Eräs Bidi Bidin pakolaisleirin monista alueista herää sunnuntaiaamuna 29.10.2017 auringon sarastukseen. Leirille on sijoitettu 300 000 eteläsudanilaista.
Etelä-Sudanin ja Sudanin luterilaisella kirkolla on juhlapäivä. Pakolaisleirin pressukirkon vinoilla puunrunkopenkeillä opiskeli lähes kuukauden ajan parikymmentä kirkon evankelistaa. Viisi heistä on saanut erikoiskoulutusta pastorin virkaan. Osalla heistä on jo parinkymmenen vuoden kokemus evankelistana toimimisesta. Etelä-Sudanin sotaisa historia on osa heidän historiaansa. Kaiken sen keskellä he ovat tulleet vakuuttuneeksi evankeliumin jumalallisesta voimasta. Heidät on kutsuttu Hänen palvelukseensa. On heidän suuri päivänsä, kun heidät siunataan paimenen virkaan. Olemme lähetysjärjestönä (Sley) tukeneet evankelistojen ja näidenkin pappien koulutusta. Saimme olla vaimoni Liisan ja lähetystyöntekijä Pauli Vanhasen kanssa tässä mieleenpainuvassa juhlassa.
Kun Nixson Oyik, Moses OChan, Jackon Otto, John Otti ja Paul Onek pukevat päällensä papinpaidat ensimmäistä kertaa, on tilanne koskettava. Vaatimaton pressukirkko kätkee sisäänsä enemmän kuin uskoisi. Pyhän Hengen toiminta ei kysele ulkonaista koreutta eikä mahtia. Hän etsii Sanalle uskollisia sydämiä.
Laulun ja naurun juhla
Kun piispa Noah Wilson Rule pukee kuumassa savimajassa päällensä koko piispallisen pukuarsenaalin, en malta olla kysymättä: ”Oletteko piispa varma, että tarkenette”? Tulevat pastorit ja pari muuta pastoria yhtyvät vapauttavaan nauruun ennen juhlallisuuksien alkamista.
Valmistautuessani saarnaamaan muistelen omaa kutsumustani. Ensi vuonna tulee neljäkymmentä vuotta, kun aloitin Suomen luterilaisen kirkon palveluksessa. Monia vuosia siitä Sleyn palveluksessa. Sitten myös pastorina tässä tärkeäksi tulleessa Etelä-Sudanin ja Sudanin luterilaisessa kirkossa. On suurenmoista, kun kirkko saa täällä lisää työntekijöitä. Sitoutuneista pastoreista on kova tarve. Näistä viidestä pastorista kaksi jää työhön tänne pakolaisleireille. Kolme palaa Etelä-Sudaniin Magwin alueelle. Voisi sanoa: sotatoimialueelle. Näillä leveyksillä pastorin virka tarkoittaa olla pastori aina ja kaikkialla. Säännöllisestä palkasta, vapaa-ajasta tai lomista on turha haaveilla. Sen tietävät myös pastoreiden perheet. Siksi heti virkaanasettamisen jälkeen kutsutaan uusien pastoreiden vaimot alttarille siunattavaksi yhteiseen työhön.
Neljän tunnin juhlajumalanpalveluksen jälkeen kirkon välittömässä läheisyydessä alkaa juhla. Itse tehdyt afrikkalaiset soittimet antavat mahtavan poljennon eri musiikkiryhmille. Mitäpä juhla olisikaan ilman afrikkalaista laulua, musiikkia ja tanssia.
Arki koittaa maanantaina ja uudet pastorit aloittavat työnsä. Kodeistaan karkotetut ihmiset, väkivallan uhrit, orvot, omaisistaan eksyneet, nälkäiset, sairaat, kuolevat ja kaikki muut kohtaavat nämä pastorit, jotka ovat luvanneet olla heidän paimeninaan. Muistakaa heitä.
Teksti: Antti Saarenketo
