Itänaapurissa elävien kielisukulaistemme hengelliset tarpeet eivät ole kadonneet, suomalais-ugrilaiset lähetysaktiivit muistuttavat. Nyt he virittelevät uudelleen Ukrainan sodan lamaannuttamaa lähetysyhteistyötä.
Marit, komit, hantit, mansit, udmurtit, mordvalaiset… Venäjällä elää toistakymmentä suomalais-ugrilaista vähemmistökansaa.
Näihin kansanryhmiin kuuluvia on yhteensä 2–5 miljoonaa, mutta arviolta vain noin miljoonaa heistä puhuu kansansa perinteistä kieltä. Vielä harvempi käyttää kaunista kieltään kristinuskon Jumalan ylistämiseen.
Itse asiassa moni näistä kansoista lukeutuu Euroopan vähiten evankelioituihin kansanryhmiin.
– Hengellinen tilanne esimerkiksi hantien keskuudessa on melko huono. Suurin osa ihmisistä on maallistuneita, ja masennus, alkoholismi ja itsemurhat ovat yleisiä, koska ihmiset eivät näe tulevaisuutta, Tallinna Missio koguduse -seurakunnan pastori Heigo Ausmees luonnehtii.
Sota murentanut yhteistyötä
Ausmees on 2000-luvulla tehnyt useita lähetysmatkoja Venäjän noin 30 000-jäsenisen hantikansan perinteisille asuinalueille. Lisäksi hän on opettanut lähetyskursseilla, joissa on varustettu suomalais-ugrilaisten vähemmistökansojen jäseniä hengelliseen työhön heimolaistensa keskuuteen.
Viime vuosina koronapandemia ja Ukrainan sota ovat vähentäneet rajusti länsimaalaisten matkoja Venäjän suomalais-ugrilaisille alueille. Moni alueilla pidempään asunut lähetystyöntekijä on muuttanut pois. Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen suositut lyhytaikaiset lähetysmatkat eli aktiot ovat loppuneet kokonaan. Samalla sota on vaikeuttanut yhteistyötä esimerkiksi työntekijäkoulutuksessa, mutta ei ole kokokaan pysäyttänyt sitä.
Yhteistyö, yhteydenpito ja vastavuoroinen esirukous on luonut heille oivalluksia, etteivät he ole yksin vaan on myös muita, joilla on samanlaista kulttuuria ja ajatuksia.
Jopa yhteydenpito Venäjän suomalais-ugrilaisten kansojen edustajien kanssa on vaikeutunut. Puheluissa ja sähköposteissa täytyy olla hyvin varovainen, jottei yhteydenpito aiheuta kumppaneille vaaraa.
Ainoa lähes ennallaan jatkuva yhteistyösektori on raamatunkäännöstyö. Sen jatkuminen onkin suuri kiitosaihe: vasta omalla kielellä kuultu evankeliumi puhuttelee ihmistä syvällisesti, Heigo Ausmees sanoo.
– Uskon, että sukukansojemme ihmiset voivat saada yhteyden Jeesukseen, kun he ymmärtävät, ettei hän ole venäläinen Jeesus eikä länsimainen Jeesus, vaan Jeesus, joka puhuu heidän kieltään, kasvattaa poroja ja kalastaa heidän kanssaan.
Patriotismin pauloissa
Venäjän suomalais-ugrilainen hengellinen työ keskittyy maaseudulle, missä ihmiset osaavat kansanryhmien perinteisiä kieliä paremmin kuin kaupungeissa.
Entisen Neuvostoliiton alueen lähetysasiantuntijan Rauli Lehtosen tiedossa on vain kymmenkunta suomalais-ugrilaisella kielellä toimivaa venäläisseurakuntaa, joilla on omat kokoontumistilat ja säännöllisiä jumalanpalveluksia.
Suurin osa sukulaiskansojemme uskovista on integroituneena venäjänkielisiin ortodoksisiin ja evankelisiin seurakuntiin. Joissakin niissä on vähemmistökielillä toimivia ryhmiä.
Pahimmillaan vähemmistökielistä toimintaa ehdottaneesta uskovasta on alettu karkottaa separatismin pahaa henkeä.
