Kirjoittanut
Kyseessä on vakava asia. Saarnan pitää tulla ihmiseltä ihmiselle, sanoo eläkkeellä oleva pappi Esa Kokko Viikon debatissa. Paavalin kirkkoherra Kari Kanala puolustaa kokeilua: ”Pitää katsoa, mitä mahdollisuuksia se tuo tullessaan.”
Tekoälyn käyttö on lisääntynyt viimeisen vuoden aikana valtavasti. Mutta miltä kuulostaa ajatus siitä, että kirkossa Jumalan sanaa jakaakin tekoäly? Radio Dein Viikon debatissa keskiviikkona 5.2.2025 olivat tekoälyn äärellä Helsingin Paavalin seurakunnan kirkkoherra Kari Kanala ja seurakuntapapin virasta Hyvinkäällä eläkkeelle jäänyt Esa Kokko.
Tekoäly on kirkollisissa piireissä noussut puheenaiheeksi, kun Paavalin seurakunta kertoi järjestävänsä tekoälyllä tuotetun jumalanpalveluksen 4. maaliskuuta, ensimmäistä kertaa Suomessa ja ilmeisesti toisena koko maailmassa. Tekoäly hoitaa jumalanpalvelukseen virret, saarnan sekä johdantosanat ja rukoukset.
Kirkkoherra Kanala kertoo, että jumalanpalvelus osa matalan kynnyksen toimintaa, jota tehdään perinteisesti Paavali-viikolla. Maaliskuun alkuun pyritään seurakunnassa tuomaan jotain uutta ja kiinnostavaa, jotain sellaista, johon on helppo tulla paikalle.
”Sitä, mitä vastustaa, sitä kohti pitää mennä.”
– Meidän nuori TikTok-pappimme Petja Kopperoinen ja oppilaitospappi Marjut ”Maikki” Mulari olivat Sveitsissä kirkkojen sosiaalisen median seminaarissa. Kun he tulivat sieltä, he kertoivat tekoälyn mahdollisuuksista. Pohdittiin sitten, että olisiko tämä mahdollisuus käyttää sitä jumalanpalveluksessa?
– Sitä, mitä vastustaa, sitä kohti pitää mennä. Pitää katsoa, että mikä tässä mulle jollain tavalla mättää? En ole itse käyttänyt tekoälyä ja olen ehkä siinä ajatuksessa, että en varmaan tule käyttämäänkään ainakaan jumalanpalvelusten suhteen. Mutta juuri sen takia pitää katsoa ja kokeilla, mitä mahdollisuuksia se tuo tullessaan.
– Ehkä se laittaa sellaisen sopivan kilpailun meille papeille, että on syytä valmistella jumalanpalvelukset hyvin, että tehdään paremmin kuin tekoälyllä, Kanala perustelee.
Tekoäly ei pysty ymmärtämään kristinuskon perussanomaa
Esa kokko toteaa olevansa vanhan liiton mies sekä iältään ja seurakuntakokemukseltaan että myös oman opiskeluaikansa kannalta. Hän pitää juuri pappien teologista asiantuntemusta valttikorttina saarnan valmistuksessa. Sitä pikemminkin pitäisi hänen mielestään enemmän hyödyntää.
Kokko kertoo Hyvinkäälle tulleesta uudesta papista, joka oli todennut saarnan pituuden ohjeistukseksi nykyään 6–8 minuuttia.
– Mun aikana se oli 20 minuuttia vähintään. Tuossa on 6–8 minuuttisen saarnan pituudessa, siinähän ei ehdi muuta kuin sanoa, että hyvää sunnuntaipäivää ja Jumalan siunausta. Tämä suuntaus saarnan suhteen, jossa teologinen papillinen tietämys ja taito ja perehtyneisyys on koko ajan vähentymään päin, on mun mielestä huolestuttavaa.
Debatin juontaja Mari Turunen kysyy, voisiko juuri tuohon tilanteeseen tekoäly tuoda sparrausapua.
Kokko sanoo olevansa tekoälyn kannalta noviisi ja ei hirveästi edes tiedä siitä mitään. Mutta hänen mukaansa tekoäly ei pysty ymmärtämään kristinuskon perussanoman ainutlaatuisuutta ja erikoisuutta.
– Siis Jumalan rakkautta, ristin teologiaa eli Jeesuksen sovintokuoleman merkitystä ja syntisen vanhurskauttamista, mikä on luterilaisuudessa se helmi. Siihen juuri saarnassa pappien asiantuntemuksen pitäisi keskittyä, Kokko sanoo.
– Kun nykypäivänä tutkimusten mukaan jumalanpalveluksissa saarnaaminen on papeillekin väistyvää, ja yhä harvempi näkee sen olennaisena työssänsä, niin pitäisi päinvastoin suunta kääntää toisinpäin eli kirkkoherrojen ja piispojen korostaa, että siihen pitää panostaa. On huolestuttavaa, jos luterilaisen käsityksen mukaan seurakunnan keskustapahtuma alkaa olla sen toteuttajien silmissä väistyvää historiaa.
