Kirjoittanut
Uudet herätysliikejohtajat korostavat teologisten erojen sijaan yhteistyön merkitystä yhteisessä herätysliikerintamassa.
– Paineet herätysliikkeitä kohtaan ovat kirkossa kasvaneet, ja se on painanut herätysliikejärjestöjä lähemmäs toisiaan, sanoo Suomen Raamattuopiston Säätiön uusi toiminnanjohtaja Lauri Vartiainen.
Suomalaiset perinteiset ja uudemmat herätysliikkeet ovat tehneet yhteistyötä liki kolmekymmenen vuoden ajan. Vuonna 1988 viidesläiset järjestöt, Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys (Sley), sen ruotsinkielinen sisarjärjestö Svenska Lutherska Evangeliföreningen i Finland sekä Länsi-Suomen Rukoilevaisten yhdistys perustivat Suomen teologisen instituutin. Perinteisesti Sley ja viidesläiset liikkeet mielletään teologisilta painotuksiltaan toisilleen etäisiksi liikkeiksi.
– Yhteistyötä tehdään laajasti, esimerkiksi nuoriso- ja opiskelijatyössä, kertoo Sleyn uusi kotimaantyön johtaja, pastori Juhana Tarvainen.
– Joskus kutsutaan myös toisten herätysliikkeiden vastuunkantajia puhujiksi. Jotkut vastuunkantajat ovat useamman herätysliikkeen tai herätysliikejärjestön aktiiveja yhtä aikaa. Eli jotkut Suomen Raamattuopiston vapaaehtoiset julistustyöntekijät ovat samaan aikaan esimerkiksi Sleyn oto-saarnaajia, Vartiainen sanoo.
Vartiainen muistuttaa, että on myös sellaisia työntekijöitä, jotka ovat työuransa aikana toimineet sekä Raamattuopiston että Sleyn palveluksessa, eikä näissä tapauksissa ole siltoja poltettu järjestöstä toiseen siirryttäessä.
Samassa rintamassa
Lauri Vartiainen näkee evankelisen liikkeen ja uuspietistisen Raamattuopiston teologiassa paljon samaa: armon korostus, ristin teologia, Raamatun korostaminen Jumalan sanana, henkilökohtaisen uskon ja uskonelämän tärkeys.
– Samaten jumalanpalveluselämää sekä sakramentteja, kastetta ja ehtoollista kunnioitetaan, hän sanoo.
– Minusta molemmissa liikkeissä korostetaan myös sitä, että saamme heti ja kokonaan uskoa kaikki syntimme anteeksi annetuiksi Jeesuksen veressä, Vartiainen painottaa.
Eroavaisuutta hän näkee esimerkiksi siinä, että viidesläisyydessä korostetaan vielä enemmän kaikkien uskovien yleistä pappeutta ja suhtaudutaan jonkin verran avoimemmin luterilaisuuden ulkopuoliseen raamatulliseen kristillisyyteen.
”Vaikeaa ajatella, että menisin sanomaa muuttamaan kuulijakunnan mukaan”
Entä onko saarnaajilla painetta julistaa eri tavalla jos he vierailevat yhteistyökumppanin tilaisuuksissa?
– Itsekin olen ollut useiden eri järjestöjen järjestämillä alueellisilla päivillä puhujana. Osassa järjestäjinä on ollut eri viidesläisiä järjestöjä, muun muassa Kansanlähetys. Osassa taas puhujiksi on kutsuttu myös Sleyn väkeä. Olen kuunnellut useita puhujia, jotka ovat julistaneet juurevaa ristin evankeliumia. En osaisi erotella näistä puheista minkään järjestön erityispainotuksia. Vaikeaa ajatella, että ainakaan itse menisin sanomaa muuttamaan kuulijakunnan mukaan, Vartiainen linjaa.
Juhana Tarvainen iloitsee evankelisen liikkeen perinnöstä, mutta tunnustaa samalla yhteistyön välttämättömyyden.
– Tunnen syvää yhteyttä myös niihin läheisiini, jotka työskentelevät tai ovat muuten esimerkiksi Raamattuopiston vaikutuspiirissä.
Tarvaisen mielestä yhteistyö on tärkeää, koska kirkko sirpaloituu.
– Tarvitsemme toistemme tukea ja yhteistä tukea, jotta äänemme saadaan kuuluviin kirkossa.
