Uudistuksiakin ajaneen paavin toiminnassa näkyi hänen nuorena tekemänsä sitoutuminen jesuiittojen veljeskuntaan. Myös rakkaudellinen ja armahtavainen suhtautuminen esimerkiksi seksuaalivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä kohtaan oli hänelle ominaista.
Paavi Franciscus eli Jorge Bergoglio kuoli toisena pääsiäispäivänä omissa asuintiloissaan Casa Santa Martassa 88-vuotiaana.
Paavi vietti aiemmin noin viisi viikkoa sairaalahoidossa keuhkokuumeen vuoksi. Sairaalajakson jälkeen Franciscus palasi kotiinsa jatkamaan toipumistaan. Hän kuitenkin menehtyi myöhemmin aivohalvaukseen ja sen jälkeiseen sydämen vajaatoimintaan.
Uudistaja vai perinteiden vaalija?
Eri taustoista tulevat ihmiset saattavat kuvailla Franciscusta vuoroin hyvin konservatiiviseksi ja toisaalta liberaaliksi sen mukaan, mikä hänen oma taustansa ja omat odotuksensa paavin suhteen ovat olleet.
Kun Bergoglio valittiin kirkon johtajaksi vuonna 2013, häneen latautui suuria odotuksia. Hänen profiilinsa oli edellistä paavia Benedictus XVI:a uudistusmielisempi. Näin ollen uudistuksia kaipaavat odottivat hänen saavan aikaan merkittäviä muutoksia traditionalistien pelätessä hänen irtautuvan liiaksi kirkon perinteisestä linjasta.
Paavi Franciscus on ajanut katolisessa kirkossa läpi muutoksia tai pannut alulle prosesseja, jotka progressiivisimpien tahojen mielestä eivät ole ehkä vielä tarpeeksi, mutta askel oikeaan suuntaan. Traditionaalisen linjan edustajille Franciscus on mennyt monissa kysymyksissä jo liian pitkälle.
Maailmanlaajuisessa katolisessa kirkossa uudistukset ja muutokset tapahtuvat yleensä hyvin hitaasti ja pieni askel kerrallaan. Siksi pienenkin muutoksen voidaan tulkita katolisen kirkon kontekstissa olevan suuri muutos.
Paavi Fanciscuksen ajattelumaailmaan kuului käsitys siitä, että muutos tarvitsee aikaa: on pantava prosesseja alulle, avattava mahdollisuuksia, ja annettava ihmisten kasvaa ja muuttua ajan saatossa.
Annettu köyhyyslupaus näkyi
Vielä ollessaan nuori, Jorge Bergoglio liittyi jesuiittaveljeskuntaan. Amerikkalainen jesuiittapappi James Martin on arvioinut America – The Jesuit Review’ssa, että jesuiittalupaus leimasi hänen paaviuttaan ja koko elämäänsä.
Ei ole yleistä, että paaviksi valitaan ihminen, joka on tehnyt sääntökuntalupauksen. Edellisen kerran näin on tehty vuonna 1831. Martinin mukaan ihmiset eivät aina ymmärtäneet oikein Franciscuksen sanomisia ja tekemisiä siitä syystä, etteivät osanneet katsoa asiaa ”jesuiittanäkökulmasta”.
Paavi Franciscus oli tehnyt nuorena myös köyhyyslupauksen. Tämä näkyi Martinin mukaan selvästi erilaisissa paavin tekemissä käytännön valinnoissa. Ei paavin elämä tietenkään ollut millään tavalla köyhää – päinvastoin. Mutta Franciscus näyttää pyrkineen tekemään valintoja, jotka antavat signaalin siitä, että hän pyrki yksinkertaistamaan tai vähentämään elämänsä ylellisyyksiä. Hän on muutenkin kritisoinut ilmastokriisiin johtanutta kulutuskulttuuria.
Franciscus ei muun muassa halunnut asua palatsissa, jossa edelliset paavit olivat perinteisesti asuneet. Sen sijaan hän asui Casa Santa Martassa – Pietarinkirkon välittömässä läheisyydessä sijaitsevassa vierastalossa tai hotellissa, jossa majoittuvat Vatikaanissa vierailulla olevat papit, kardinaalit ja muut kirkolliset toimijat.
Lisäksi Franciscus pyrki valitsemaan kuljetuksiin edeltäjiään vaatimattomampia autoja. Vuonna 2015 USA:ssa – suurten autojen luvatussa maassa – ihmeteltiin kun paavia ajelutettiin pienellä Fiatilla. Roomassa hän käytti yleisimmin pientä Ford Focusta. Paaviksi tultuaan hän kehotti papistoa valitsemaan itselleen vaatimattoman ajoneuvon ja keskittymään sen sijaan köyhien auttamiseen.
Paavi ei myöskään halunnut käyttää perinteisiä paavillisia punaisia kenkiä.
