Kirjoittanut
Jouko Vuorenniemi haluaisi seurakuntien olevan nykyistä enemmän olohuoneita.
Kristillisen alkoholisti- ja narkomaanityö ry:n toiminnanjohtaja Jouko Vuorenniemi kertoo tositarinan: eräs mies muutti uuteen kaupunkiin ja löysi sieltä paikan, jossa hänet otettiin ystävällisesti vastaan. Harmi vain, että paikka ei ollut kirkko vaan baari ja mies jäi kiinni aineisiin.
Kun Vuorenniemen kanssa yrittää viritellä keskustelua päihdeongelmista, puhe kääntyy tämän tästä yhteisöllisyyteen. Siinä on sekä monen ongelman avain että kompastuskivi.
Vuorenniemi siteeraa tutkijaa, jonka mukaan tulevaisuuden yhteiskunta on yksinäisten yhteiskunta. Perheet ovat pieniä, suvut etäisiä ja verkostot löyhiä. Seurakunnilla olisi loistava tilaisuus tuoda yhteisöllistä henkeä individualistiseen aikaan, mutta onnistuvatko ne siinä?
– Voi kunpa seurakunnat voisivat olla kuin olohuoneita, joissa voi tuntea olevansa kotonaan, mutta ilman lieveilmiöitä.
Päihdeongelmaisilla on usein korkea kynnys tulla seurakuntaan. Rankkaa taustaa ehkä jopa ihaillaan, mutta toisaalta saatetaan ajatella, että riippuvuudet ovat itse aiheutettuja. Vuorenniemi kutsuu jälkimmäistä suhtautumistapaa tuhlaajapoikavertaukseen viitaten ”isoveljen asenneongelmaksi”.
– Ei kukaan ryhdy ehdoin tahdoin alkoholiriippuvaiseksi. Ongelmajuoja juo ahdistukseensa, usein lääkkeeksi mielenterveysongelmiin.
Mitä päihteiden tilalle?
Yhteisöllisyyden rakentaminen ei hyödytä pelkästään niitä, joiden elämä on mennyt tai menossa raiteiltaan. Sitä tarvitsevat kaikki. Vuorenniemi karsastaa väen jakamista karsinoihin vaikeuksien perusteella ja miettii, miten eri elämäntilanteissa olevat ihmiset saataisiin kohtaamaan toisiaan: vanhukset ja lapsiperheet, rikkinäiset ja niin sanotut vahvat.
– Meillä kaikilla on ongelmia, toiset vain peittävät ne paremmin kuin toiset.
Ensimmäinen askel yhteyden luomisessa otetaan silloin, kun uusi ihminen astuu seurakunnan ovesta sisään. Tulijaa kyllä yleensä tervehditään ystävällisesti, mutta tutustuminen on tunnetusti vaikeampaa.
Yhteisöllisyyttä voisi luoda pienilläkin oivalluksilla.
– Mitä jos laittaisi seurakunnan ilmoitustaululle lapun, jossa lukee, että minut saa kutsua kylään, ja ihmiset kirjoittaisivat puhelinnumeroita perään? Siten voisi avoimesti ilmaista, että haluaa tutustua uusiin ihmisiin.
Vuorenniemi peräänkuuluttaa hengellisiin yhteisöihin rakenteita, joissa jako puhujien ja kuulijoiden välillä rikkoutuu. Jos yksi puhuu ja muut tuijottavat toistensa niskoja, ei ihme, jos yhteys jää syntymättä.
– En tarkoita, että jumalanpalvelukset pitäisi lopettaa. Toivoisin kuitenkin enemmän vuorovaikutusta ja tilanteita, joissa asioita pureksitaan yhdessä.
Päihdeongelmaisten kannalta on tärkeää, ettei yhteisö näe heitä vain hyväntekeväisyyden kohteina.
– Kun päihdeongelmainen lopettaa päihteiden käytön, elämään jää hirvittävän iso aukko. Silloin tarvitaan mahdollisuuksia mielekkääseen toimintaan. Kaikki eivät osaa saarnata tai laulaa, mutta monet voisivat auttaa toisia muilla tavoin.
Lue koko haastattelu Ristin Voiton numerosta 15/2016.
