Eurooppaan tulevalla pakolaisvaltatiellä on edelleen kulkijoita ja ramppien määrä kasvaa. Liikenteen ruuhkautuessa solmukohdissa syntyy ketjukolareita. Usein toiveiden ja todellisuuden törmääminen on kivuliasta.
Jawed on yksi tuhansista, jotka ovat lähteneet pakolaisuuden epävarmalle tielle joko vainon tai muun hengenvaaran vuoksi, tai epätoivoisten elinolosuhteiden ajamana. Seikkailijoitakin mahtuu ihmismassaan.
Jawed tuli hiljattain ensimmäistä kertaa pakolaiskeskukselle ja otti iloisesti kontaktia meihin ulkomaalaisiin. Hymy oli mieleenpainuva, sillä nuorelta mieheltä puuttuivat etuhampaat. Hän oli menettänyt ne pari vuotta sitten räjähdyksessä, ja samalla jalka oli vääntynyt epäluonnolliseen asentoon. Silti hän oli jollain konstilla onnistunut matkustamaan tuhansia kilometrejä kotimaastaan Ateenaan, paljon myös kävellen. Tiukkaa oli kuulemma tehnyt, mutta tiukkaa on elämä edelleen. Hänellä on nyt paikka vastaanottokeskuksen hallissa lattiamajoituksessa. Sitä edelsi kuukausi vankilassa ja pakolaisille elintärkeän paperin saaminen, jossa kerrotaan turvapaikkahaastattelun ajankohta. Jawedille sen aika koittaa vuonna 2023. Paperissa luki kello 8, mutta päivämäärä jäi epäselväksi. Siitä kysyttäessä miestä lähinnä huvitti – samalla lohduttomalla tavalla kuin lukemattomia hänen kaltaisiaan. Ikään kuin sillä olisi jotain merkitystä, mitä tapahtuu muutaman vuoden päästä.
Vuonna 2018 yli 50 000 pakolaista tuli Kreikkaan, heistä noin 32 000 meriteitse. Tulijoiden määrä oli lähes 15 000 enemmän kuin edellisenä vuonna. Vuodenvaihteessa maassa oli 2015 vuoden kriisin jälkeen tulleita kaikkiaan arviolta noin 71 000. Tänä vuonna heitä on jo ehtinyt saapua 6 500 lisää. Tulijat ovat edelleen Keski-Aasian maista ja Lähi-idästä, Afrikasta lähdetään Italiaan ja Espanjaan.
Nämä luvut kätkevät sisäänsä eri ammattien, yhteiskuntaluokkien ja etnisen moninaisuuden värit, tosin varsin haalistuneina. Pakolaisuus riisuu statuksesta ja murentaa identiteettiä, menetysten listalla on usein varallisuus, ammatti, kotimaa ja läheisetkin. Tämä joukko ei usein elä sulassa sovussa, mutta nöyryyttävässä tilanteessaan he ovat joutuneet samalle viivalle, vastaanottajan paikalle sen sijaan, että voisivat itse osoittaa vieraanvaraisuutta omalle arvolleen kuuluvalla tavalla.
– Ihminen tulee näkyväksi vuorovaikutuksessa toiseen ihmiseen ja parhaimmillaan voimaantuu kokiessaan olevansa tarpeellinen ja merkityksellinen. Tarve tulla kuulluksi ja nähdyksi on sama, oli sitten kyse paimenesta, kirurgista, maalarista tai maajoukkuelentopalloilijasta. Muun muassa kaikkeen tähän olemme saaneet tutustua, valottavat tilannetta Ateenassa pakolaistyötä Lähetysyhdistys Kylväjän kautta tekevät Taneli ja Hanna Skyttä.
Massojen ollessa liikkeellä yksilön syrjäytymisriski kasvaa ja moni menettää elämäntarkoituksensa. Onnettomuutta lisää se, että oikein keneenkään ei voi luottaa: maanmiesten kesken on opittu olemaan varovaisia, puhumattakaan muunmaalaisista. Lisäksi salakuljettajat ovat pettäneet eikä virkavallan toimintakaan saa pelkkää kiitosta. Esimerkiksi Ghulam kertoi, että hän oli ensimmäiset kuusi vuotta Kreikassa vankilassa, sillä poliisi oli vakuuttunut siitä, että hän on ihmissalakuljettaja. Syy tähän oli hänen hallussaan ollut suuri rahasumma, jonka hän oli tuonut mukanaan uuden elämän aloittamista varten Euroopassa.
Ilman vankilaakin kotoutuminen uuteen kulttuuriin vie kauan, tutkimusten mukaan noin kymmenen vuotta. Siis jos taakkana ei ole mielenterveysongelmia. Tuoreiden tietojen mukaan Kreikkaan saapuvista pakolaisista keskimäärin 75 % kärsii vakavista ahdistuksen tai masennuksen oireista.
– Valitettavasti tarjolla olevat palvelut ovat riittämättömät vastaamaan tähän hätään, ja välillä voi olla yhtä vaikeaa fyysisten ongelmien kanssa. Ystävämme Ahmed kertoi, että on käynyt kuluneina vuosina kolmessa maassa noin kahdenkymmenen eri silmälääkärin luona saamatta apua, kertovat Skytät.