Uskonnonvapaustilanteen merkittävä heikkeneminen Venäjällä viimeisten viidentoista vuoden aikana koskee myös maan suomalais-ugrilaisia kansoja. Suurempi ongelma on kuitenkin se, ettei moni venäjänkielinen seurakunta näe vähemmistökielisellä työllä merkitystä tai jopa vastustaa sitä.
– Venäjällä vallitseva politiikka pyrkii integroimaan kaikki etniset ryhmät yhdeksi patrioottiseksi suur-Venäjän kansaksi, jolla on yhteinen kieli, venäjä, ja yhteisiä venäläisiä traditioita vaalitaan tarkkaan. Tämä on omaksuttu monissa kirkoissa niin, että vähemmistökielisten ryhmien ja toimintojen aloittamista pidetään joskus jopa seurakunnan hajottamisena, Lehtonen kertoo.
– Pahimmillaan vähemmistökielistä toimintaa ehdottaneesta uskovasta on alettu karkottaa separatismin pahaa henkeä.
Ruotsin helluntailiikkeen Euraasia-toimikunnan puheenjohtaja ja Jesus4Eurasia-järjestöä johtava Lehtonen on käynyt entisen Neuvostoliiton alueella yli 200 kertaa. Hänen mukaansa läntisten kielisukulaisten antamalla tuella on Venäjän suomalais-ugrilaisille kristityille suuri merkitys.
– Olemme huomanneet yhteisillä lähetysraamattukursseilla, kuinka yhteistyö, yhteydenpito ja vastavuoroinen esirukous on luonut heille oivalluksia, etteivät he ole yksin vaan on myös muita, joilla on samanlaista kulttuuria ja ajatuksia. Sen tähden on ensiarvoisen tärkeätä, että jatkamme sukulaiskansojemme hengellisen työn tukemista.
Sota-aikana Venäjä on kohdistanut armeijan värväykset korostetusti maan vähemmistökansoihin. Ausmees ja Lehtonen eivät tiedä, onko myös suomalais-ugrilaisia seurakunta-aktiiveja joutunut rintamalle.
Konferenssi kokoaa idäntyöstä kiinnostuneet
Miten Venäjällä asuvien sukulaiskansojemme hengellistä työtä sitten voitaisiin konkreettisesti tukea ja edistää? Tätä pohditaanSavonlinnan helluntaiseurakunnassa lauantaina 17. toukokuuta järjestettävässä suomalais-ugrilaisessa lähetys- ja rukouskonferenssissa.
– Toivottavasti Venäjä on jonain päivänä taas avoin.
Kansainvälisen ja yhteiskristillisen Heimokansojen aika on nyt! -tapahtuman tarkoituksena on jakaa tietoa Venäjän suomensukuisten kansojen ja Karjalan hengellisestä tilanteesta, verkostoitua muiden idäntyöstä kiinnostuneiden kanssa sekä tarkastella käytännön toimintamahdollisuuksia tilanteessa, jossa Ukrainan sota näyttää kääntyvän kohti rauhantunnusteluja.
Tapahtuman järjestävät Savonlinnan helluntaiseurakunta, Jesus4Eurasia, Viron Pipliaseura, Viron Evankelinen Allianssi sekä Avainmedia Lähetysjärjestö.
Konferenssissa alustajina toimivat muun muassa Rauli Lehtonen, Heigo Ausmees, Inkerin kirkon Suomen-edustuston hallituksen puheenjohtaja ja Kansanlähetyksen lähetystyöntekijä Juha Saari, Raamatunkäännösinstituutin tiedottaja Marie Mäkinen, Viron Metodistikirkon pastori, lähetystyöntekijä Andrus Kask sekä helluntailaiset Karjalan-työn aktiivit Kati ja Pauli Kaatrasalo.
– Haluamme rohkaista ihmisiä ajattelemaan näitä kansoja, rukoilemaan heidän puolestaan ja osallistumaan lähetystyöhön heidän keskuudessaan, Heigo Ausmees sanoo.
– Toivottavasti Venäjä on jonain päivänä taas avoin.
Lisätietoa tapahtuman ohjelmasta ja ilmoittautumisesta löytyy täältä.
