Kirjoittanut
Lähi-idässä kristityt elävät haastavissa olosuhteissa. Palestiinalaisalueilla kristityt ovat kuitenkin ylpeitä identiteetistään.
Teologian tohtori, pastori ja Betlehemin Raamattukoulun rehtori Jack Sara pyrkii edistämään rauhaa ja erityisesti messiaanisten juutalaisten ja arabikristittyjen välistä yhteyttä konfliktien ja vihan keskellä.
Sara oli vieraana eduskunnan uskonnon- ja omantunnonvapausryhmän ja Open Doorsin järjestämässä tilaisuudessa Eduskunnan Pikkuparlamentissa viime viikolla.
Kun ihmiset kysyvät Jack Saralta kuka tämä on, vastaus saa monet hämmentymään.
– Kasvoin Jerusalemin vanhassa kaupungissa perheessä, joka oli nimellisesti kristitty. Kun ihmiset kysyvät kuka olen, sanon, että olen kristitty, arabi ja palestiinalainen, mutta myös israelilainen. Se hämmentää ihmisiä.
Koska hän on palestiinalaiskristitty, USA:ssa käydessään häneltä kysytään usein, milloin hänestä tuli kristitty.
– He olettavat, että olen kristitty jonkun ulkopuolisen tekemän lähetystyön seurauksena, Sara kertoo.
– Vastaan heille: 2000 vuotta sitten. Silloin perheeni ja sukujuureni tarina on alkanut Jerusalemissa.
Pyhällä maalla on aina ollut kristittyjä, jotka kokevatkin kuuluvansa alueen alkuperäiskansaan. Kristityt sukupolvet ovat eläneet alueella läpi kaikkien niiden vuosisatojen, jolloin israelilaiset ovat olleet esimerkiksi ottomaanien, ristiretkeläisten, – ja kolonialismin aikana – Britannian vallan alla.
Identiteetit ovat saattaneet muuttua sen myötä kun hallitsija on muuttunut, mutta kristityn identiteetti on säilynyt. Edes lukuisat kristittyjen vainot eivät ole saaneet heitä häviämään alueelta. Sara muistuttaa, että myös palestiinalaisalueen kristittyjen juuret ulottuvat ensimmäiselle vuosisadalle.
– Kun Lähi-idän kristityltä kysyy hänen identiteettiään, hän vastaa ensimmäisenä: kristitty. Kaikki heistä eivät usko edes kovin vahvasti siihen, mitä kristinusko opettaa, mutta tuo identiteetti on heillä syvässä.
Aktivistista kristityksi
Sara kertoo kasvaneensa kristityssä katolisessa perheessä, mutta sanoo, että ei ollut tunnustava kristitty. Teini-iässä hän ajautui palestiinalaisten kansannousun aktivistiksi ja kertoo olleensa ”vihainen nuori”.
– Erilaisten vaiheiden jälkeen Jeesus löysi minut ja ymmärsin, että Jeesuksessa on toivo, hän kertoo.
Sara meni Betlehemin Raamattukouluun opiskelemaan Raamattua. Hän halusi kasvaa uskonasioiden ja Jumalan sanan tuntemisessa. Tämän jälkeen hän päätti pyhittää elämänsä pastorina toimimiselle.
Sara johti seurakuntaa pastorina 14 vuoden ajan, minkä jälkeen hän päätyi Betlehemin raamattukoulun rehtoriksi. Koululla on 46 vuoden historia ja se on toiminut palestiinalaisalueella koko sen ajan.
Palestiinalaiskristityt ylpeitä identiteetistään
Palestiinalaisalueella sijaitseva Betlehemin Raamattukoulu on suunnattu arabikristityille. Koululla on toimipisteet myös Nasaretissa ja Gazassa, joskin jälkimmäinen ei sodan vuoksi ole tällä hetkellä toiminnassa. Gazan noin 2,2 miljoonan asukkaan joukossa on ollut ennen viimeisintä konfliktia noin tuhat kristittyä. Nyt määrä on arvion mukaan laskenut noin 500-700 kristittyyn.
Yhteensä Israelissa ja palestiinalaisalueilla on noin 180 000 kristittyä, joista 130 000 on Israelissa ja 50 000 Länsirannassa ja Gazassa.
– Yleisesti ottaen kristityn tilanne ei ole helppo Palestiinassa, Israelissa, tai ylipäätään Lähi-idässä, vaikka jollain alueella tilanne voi olla joskus helpompi.
Sara yrittää toiminnallaan helpottaa kristittyjen elämää erityisesti palestiinalaisalueilla. Sota, talouskriisi ja muut kriisit ovat saaneet kristityt miettimään, pitäisikö heidän lähteä alueelta.
Kristittyjen identiteetti on usein hyvin vahva, mutta joskus ulkoiset paineet käyvät liian koviksi ja halu muuttaa pois kasvaa. Palestiinalaiskristityt vertaavat joskus itseään oliivipuuhun: vaikka he joutuisivat lähtemään alueelta, puu seisoo järkkymättömästi paikoillaan, sillä sen juuret ovat syvällä maassa.
