Kirjoittanut
Ateenan seudun diasporatyöntekijät järjestivät taivasalla monikansallisen joulujuhlan. Joulukuusen viereen pystytetyltä kirjapöydältä lähti pakolaisten mukaan paljon hengellistä luettavaa.
Jättömaa Ateenan lähellä sijaitsevan pakolaisleirin tuntumassa täyttyi keskiviikkona iloisista lauluista, kun parisataa turvapaikanhakijaa kokoontui juhlimaan joulua.
Lasten ilo oli tarttuvaa, kun käsinukke Omid (Toivo) toivotti piikkilangalla aidatun leirin asukkaat tervetulleiksi kristilliseen juhlaan.
Kylväjän diasporatyöntekijä Liisa Puhalainen otti muutama viikko sitten yhteyttä Ateenan seudulla pakolaisten parissa työtä tekeviin tahoihin. Hän hämmästyi intoa ja yhteistyötä, joka osittain toisiaan tuntemattomien ihmisten välille syntyi.
Tilaisuuksia lähti järjestämään puolensataa henkilöä 14 järjestöstä. Yhdysvalloista saapunut opiskelijaryhmä halusi auttaa käytännön järjestelyissä.
– Joku lupautui tuomaan istuinalustoja, toinen sähköttömän äänentoiston.
– Joku lupautui tuomaan istuinalustoja, toinen sähköttömän äänentoiston. Yksi järjestö järjesti tarjoilun. Minä lupasin ottaa vastuun ohjelmasta, Liisa Puhalainen kertoo.
Britannialainen rouva toi paikalle järjestönsä asuntoauton, jossa pääsi käymään vessassa ja keittämään teetä.
Mainoksia puihin
Diasporatyötä tekevien tahojen verkostoituminen riemastuttaa Puhalaista.
– Ensimmäisen kerran pääsimme tekemään yhteistyötä näin laajasti. Järjestäjinä oli ihmisiä Euroopan lisäksi esimerkiksi Koreasta ja arabimaista. Arabiankielisen raamattuopetuksen piti syyrialainen ja persiankielisen puheen iranilainen kristitty.
Tilaisuuksien järjestäminen alkoi rekkakuskien taukopaikkanaan pitämän pienen aukion siivoamisesta ja mainosten kiinnittämisestä aluetta reunustaviin puihin.
Pakolaisleireihin eivät enää pääse viranomaisten lisäksi kuin muutamat harvat järjestöt, joten tilaisuuksista tiedottamiseen tarvitaan kekseliäisyyttä. Sosiaalinen media ja puskaradio toimivat täälläkin, Puhalainen kertoo.
Aukio sijaitsee noin kymmenen minuutin kävelymatkan päässä pakolaisleiristä. Monet järjestöt käyttävät sitä avustusten jakamiseen ja ohjelman järjestämiseen.
– Meillä on siellä tarjolla joskus lasten kenkiä, toisinaan riisiä tai persiankielinen jumalanpalvelus.
Käsinukke ja karamelleja
Joulujuhlia juonsi käsinukke Omid, jonka suu oli tilaisuuksien jälkeen täynnä lapsivieraiden sille syöttämiä sipsejä.
– Vanhemmille on tärkeää, että heidän lapsilleen on tarjolla jotakin hauskaa ankean pakolaisleirielämän keskellä, Puhalainen sanoo.
Tarjoilupöydästä sai hakea teetä, keksejä, mandariinia, kroissantteja ja karkkia. Lelujakin oli jaossa.
Juhlia järjestettiin kaksi, joista ensimmäisessä oli kielinä arabia, englanti ja ranska. Toinen pidettiin farsinkielellä. Joulukuvaelmaan saatiin vauva, joka näytti monen mielestä ihka oikealta Jeesus-lapselta.
Arabiankieliset kirjat kiinnostivat
Joulukuusen vieressä oli kirjapöytä, josta lähti juhlavieraiden matkaan paljon Raamattuja ja muuta luettavaa.
– Hämmästyin sitä, että moni palasi leiriin avoimesti kädessään iso arabiankielinen Raamattu. Lähes kaikki arabit olivat ensimmäistä kertaa kristillisessä joulujuhlassa, Puhalainen kertoo.
Juhlan jälkeen halukkaat ohjattiin keskustelemaan omakielisten kristittyjen kanssa. Heille kerrottiin, milloin samassa paikassa voi seuraavan kerran tavata seurakuntien väkeä.
Liisa Puhalainen on työssään huomannut Euroopan muuttuneen pakolaispolitiikan. Ihmiset eivät enää viivy leireissä kuin muutaman kuukauden. Lyhyessä ajassa on haastavaa solmia syviä luottamussuhteita, Puhalainen sanoo.
– Mutta pienikin kohtaaminen voi olla arvokas.
