Päivi Orava jäi työuraeläkkeelle työskenneltyään Parikanniemen lastenkodissa lähes 40 vuotta, joista yli puolet vastaavana hoitajana. Eläkkeellä vahdikas ja iloinen Orava aikoo harrastaa ulkoilua, matkailua ja teatteria kuten tähänkin asti.
– Se oli uudenvuodenpäivä. Silloinen pienten puoli oli täynnä alle kouluikäisiä, ja töissä oli kaksi lastenhoitajaa. Silloin oli myös ”vauvala”, ja siellä oli kaksi vastasyntynyttä. Hämmästelin lapsipaljoutta. Olin myös ihmeissäni työn paljoudesta ja melkoisesta metelistä. Päivä oli yhtä huisketta ja hulinaa!
Näin Päivi Orava muistelee ensimmäistä työpäiväänsä Parikanniemessä. Nyt kun ura lastenkodissa on päättynyt, hän muistelee työnantajaansa lämmöllä.
– Omasta näkökulmastani Parikanniemi on ollut turvallinen ja joustava työnantaja. Olen saanut osallistua lukuisiin koulutuksiin, jotka ovat kartuttaneet omaa ammattitaitoani. Työnantajana säätiö huomioi työntekijän yksilönä. Työntekijöiden omia vahvuuksia hyödynnetään, mikä tekee yhteisöstä osaavan ja työhönsä sitoutuneen porukan.
Neljässä vuosikymmenessä moni asia on muuttunut, mutta jotain on silti pysynyt samana, vaikka haasteet vaihtuvat.
– Lapset ovat lapsia! Tämän päivän lapsilla vain on mielestäni monitahoisempia haasteita ja houkutuksia, kuten somemaailma.
Tukijat työtovereina
Parikanniemen työn takana on laaja ystävien joukko. Heidän kohtaamisistaan Päivi kertoo näin:
– Olen saanut tavata Parikanniemen ystäviä eri tilaisuuksissa. Ystävät ovat lämminhenkisiä ja tärkeitä. Olen kokenut heidät työtovereiksi. Me ohjaajat arjen hoitotyössä ja ystävät rukousrintamalla. Heille kaikille ISO Kiitos tuesta!
Päivi on toiminut usein myös lastenkodin johtajan sijaisena. Sen hän on kokenut haasteellisena, mutta myös yllätyksellisenä.
– Joskus tulee eteen tehtäviä, joihin pitää etsiä tapaa ratkaista ne, eli silloin se voi olla hyvinkin vaikeaa. Ajoittain johtaminen on myös yksinäistä puuhaa, mutta toisinaan taas hyvinkin sosiaalista kanssakäymistä. Kuinka vaikeaa, riippuu päivästä ja tapahtumista.
Harrastuksista iloa elämään
Päivi tunnetaan naurustaan ja huumorintajustaan, mikä on varmasti auttanut työssä jaksamisessa.
– Pidän hyvästä tilannekomiikasta ja mukavista tarinoista. Koen surullisuutta epäoikeudenmukaisuudesta. Maailman tilanne, sodat ja sairaudet huolestuttavat, Päivi myöntää. Matkustelu on yksi sosiaalisen Päivin harrastuksista samoin kuin ulkoilu ja teatterin teko. Näitä harrastuksia hän aikoo myös jatkaa. Uusina projekteina hänellä on myös ukulelen soittaminen ja vapaaehtoinen ystävätyö vanhusten parissa.
– Tykkään Thaimaan eri kohteista ja myös Kreikan ja Turkin ympäristöistä. Matkoillani olen tavannut ihania erilaisia ihmisiä, ja monista heistä on tullut ystäviäni.
Parasta Parikanniemessä olivat lapset
Päivi jäi työuraeläkkeelle maaliskuun alussa. Sitä ennen hän vietti helmikuun miehensä kanssa Lanzarotella.
– Työuraeläke on harvoin myönnetty eläkelaji, joten eiköhän maaliskuun ensimmäisenä päivänä juoda kakkukahvit! Päivi iloitsee.
Entä mikä työssä on ollut parasta, ja mitä Päivi jää kaipaamaan Parikanniemestä?
–Parikanniemessä parasta on sen kaunis ympäristö ja loistava työyhteisö. Parasta olivat totta kai myös lapset ja nuoret kaikkine vahvuuksineen ja haasteineen.
Artikkeli on julkaistu Parikanniemen Kontti -lehdessä helmikuussa 2025.
