Kirjoittanut
Elämäntyötään kirjojen parissa tehnyt eläkerovasti Reijo Huuskonen arvioi loppukilpailuun päässeitä teoksia.
Talous tekee tiukkaa kristillisilläkin kustantajilla. Uutiset kertovat YT-neuvotteluista. Silti uskallan väittää, että uutinen kirjan kuolemisesta on edelleen ennenaikainen. Henkisellä ja hengellisellä eväällä kirjan muodossa riittää kysyntää.
Kristilliset kustantajat ry on vuodesta 1994 järjestänyt Vuoden kristillinen kirja –kilpailun. Joku julkisuuden henkilö on tehnyt valinnan esiraadin seulomista kotimaisista teoksista. Pitkään valitsijalla oli kahlattavana 10 kirjaa, viime vuosina urakka on vähennetty Finlandia-palkinnon tapaan kuuteen.
Tänä syksynä kisaa käydään 23. kerran. Voittajan valitsijana on nyt Suomen yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen. Hänen edeltäjinään on ollut toimittajia, taiteilijoita ja poliitikkoja. Suurella yleisöllä on myös ollut mahdollisuus äänestäen valita suosikkinsa. Joskus se on sama kuin voittajateos, kuten tapahtui viime vuonna.
Voittajien kirjo
Millaiset kirjat ovat sitten vuosien varrella yltäneet ykkösiksi? Kirjo on ollut laaja; useimmin kärkeen näyttävät nousseen koskettavat ja koukuttavat elämäntarinat. Niin ikään lähetystyön kuvaukset ovat ainakin kolme kertaa voittaneet. Oma erikoisuutensa on, että pohdiskeleva kirjeenvaihto piispan ja hänen keskustelukumppaninsa kanssa on kolmesti arvioitu parhaaksi. Toisaalta kirkkotietoakin, paanukattoja ja virsihistoriaa on arvostettu. Hartauskirjat ovat olleet harvinaisempi valinta, vaikka sellaisella koko kisa aikanaan alkoi.
Merkille pantavaa on, että voittajien joukkoon ei ole osunut avoimen hengellistä opetuskirjaa tai Raamattua selittävää teosta. Ehdokkaiden joukosta niitä toki on löytynyt. Taustalla lienee julkisestikin lausuttu ajatus, ettei kristillinen kirja saa olla ”liian kristillinen”, julistava tai tendenssimäinen.
Tällä kertaa finalistikirjojen kustantajien joukossa ei ole yhtään isoa tai pienempää yleiskustantajaa. Kristillisistä kustannustaloista Kirjapaja ja Perussanoma ovat edustettuina kahdella teoksella, Aika-Media ja Karas-Sana yhdellä. Valintaraadin ilmoituksen mukaan keskustelu lopullisista valinnoista oli vilkas.
Takaisin Raamattuun
Jos ei raamatunselitys ole aiemmin noussut esille, niin nyt valitsijalla on edessään kaksi Raamatun lukemiseen ja merkitykseen opastavaa opusta. Molemmat ovat tohtorismiesten kirjoittamia, ja oppineisuus kyllä näkyy, mutta tieteen painolastilla ei lukijaa tyrmätä.
Jos eksegetiikan professori Lauri Thurénin Raamatun käyttöohje 3 onkin nimeltään tylsän oloinen, niin sisältö ei sitä ole. Tohtori leikittelee kielellä ja kielitaidollaan; joskus nokkeluus menee ärsyttävyyden puolelle, kun kirjoittaja kertoo miten hassuja, surkeita ja suorastaan harhaan johtavia monet Raamatun nykysuomennoksen käännösratkaisut ovat. Itse asia on vahvaa. Thurén avaa Raamatun sisällön ja sanoman suuria linjoja sekä opastelee läpi perinteisten tulkintojen hetteikön itse tekstin äärelle. Loppuosan työkalupakissa hän arvioi, miten Raamattua on tutkittu ja tulkittu sandaalin, lampun, peilin, tulpan ja hupun avulla.
Suomen Raamattuopiston aluejohtaja, pastori Juha Sankamo vie kirjallaan Israelin kuninkaiden maailma lukijan yli 2500 vuoden taakse. Mutta hän ei jätä sinne, vaan osoittaa, miten tämän päivän maailmassa samat kysymykset askarruttavat ja samat Lähi-idän sodat käydään yhä uudelleen. Kirjoittaja on opiskellut Jerusalemissa ja perehtynyt väitöskirjassaan Vanhan testamentin kuvaamaan Israelin 400-vuotiseen (950-580 eKr.) kuningashistoriaan. Tutut ja oudot nimet Raamatun lehdiltä saavat historiallisen ja verevän taustan myös arkeologisten löytöjen kautta.