Kristittyjen vaikutus suuri
Israelin ja palestiinalaisalueen kristityt jakautuvat moniin eri kirkkokuntiin. Ortodoksinen ja katolinen kirkko ovat alueella pisimpään toimineet kirkot. Alueelle on tehty runsaasti lähetystyötä vuosisatojen ajan. Luterilaisten ja anglikaanien tekemä lähetystyö alkoi 1820-luvulla ja sen jälkeen alueelle saapui monet muut protestanttiset kirkot 1850-luvulla. Tästä lähtien palestiinalaisalueilla ja Israelissa on toiminut protestanttisia seurakuntia.
Vaikka kristityt ovat aina olleet alueilla vähemmistö, heillä on ollut suuri vaikutus ympäröivään yhteiskuntaan. Kristittyjä on vain noin 1,5 prosentin verran palestiinalaisväestöstä. Sara kertoo, että jonkin arvion mukaan heidän vaikutuksensa alueen yhteisöön on kuitenkin ollut 25-30 prosenttia.
– Se johtuu siitä, että kristityt ovat perustaneet monia instituutioita kuten kouluja, sairaaloita ja yliopistoja, Sara kertoo.
Kristittyjen vaikutus näkyy myös edellytyksenä, jonka mukaan palestiinalaisalueen useissa kaupungeissa ja kunnissa on joko pormestarin tai kaupunginhallituksen puheenjohtajan oltava kristitty. Näin on esimerkiksi palestiinalaisalueen pääkaupunkina pidetyssä Ramallahissa, jossa pormestarin tulee olla kristitty.
– Kristityt ovat siis hyvin näkyvä vähemmistö, Sara toteaa.
Palestiinalaisalueilta lähetystyöntekijöitä
Sara mainitsee Gordon-Conwell’s Center for the Study of Global Christianityn vuonna 2013 tekemästä tutkimuksesta, jonka mukaan Palestiina lähetti eniten lähetystyöntekijöitä muihin maihin verrattuna kun niiden määrä suhteutetaan kristittyjen kokonaismäärään.
– Olin itsekin yllättynyt tästä, Sara sanoo.
– Palestiinalaiskristityillä uskovilla kristityn identiteetti on hyvin vahva ja he haluavat tehdä vaikutuksen siihen ympäristöön, jossa he vaikuttavat.
Sara on kuitenkin itsekin nähnyt sen, kuinka monilla on halu palvella myös muualla maailmassa.
– Tietenkin me haluaisimme pitää heidät, jotta he palvelisivat Betlehemissä, Hebronissa tai Jerusalemissa. Monilla on kuitenkin kutsu jakaa Jumalan sanaa paitsi lähellä myös kaukana. Tämä on dilemma, sillä haluaisimme pitää heidät palvelemassa paikallista seurakuntaa, mutta monilla on halu palvella myös ulkomailla.
Kristityt eivät saa kadota Lähi-idästä
Sara tekee töitä sen eteen, että kristityillä olisi yhä edelleen mahdollisuus asua Raamatun historiallisilla alueilla. Hänen mukaansa Open Doorsin kaltaisten järjestöjen tulee olla huolissaan palestiinalaisalueiden kristittyjen puolesta.
– Jos kristityt katoavat Lähi-idästä, silloin meillä ei ole toivoa. Mielestäni kristittyjen tehtävä on tuoda toivoa niiden alueiden ihmisille, joilla he asuvat, Sara sanoo.
Sara toimii muiden evankelikaalisten kirkkojen ja järjestöjen kanssa yhteistyössä Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa. Saran mukaan he kaikki haluaisivat nähdä myös muualta tulevaa yhteistyötä alueen kristittyjen tilanteen parantamiseksi ja evankeliumin tuomiseksi haastaviin paikkoihin. Sara toivoo, että tämä lähetysnäky voisi yhdistää kristittyjä kaikkialla maailmassa.
– Ennen mitään poliittisia tai muita agendoja olisi tärkeintä miettiä, miten voisimme edistää Jumalan valtakunnan toteutumista Lähi-idässä.
Saran mukaan joidenkin kirkollisten vaikuttajien julkiset kannanotot poliittisesta tilanteesta tekevät palestiinalaiskristittyjen elämän tukalaksi.
Myötätunto tärkeintä rauhantyössä
Erityisesti tämänhetkisessä yhteiskunnallisessa tilanteessa olisi Saran mukaan tärkeää kohdata kaikki ihmiset myötätuntoisesti riippumatta heidän taustastaan. Hänen mukaansa rauha lähtee aina myötätunnosta yksittäistä ihmistä kohtaan.
– Emme tuomitse ihmisiä heidän taustansa perusteella – olivat he sitten syntyneet Betlehemissä, Gazassa, Jerusalemissa tai muualla. Se, mikä merkitsee, on heidän suhteensa Jumalan valtakuntaan.
Kun ihmiset suhtautuvat kaikkiin rakkaudella, kertovat Jumalan valtakunnasta ja auttavat alas painettuja, se muuttaa maailmaa.