Kielitaito on avain kotoutumiseen, ja nuorilta sen hankkiminen onnistuu usein paremmin, mutta heillä puolestaan on huonommat valmiudet vastustaa kiusauksia.
– Eräs perheenisä sanoi, että nuoret ottavat uudesta vapaudestaan vain ne huonot puolet. Hänen parikymppisellä pojallaan tietokonepelit ovat vieneet motivaation opiskeluun ja työntekoon. Yöt kuluvat pelatessa ja päivät menevät nukkumiseen. Yksi pojan läheisistä ystävistä teki juuri itsemurhan. Monien pakolaislasten ja nuorten elämää kuormittavat erilaiset addiktiot.
Kreikan kulttuuri on Euroopan maista kenties lähimpänä itämaisia kulttuureita, samoin ilmasto. Esimerkiksi kollektiivisuus, tapa viettää aikaa, vuorokausirytmi ja ruokakulttuuri viittaavat kaikki enemmän itään kuin länteen. Idästä saapuvalle pakolaiselle kotoutuminen eteläiseen Eurooppaan olisi monella tavalla hyvä vaihtoehto, mutta lähes poikkeuksetta pakolaiset tekevät kaikkensa päästäkseen pohjoisemmaksi. Kreikkalaiset itsekin kamppailevat toimeentulon kanssa vaikeassa talous- ja työllisyystilanteessa. Kielitaidottomalle ulkomaalaiselle tulevaisuuden näkymät täällä ovat heikot, eikä toisaalta voida olettaa, että Kreikka jatkossakin kantaisi kohtuuttoman suuren vastuun Euroopan pakolaiskriisistä.
Valtio ei pysty tukemaan pakolaisia taloudellisesti, ja lähikuukausina YK:n pakolaisjärjestö lopettaa kuukausittaisia raha-avustuksia. Moni tulee jäämään tyhjän päälle, eikä kukaan tiedä, mitä siitä seuraa. Näköalattomuuden kasvaessa moni on päätynyt epätoivoisiin ratkaisuihin.
– Jotkut perheet lähettävät lapsensa yksin eteenpäin Eurooppaan ajatellen takaavansa edes lapsilleen hyvän elämän ja kenties luullen pääsevänsä itse perässä. Eräs perhe kertoi juuri lähettäneensä 8- ja 12-vuotiaat tytöt keskenään Saksaan kohti tuntematonta, suree Hanna Skyttä.
Tosiasioiden edessä olisi helppo masentua. Ihmisvirrat ovat valtavia, eikä niille näy loppua, päinvastoin. Lisäksi edellä mainitut Kreikan luvut ovat vain yksi näkökulma Euroopan tilanteeseen ja puolestaan Euroopan luvut ovat pieni murto-osa maailman pakolaisongelmasta.
– Kaiken tämän keskellä tarvitaan yhä suunnitelmallisempaa kansainvälistä yhteistyötä, jotta mahdollisimman monella olisi mahdollisuus kristillisen rakkauden kokemiseen, painottaa Taneli Skyttä.
– Siksi on olemassa verkostoja, kuten Refugee Highway Partnership, jossa Kylväjäkin on mukana.
– Kirkolle annettu kutsumus on enemmän, mitä miltään valtiolta tai virkamieheltä voidaan odottaa. Myötätunto ja armo ovat työkalujamme. Vaikka olisimme eri mieltä poliittisista päätöksistä, jotka ovat johtaneet tähän tilanteeseen, tehtävämme on olla lähimmäinen heille, jotka jo ovat täällä. Jeesus peräänkuuluttaa edelleen oikeutta, laupeutta ja uskollisuutta (Matt. 23:23).
Näistä syistä Kylväjä on pienen tiimin voimin mukana pakolaistyössä Ateenassa kahden virallisen kumppanin kautta. Lisäksi verkostoihimme kuuluu monia paikallisia ja kansainvälisiä toimijoita.
– Annamme aikaamme ja osaamistamme käytännön palvelutyössä ja kohtaamisissa, Raamatun opettamisessa, mielenterveystaitojen kouluttamisessa sekä työmuotojen kehittämisessä, kuvailevat Skytät.
– Jumalan suunnitelmat ovat usein ihmiselle vieraita. Pakolaistilanne, jota inhimillisesti kuvataan sanoilla ”kriisi”, ”kaaos” tai ”tulva”, on merkinnyt satojen ja tuhansien ihmisten kohdalla toivoa, rauhaa ja uutta elämää. Useat kertovat kohdanneensa unessa Jeesuksen ja moni on tullut uskoon. On alkanut uusi matka.
Siinä miestenpäivässä, jossa ensikohtaaminen hampaattomasti hymyilevän Jawedin kanssa tapahtui, ohjelmassa oli kulttuuriopetusta, jotta pakolaiset kykenisivät mukauttamaan odotuksiaan ja toimintaansa uudessa ympäristössä. Jokin sai Jawedin ottamaan mukaansa omalla äidinkielellään kirjoitetun Uuden testamentin, jota hän vilautti pilke silmäkulmassa, kun hän lähti. Antoi ymmärtää, että vielä ei oikein tiedä, mitä kirjasta ajattelisi, mutta sanoi kyllä uskovansa Jumalaan.
(Huom. Jawedin ja Ghulamin nimet muutettu)