Joukkuepeliä jumalanpalvelukseen
Paavalin seurakunnassa varsinainen jumalanpalvelus on paikallaan. Kari Kanala kertoo, että hän on kaikkeen muuhun koskenut yhdeksän vuoden aikana, paitsi siihen, mutta ehkä se tulee seuraavaksi.
– Mutta millä tavalla siihen kosketaan? Semmoista yhteisöllistä kulmaa siihen haluttaisiin tuoda lisää ja ehkä jollain tavalla sellaista tunnetta, että elämä on joukkuepeliä, niin myös jumalanpalvelus ja messu.
Tekoälyjumalanpalvelus on seurakunnan ohjelmassa tiistaina, ei virallisen sunnuntaimessun tilalla. Tapahtuma haluttiin luoda kokeilemalla uutta. Kirkossa on kuuden metrin screenit valmiina, sillä seuraavat kolme päivää siellä pidetään elokuvafestivaaleja.
Kanala kertoo, että hänelle rukous on noussut merkittävään rooliin jumalanpalveluksessa. Myös saarnaa hän pitää todella tärkeänä.
– Se on vaihteleva osa messua ja jumalanpalvelusta. Muu siinä on aika paljon toistoa.
Synninpäästö ja Herran siunaus eivät ole tekoälyn asia
Sosiaalisen median keskusteluissa Paavalin seurakunnan tekoälykirkkoa on arvosteltu ja on kysytty, onko se edes jumalanpalvelus sen varsinaisessa merkityksessä. Toimittamassa ei ole kirkkojärjestyksen mukaisesti pappia, kielimallin saarnaa ei varmasti ole rukouksessa valmistettu eikä saarnaajakaan ole pappi tai kristillisestä vakaumuksesta tunnettu jäsen.
Kari Kanala kertoo, että jumalanpalvelusta valmistellessa tekoälykin on kokenut rajoitteensa. Se oli sanonut, että synninpäästö ja Herran siunaus eivät ole sen asia.
– On ollut kiinnostavaa, että minkälaista musiikkia tekoäly tekee, kun on annettu sille tietynlaiset ohjeet. Tuntuu, että sillä on jazzin kanssa vaikeuksia. Eli tekoälyllä on vielä paljon oppimista, Kanala sanoo.
– Olennaista on, että minkälaisia kysymyksiä sille annetaan ja missä rajoissa halutaan se pitää. Ajattelen, että tekoäly on vähän hassu nimi. Enemmän voisi puhua erilaisista kielikoodeista.
Vuorovaikutuksessa syntyy uskon omaksuminen
Esa Kokko kuuntelee Kanalan ajatuksia ja toteaa, että se on jotain sellaista, mitä hän ei haluaisi kirkossa yleistyvän.
– Kaiken tämmöisen digitaalisuuden vastapainoksi katson tärkeäksi, että jumalanpalveluksessa tai kirkon toiminnassa ihmiset voivat kohdata toisen ihmisen, ja siinä vuorovaikutuksessa syntyy sitten kristillisen uskon omaksuminen ja ymmärtäminen parhaimmillansa.
”Jumala hyväksyy meidät Jeesuksen tähden. Ja meidän täytyy kuulla se toiselta ihmiseltä.”
Kokko viittaa Augsburgin tunnustuksen viidenteen artiklaan ja toteaa, että kyseessä on vakava asia ja paikka.
– Jotta vanhurskauttava usko syntyisi ihmisen sydämessä eli usko Jeesukseen vapahtajana ja syntien sovittajana, Jumala on asettanut seurakuntaansa saarnaviran, siis ihmisen hoitamaan viran. Ymmärrän sen niin, että ihminen on rakennettu psykologisesti sillä tavalla, että hänen täytyy kuulla se, että Jumala rakastaa häntä syntisenä ja jumalattomana ja mahdottomana tulla Jumalan eteen. Mutta Jumala hyväksyy meidät Jeesuksen tähden sellaisena. Ja meidän täytyy kuulla se toiselta ihmiseltä.
Kanala ajattelee, että Kokon mainitsema asia toteutuu nimenomaan ripissä eli synnintunnustuksessa ja synninpäästössä: vapauttava asia ihmiselle. Sen tulee tekoälyjumalanpalveluksessa hoitamaan nimenomaan ihminen, ei tekoäly.
– Siinä tulee armon lupaus. Kun se tulee livenä, näen että niin sanotusti vanhurskaus on täytetty.
Saako saarnaan tuoda politiikkaa ja miten pitäisi suhtautua vakaviin sanoihin, jotka Washingtonin piispa Mariann Budden välitti saarnassaan presidentti Trumpille? Kuuntele koko viikon debatti uusintana Radio Deistä lauantaina 8.2. klo 11 tai Dei Plus -palvelusta silloin, kun sinulle sopii.