Uskon tunnustelua
Kirjailija ja terapeutti Tommy Hellstenin Virtahepo olohuoneessa –teoksen ilmestymisestä on 25 vuotta. Kirja avasi räväkästi tulpan erilaisten sidonnaisuuksien, addiktioiden ymmärtämiseen ja käsittelemiseen. Hellsten itse on siitä pitäen Virtahepo mukaan lukien kirjoittanut 25 kirjaa, luennoinut Suomessa ja ulkomailla sekä perustanut yrityksiä. 26. kirja: Tähän olen tullut. Kirja merkityksen löytämisestä on tekijänsä mukaan tähän mennessä tärkein. Se on hänen mielestään myös hengellisin; se on kuvaus uskon uudelleen – tai ensi kertaa löytämisestä.
Hellsten ei säästä itseään kertoessaan tupakka-, alkoholi-, porno- ja menestysriippuvuuksistaan. Vasta viimemainitun kanssa painiskellessaan yrityskonkurssin keskellä hän tuli niin riisutuksi, nollatuksi, että täysin uutta pääsi avautumaan. Hän eli todeksi aikaisemman kirjansa viestin: Saat sen mistä luovut.
Hartauskirjojen kategoriassa monelle rima on koetusti korkealla. Onko mahdollista avata hengellistä sanomaa tavalla, jossa tuhannesti toistettu viesti maistuu tuoreelle, antaa päivän evästä?
Viime aikoina on löydetty vanha, itse asiassa raamatullinen keino: pienet tarinat elävästä elämästä. Pastori Jouko Ikola käyttää tätä tapaa kirjassaan Hyvyyttä on. 47 kahden-kolmen sivun mittaista kirjoitusta kutsuvat mietiskelemään ja oivaltamaan paikoin runoa muistuttavaa sanomaa.
Jos Lauri Thurénin kirjassa oli evankelinen taustaväritys, niin Jouko Ikolan tarinat ovat avoimen körttisiä. Kanssakustantaja onkin Herättäjä-Yhdistys.
Voiko elämä eheytyä?
Sosiaalipsykologi ja psykoterapeutti Saara Kinnunen ei ole kirjallaan Isän kaipuu ensi kertaa finalistien joukossa. Murrosikäinen perheessä ja muut Kinnusen teokset ovat kartoittaneet ihmisen elämänkaarta vauvaperheen ongelmista isovanhemmuuden iloon. Kirjoittajalla on Mirja ja Jari Sinkkosen tapaan taito terveen arkijärjen, pitkän auttajakokemuksen ja vankan tutkimuspohjan avulla opastaa erilaisista kipukohdista terveempään, eheyttävämpään suuntaan.
Isän kaipuu on erittäin ajankohtainen kirja. Kokemus kertoo, että edes jollain tavalla toimiva isäsuhde on voimavara sekä pojalle että tytölle, mutta vaurioita tässä suhteessa on yhä enemmän. Isäsuhteen traumat tai isättömyys eivät välttämättä elämää pilaa, mutta sovintomatka voi olla pitkä. Nykyisessä avioliittokeskustelussa olisi hyvä muistaa Kinnusen havainto: ”Kun lakien laatijat suhtautuvat välinpitämättömästi lapsen oikeuteen isään, he polkevat luomisessa ihmiseen sisään kirjoitettuja perusoikeuksia.” Kirjassa kuvataan lämmöllä, miten paljonkin pahaa voi korjautua, kun ymmärrys Jumalasta Isänä avautuu.
Hiukan toisenlaisesta kutsusta rikkinäisyydestä eheytymiseen puhuu Leevi Launosen ja Elina Raution koostama kirja Koetelkaa kaikki. Suuntaviittoja aikamme hengellisten ilmiöiden arviointiin. Kustantaja Aikamedian tausta on helluntailainen, ja voi ajatella, että onkin korkea aika tämän kristikunnan vahvan haaran sisäiseen keskusteluun. Helluntailaiset ja karismaattiset yhteisöt ovat maailmalla ja Suomessakin kasvavimpia, mutta samalla hajaantuvimpia sekä mitä oudoimpia ilmiöitä sisäänsä kätkeviä.
Koostekirja on sisäisesti heterogeeninen ja osittain samoja asioita toistava, mikä ei ole ihme, koska kirjoittajia on toimittajat mukaan lukien 20. Mutta perusviesti: Kristus- ja raamattukeskeisyys erilaisten ajan ilmiöiden arvioinnissa on lähtökohta. Kirjassa käsitellään joitakin nimettyjä virtauksia ja kirkkokuntia, lähinnä Atlantin takaisia. Kirjan lopussa avaavat sielunhoidollisia näkökulmia mm. luterilaiset professori Tapio Puolimatka ja pastori Petri Välimäki.
