Kirjoittanut
Petri Mäkilä kertoo tempauspuheiden olleen joskus ikäviä, joskus rohkaiseviakin.
– Tämä ei ole puolustuspuhe menneisyyden vääryyksille eikä muiden kokemuksien vähättelyä. Tämä on minun tarinani. Tulkoon sekin kuulluksi, päätoimittaja Petri Mäkilä kirjoitti viime viikolla Ristin Voiton pääkirjoituksessa ”Hyvä paha helluntaiherätys”.
Mäkilä kertoo pääkirjoituksessa omasta tiestään liikkeen yhteydessä ja välilllä sen ulkopuolella.
Mäkilä sivuaa pääkirjoituksessa Sanja Fältin vuonna 2016 tekemää pro gradu -tutkielmaa, joka käsitteli helluntaiseurakunnista eronneita ihmisiä. Fält luokitteli eroajat viiteen joukkoon: armoa kaipaavat suorittajat, elämänkriisin kokeneet, seurakunnan käytäntöjä kritisoivat, helluntailaista opetusta kritisoivat ja yhteisön normeihin sopeutumattomat.
– Vuosien aikana olen ollut vaihtelevasti tuota kaikkea, Mäkilä kirjoittaa.
– Olen kuullut tuhansia saarnoja, joukossa myös niitä helvetistä, tempauksesta ja pyhityksestä kertovia. Toiset jättivät ikävän maun, jotkut sentään rohkaisivat.
– Vasta todellinen omakohtainen Jumalan kohtaaminen parikymppisenä uudisti maailmani ja toi täysin uudet näköalat.
Lue pääkirjoitus tästä.
