Kirjoittanut
Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä , luvataan avioliittoon vihittäessä, mutta miksi rakkaus voikin kääntyä vihaksi ja hyväily kuristamiseksi? Käsikirjoittaja ja ohjaaja Pasi Lampela toivoo uusimman näytelmänsä herättävän katsojan pohtimaan, mikä meitä vaivaa, minkä takia emme pysty pitämään toisistamme huolta ja luottamaan toisiimme.
Helsinkiläisessä Teatteri Jurkassa viime torstaina kantaesitetty Päätepysäkki -näytelmä kertoo avioerokriisistä ja pettämisestä monellakin eri tasolla:
Nelikymppisen Jussin avioliitto on hajoamassa. Isä yrittää auttaa poikaansa tarjoamalla lakifirmansa johtajuutta. Ehtona kuitenkin on, että Jussi lupaa yrittää vielä vaimonsa Ilonan kanssa. Näin tapahtuu. Kaikki ei kuitenkaan ole ihan niin helppoa, ei aviollisella eikä työrintamalla, ja Jussi joutuu konkurssijuristina oman elämänsä pesänselvitykseen. Sen jälkeen ei mikään ole ennallaan.
Parhaimmat käsikirjoitukset syntyvät henkilökohtaisesta elämästä ja Päätepysäkin taustalla on Pasi Lampelan oma avioero pari vuotta sitten. Useimmilla katsojillakin on parisuhdehistoriassaan kriisejä ja niinpä monet kohtaukset ovat tuskallisenkin tuttuja. Mutta näytelmä ei anna helppoja vastauksia vaan pikemminkin esittää kysymyksiä.
– Loppujen lopuksi ihmisen on erittäin tärkeä oppia luopumaan. On monenlaisia kulisseja ja valheita, joudutaan tekemään monenlaisia kompromisseja ja monesti ne johtaa jonkunlaiseen sairastumiseen tai sokeutumiseen, elämästä ja omasta itsestä vieraantumiseen. Silloin kulissit ja valheet täytyy rikkoa vaikka väkisin, pohtii käsikirjoittaja Pasi Lampela.
Kaiken entisen elämän hajoamisen jälkeen on vaikea nähdä, että Päätepysäkki onkin näytelmän Jussille lähtölaukaus uuteen elämään, mutta Lampela on eri mieltä.
– Joskus täytyy mennä pohjalle asti löytääkseen itsensä. Mä uskon, että helppoa tietä ei ole, ihmisen osa on ankara. On tehtävä valintoja ja jokaisella valinnalla on hintansa. Ihminen, joka ei ole koskaan käynyt henkilökohtaisia kriisejä, ei ehkä myöskään koskaan osaa arvostaa sitä, mitä hänellä elämässään on.
Yksityisessä huoneteatterissa voidaan palkata näyttelijät jokaiseen produktioon erikseen. Niinpä Lampela on saanut valita rooleihin täydellisen unelmatiimin. Jussia esittää Lampelan ja Jurkan luottonäyttelijä Janne Hyytiäinen, joka osaa Jurkan pienessä minimalistisesti lavastetussa tilassa näytellä kuin elokuvakameran lähikuvassa.
Liisa Mustonen tekee teeskentelemättömän ja mielenkiintoisen persoonan Ilonasta. Erkki Saarela esittää ammattitaidolla Jannen isän roolin.
Positiivisin yllätys on teatterikorkeakoululainen Pia Andersson, joka on häkellyttävän luonnollinen Jannen rakastajattarena – Piasta varmasti näemme ja kuulemme jatkossakin lisää.
Viime torstaina ensi-illassa näyttelijöiden tunteiden tulkinnat olivat jo loistavia, mutta fyysisessä suorituksessa oli vielä jäykkyyttä. Päätepysäkistä kasvaa varmasti yksi Teatteri Jurkan menestystarinoista.
Radio Deissä juttu Päätepysäkki -näytelmästä maanantaina 4.10. klo 10.35
