näin velkataakan synnyttävänä lainana. Kristinuskossa syömisestä syntyvä lainataakka on ollut kevyempi, sillä ihmiseksi ihmisten rinnalle ja heidät vapahtamaan syntynyt Jumala tekee teologiasta ihmiskeskeisempää. Velka on kokonaan maksettu, Kristuksen tähden.

Paastolla onkin toisenlaisia merkityksiä, mutta samalla sen painoarvo on kenties laskenut. Sitä ei välttämättä mielletä keskeiseksi osaksi uskonelämää. Suomen teologisen opiston opettaja Tommi Karjalainen kokeekin, että paastoa on korostettu vapaakirkollisessa perinteessä varsin vähän.

– Askeesi ei ole mennyt älyttömyyksiin, ruumiin ja lihan kurittamiseksi. Ruumista koskeva kontrolli on ilmennyt useammin välinpitämättömänä tai negatiivisena suhtautumisena ulkonäköön.

Kai Almgren soisi paaston yleistyvän, etenkin hengellisen työntekijöiden kohdalla.

– Vetäytyminen on tärkeää, mikäli omassa tai seurakunnan elämässä on isoja kysymyksiä. Joskus on käytävä hengellistä taistelua.

Almgren muistuttaa, että jo Vanhassa testamentissa puhutaan paastosta. Esimerkiksi Mooses paastosi. Jeesus taas paastosi 40 päivää ennen kuin aloitti tehtävänsä, minkä jälkeen hän oli täynnä Pyhää Henkeä.

– Paasto onkin hyvä liittää isoihin ratkaisuihin, tehtävien aloittamiseen ja haastaviin tilanteisiin. Jeesus sanoi opetuslapsilleen, jotka eivät saaneet karkotettua pojasta pajaa henkeä, ettei tämä laji lähde kuin rukouksella ja paastolla.

Kokonaisvaltainen puhdistuskuuri

Monoteistisissä uskonnoissa luontoa ei nähdä sielullisena, kuten idän uskontoperinteissä ja alkuperäisuskonnoissa. Ruokasäännökset eivät liity ajatukseen ruoka-aineiden henkisestä vaikutuksesta syöjäänsä. Ne koskevat asenteita, kuten kohtuuttomuutta ja ylensyöntiä, joita paastollakin säädellään. Nykyisin moni paastoaa pikemmin terveydellisistä kuin uskonnollis-eettisistä syistä. Tommi Karjalainen kokee, että terveydellisiä näkökohtia pidetään esillä myös vapaakirkollisessa kentässä.

– Paasto-opetuksemme on usein liittynyt toisen perinteen ajatuksien korjaamiseen. On korostettu, että paasto ei ole väline vaan itseisarvo, ja ettei kyse ole ihmisestä vaan Jumalasta. Paastoa on silti puolusteltu terveysvaikutuksilla, Karjalainen pohtii.

Viesti on osin ristiriitainen, sillä terveyspuhe voi kääntää ajatusta paastosta välineelliseen ja paastoajaan keskittyvään suuntaan. Toisaalta Kai Almgren muistuttaa, että Jumala on antanut meille ruumiin.

– Paasto, joka ei tuhoa fysiikkaa, on vaikutuksiltaan hyvä myös kehon kannalta.

Paaston laittaa pohtimaan laajemminkin, millä ravitsemme itseämme — ei vain ruoan vaan henkisen ja hengellisenkin ravinnon suhteen.

– Olemme kokonaisuus. Vaikka paasto on syvimmiltään hengellistä, puhdistuskuuri on kokonaisvaltainen.

Yksilö- vai joukkuelaji?

Paasto on ollut vapaakristillisissä liikkeissä usein yksilölaji ja omaa paastoa koskeva vaikeneminen on nähty ihanteena.

– Matteuksen evankeliumin jakeeseen 6:18 vedoten opetetaan, että Isä palkitsee sen, mikä tehdään salassa. Vaikeneminen kuitenkin ryöstää paastolta sen yhteisöllisen aspektin, Tommi Karjalainen pohtii.

Hänestä paaston näkeminen vain individualistisesti on köyhdyttävää.

– Liturgisissa kirkoissa paastotaan kirkkovuoden kierron mukaan yhdessä.

Individualistinen ajatus paastosta liittynee laajempaan vapaakristilliseen taipumukseen hahmottaa jumalasuhde yltiöyksilöllisesti. Se näkyy myös kasteissa, joita toimitetaan usein esimerkiksi leireillä, ei oman seurakunnan keskellä. Samalla lauletaan ”jos yksin jäisin, mä tahdon jatkaa”, vaikka koko seurakunnan tarkoitus on, ettemme jää yksin. Kuulumme yhteen.

– Jeesuksen seuraajan identiteetti on kollektiivinen. Me olemme Kristuksessa, me muodostamme hänen ruumiinsa, Karjalainen muistuttaa.

Kai Almgrenkin ajattelee, että seurakunnan yhteisen paaston suhteen olisi parantamisen varaa. Yksilöiden edellytykset paastota ovat erilaiset, mutta jokainen voi osallistua omalla tavallaan.

– Voi syödä kevyemmin. Siihen yhdistetään rukousta ja Raamatun lukemista tai jokin hengellinen kirja. Kysellään Jumalalta, mitä haluat sanoa. Ihaninta olisi saada kuulla Hyvän Paimenen kuiskaus, etenkin kun elämme keskellä vaikeita aikoja.

_ _ _

Useimmissa uskonnoissa paastotaan

Paasto tarkoittaa määräaikaista luopumista syömisestä tai tietyistä ruoka-aineista. Se liittyy usein laajempaan kurinalaiseen elämäntapaan, askeesiin, jossa kehitetään halujen ja himojen hallintaa sekä hyveiden harjoittamista.

Paastolla on sijansa liki kaikissa uskonnoissa. Se valmistaa juhlapyhiin ja suuriin muutoksiin, kasvattaa henkisesti ja ilmaisee katumusta tai myötätuntoa. Paastoava osallistuu vapaaehtoisesti kärsimykseen, jota nälkäiset kokevat. Idän uskonnoissa kasviksia, hedelmiä ja kukkia suosivaan ruokavalioon liittyy myös halu tehdä mahdollisimman vähän luontoa vahingoittavia valintoja.

Paasto voi saada yhteiskunnallisia ulottuvuuksia. Intian itsenäisyysliikkeen johtaja Mohandas (Mahatma) Gandhi paastosi kiinnittääkseen huomion edistämiinsä asioihin. 95-vuotiaana viime tammikuussa kuollut buddhalaismunkki ja kansalaisaktivisti Thic Nht Hanh puolusti vaatimattoman ruokailun ihannetta vetoamalla oikeudenmukaisuuteen, luonnon suojelemiseen ja kestävään kulutukseen. Luterilaisen kirkon Ekopaasto-kampanja on kutsunut suomalaisia liittymään kohtuuteen ja vastuullisuuteen keskittyvään pääsiäispaastoon ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Myös some- tai mediapaastot ovat kasvattaneet suosiotaan. Länsimaissa uskontokäsitys on ylipäänsä kaventunut uskomus- ja vakaumuskeskeiseksi, vaikka esimerkiksi juutalaisuudessa on ollut aina kyse pikemmin oikeasta elämäntavasta (ortopraksia) kuin oikeasta opista (ortodoksia). Paasto kuuluu ensinnä mainitulle alueelle.