Huomio köyhiin ja vähäosaisiin
Uutena paavina Franciscus kertoi toimittajille pressitilaisuudessa, että haluaisi ”kirkon, joka on köyhä, ja joka on köyhiä varten”. Hän valitsi itselleen paavillisen nimen myös tämän ihanteen mukaisesti. Franciscus Assisilainen on ”köyhyyden mies, rauhan mies: mies, joka rakastaa ja suojelee luomakuntaa”, Franciscus totesi.
Sinänsä köyhyyden korostaminen ei ole mitään uutta katolisen kirkon opetuksessa, paavien puheissa ja pyrkimyksissä, mutta Franciscukselle se oli sydämen asia. Se myös näkyi konkreettisella tasolla ja leimasi hänen aikaansa paavina.
Paavin ensimmäinen matka Rooman ulkopuolelle kohdistui pienelle sisilialaiselle Lampedusan saarelle. Siellä muistettiin siirtolaisia, jotka olivat hukkuneet mereen vuosien saatossa pyrkiessään Pohjois-Afrikasta Italiaan paremman elämän toivossa. Paavin matkaa pidettiin symbolisesti merkittävänä osoituksena solidaarisuudesta köyhiä ja heikkoja kohtaan.
Eräs osoitus solidaarisuudesta on ollut Franciscuksen tapa vierailla vankiloissa kiirastorstaisin. Nämä vierailut eivät ole pitäneet sisällään pelkästään liturgiaa, vaan paavi on pessyt vankien jalat ja kohdannut heidät henkilökohtaisesti. Hän vieraili vankilassa viimeisen kerran vielä muutama päivä ennen kuolemaansa. Vierailullaan Franciscus jaksoi jutella vankien kanssa ja rohkaista heitä, vaikka jalkojen pesun hän joutuikin terveydentilansa vuoksi jättämään väliin.
Maallikoiden merkityksen korostaminen
Jesuiittojen ajattelussa keskeisellä sijalla on ajatus hengellisestä arvostelukyvystä. Se tarkoittaa pyrkimystä kuunnella Pyhän Hengen ääntä ja johdatusta ja osata erottaa se ihmisen omista haluista ja ideoista. Tämän käsityksen mukaan Pyhä Henki paitsi haluaa kristityn tekevän hyviä päätöksiä, myös auttaa häntä siinä. Pyhä Henki toimii jokaisessa kristityssä, oli hän sitten maallikko tai papiston jäsen.
Tämä on vaikuttanut Martinin mukaan myös Franciscuksen pyrkimykseen puhua synodaalisuuden puolesta ja paheksua klerikaalisuutta. Synodaalisuudella tarkoitetaan pyrkimystä kohti kirkkoa, joka ei ole pappisvaltainen vaan jossa kuunnellaan koko Jumalan laajaa seurakuntaa ja pyritään vähentämään pappiskeskeisyyttä eli klerikaalisuutta.
Käytännössä synodaalisuus tarkoittaa maallikoiden aseman nostamista kirkollisessa elämässä ja päätöksenteossa sekä kirkollisen päätöksenteon paikallistamista. Franciscus oli sitä mieltä, että paikallisilla piispainkokouksilla tulisi olla enemmän valtaa asioiden päättämisessä.
Franciscuksen suurimpiin saavutuksiin luetaankin vuosina 2023 ja 2024 kokoontunut piispainkokous, jota kutsutaan nimellä ”synodi synodaalisuudesta”. Nimensä mukaisesti kokouksessa käsiteltiin synodaalisuutta eri näkökulmista.
Franciscus sai valtavasti kritiikkiä synodista erityisesti kirkon sisältä. Se tulkittiin niin, ettei paavi ollut kiinnostunut uskon ja kirkon keskeisten oppien säilyttämisestä. Mielikuvaa pahensi se, että paavi otti ensimmäistä kertaa piispainkokouksen päätöksentekoon mukaan myös maallikoita, joista osa oli naisia.
Rakkaudellinen suhtautuminen seksuaalivähemmistöihin joskus väärinymmärretty
Muutama kuukausi paavinistuimelle astumisen jälkeen Franciscukselta kysyttiin, mitä mieltä hän on siitä, että papistossa on homoseksuaaleja.
– Jos ihminen on homoseksuaali ja etsii Jumalaa ja hänen hyvää tahtoaan, kuka minä olen häntä tuomitsemaan? paavi vastasi.
Hän jatkoi sanomalla, että homoseksuaalien pappien synnit on annettava anteeksi ja sitten unohdettava. Liberaalimpien kantojen edustajat olivat innoissaan ja ”kuka minä olen tuomitsemaan” -lausahdukseen haluttiin lukea merkkejä suuremmastakin muutoksesta.
Hän on pitäytyi kirkon perinteisessä avioliittokäsityksessä
Paavi Franciscus puhui seksuaalivähemmistöihin kuuluvien integroimisesta yhteiskuntaan ja heidän kohtaamisestaan rakkaudella ja armahtavaisuudella. Hän on kuitenkin pitäytyi aina kirkon perinteisessä avioliittokäsityksessä, jonka mukaan avioliitto on naisen ja miehen välinen liitto. Paavi Franciscus ei myöskään ilmaissut, etteivätkö homoseksuaaliset teot olisi syntiä.
Hänen armahtavainen ja inhimillinen suhtautumistapansa on kuitenkin merkittävän korostunut, mikä näkyy myös vertailussa Franciscuksen edeltäjään Benedictus XVI:n. Vuonna 2005 paavi Benedictus allekirjoitti asiakirjan, jonka mukaan homoseksuaalien ei tulisi toimia pappeina.
Franciscuksen suurimpiin uudistuksiin on luettu Fiducia Supplicans -oppilauselma, jossa puhutaan avioliiton ulkopuolella elävien parien – kuten samaa sukupuolta olevien parien – siunaamisesta. Myös tämä vuonna 2023 laadittu ohje on herättänyt paljon keskustelua, kritiikkiä ja hämmennystä.
Liberaalimmat kannattajat ovat tulkinneet sen ottavan merkittäviä askeleita kohti samaa sukupuolta olevien parisuhteiden siunaamista tai vihkimistä. Traditionaalit ovat sitä vastoin tuominnet ohjeen harhaoppisena kirkon perinteisestä avioliittokäsityksestä irtautumisena.
Todellisuudessa paavin ohjeen pääpaino on siinä, että samaa sukupuolta olevat tai muut avioliiton ulkopuolella elävät parit kohdataan lämpimästi ja rakkaudellisesti. Paavi ohjeistaa, että pappi voi siunata tällaisia pareja ”spontaanisti” ja epämuodollisesti. Kyseessä ei ole sakramentti tai katolisen kirkon riitti eikä siihen liity erityistä tilaisuutta, seremoniaa tai vaatetusta. Avioliiton ulkopuolisten seksuaalisten suhteiden katsotaan edelleen olevan syntiä eikä ”siunaamista” voi pitää vaihtoehtona avioliitolle.
Naisten asema Vatikaanissa parantanut
Paavi Franciscuksen on katsottu parantaneen naisten asemaa Vatikaanissa nimittämällä virassa ollessaan noin kaksikymmentä naista merkittäviin hallinnollisiin tehtäviin. Tämä liittyy Franciscuksen vuonna 2022 tekemään merkittävään uudistukseen, joka koskee Rooman kuuriaa. Uudistuksessa erotettiin virallisesti hengellinen ja maallinen valta: Vatikaanin hallinto sakramentaalisesta virkaan perustuvasta päätäntävallasta.
Tämä uudistus antoi paavi Franciscukselle mahdollisuuden valita Vatikaanin merkittäviin hallinnollisiin tehtäviin naisia, sillä heidän ei tarvinnut enää olla piispan tai kardinaalin virassa olevia miehiä. Naisia on nyt siis hallinnollisissa tehtävissä Vatikaanissa enemmän kuin koskaan ennen, vaikka tehtävistä suurinta osaa hoitaa edelleen mies. Paavia on myös kritisoitu siitä, että hän väitetysti olisi valinnut virkoihin sellaisia naisia, jotka olivat hänelle erityisen kuuliaisia.
Diakonian viran avaamisesta naisille on ollut katolisen kirkon piirissä paljon puhetta viime vuosina. Monien pettymykseksi Franciscus ei ole kuitenkaan puhunut asian puolesta. Franciscus on myös hyvin selväsanaisesti useammassa otteessa ilmaissut pitävänsä mahdottomana naisten vihkimistä papiksi.
Vuonna 2021 paavi kuitenkin salli naisille virallisen lehtorin tai akolyytin aseman, vaikkakin naiset olivat usein jo käytännössä toimineet kyseisissä rooleissa ilman virallista statusta. Samana vuonna hän virallisti myös katekeetan viran naisille. Kyseessä on virka, joka sallii naisille uskon opettamisen seurakunnassa.
Paavin hautausmessu pidetään lauantaina 26. päivä huhtikuuta Pyhän Pietarin aukiolla.
Lähteet:
https://www.theguardian.com/world/2015/sep/22/fiat-pope-francis-car-washington
https://www.ncronline.org/blogs/francis-chronicles/pope-francis-i-would-love-church-poor
https://www.americamagazine.org/arts-culture/2022/12/02/review-sweeney-james-smith-time-244243
https://www.ncronline.org/francis-explains-who-am-i-judge
https://www.americamagazine.org/faith/2025/04/21/pope-francis-death-jesuit-obituary-249957
https://www.americamagazine.org/faith/2025/04/21/pope-francis-legacy-women-church-leadership-249956
