Kirjoittanut
Voiko pankinjohtaja pelastua? kysyi eräs epäilevä uskonsisar Ahti Hirvoselta tämän tultua uskoon.
– Rikastuminen ei kiinnosta minua yhtään, hymähtää eläkkeellä oleva entisen Suomen Yhdyspankin pääjohtaja Ahti Hirvonen, 87.
– Kuvittelin, että kun jään eläkkeelle, seuraan pörssiä ja teen pieniä sijoituksia, mutta niin ei tapahtunut.
Hirvonen on päättänyt, ettei enää käytä taloudesta julkisia puheenvuoroja. Seepra ei kuitenkaan koskaan pääse täysin raidoistaan. Kirkon taloudenhoidosta Hirvosella on paljon sanottavaa.
Perheen helluntailaiset naiset
Viipurissa syntyneen Ahti Hirvosen lapsuudenkoti ei ollut alkujaan kovin hengellinen.
– Äiti opetti iltarukoukset, mutta emme käyneet kirkossa, Hirvonen kertoo.
Hirvosen isä työskenteli konduktöörinä ja perheen talous oli niukkaa. Kun talvisota puhkesi, jouduttiin evakkotielle. Sodan jälkeen Hirvoset asettuivat Joensuuhun, jossa äiti ja perheen kolme tytärtä tulivat herätykseen ja löysivät hengellisen kotinsa helluntaiseurakunnasta.
Ahti Hirvonen kertoo käyneensä kokouksissa toisinaan ”äidin mieliksi”. Oma herääminen sai kuitenkin vielä odottaa.
Vahingossa liikealalle
Oppikoulun kuudennella luokalla Ahti Hirvosen mielessä alkoi kyteä ajatus lääkärin ammatista. Haave tuntui kuitenkin taloudellisesti mahdottomalta.
Ylioppilaskirjoitukset menivät hyvin, yleisarvosanaksi tuli laudatur, ja rehtori kehotti hakemaan ylioppilastutkintolautakunnan kokostipendiä.
– Ajattelin, että ei sieltä mitään tule, mutta pannaan hakemus sisään, Hirvonen naurahtaa.
Hakemukseen piti kirjoittaa, mitä aikoo lähteä opiskelemaan. Hirvonen raapusti paperiin liikoja miettimättä ”kauppakorkeakoulu”.
Stipendi myönnettiin.
Kauppakorkeakouluun pääsyn yhtenä ehtona oli se, että hakija oli suorittanut kolmen kuukauden harjoittelun liikealalla. Hirvoselle tuli kiire, sillä hakuaika oli menossa umpeen.
– Kävin Yhdyspankissakin kysymässä harjoittelupaikkaa, mutta eivät ne minua sinne huolineet, hän nauraa.
Työpaikka järjestyi lopulta Hallmanin rautakaupan varastosta. Työ oli likaista, mutta Hirvonen ymmärsi myöhemmin Enson tarkastusosaston johtajana varastoja inventoidessaan, että ensimmäinen kosketus liikealalle oli ollut mitä opettavaisin.
Isän sairaus vei Jumalan luo
Vuosina 1955–1971 Ahti Hirvonen työskenteli Enso-Gutzeit Oy:n, Kymin Osakeyhtiön ja Tietotehdas Oy:n palveluksessa. Noihin vuosiin mahtuu myös avioituminen ja lasten syntymät.
Vuonna 1971 Hirvosesta tuli Suomen Yhdyspankin johtokunnan jäsen. Neljä vuotta myöhemmin hänen isänsä sairastui vakavasti.
– Isäni sai jouluna 1975 aivoinfarktin ja menetti puhe- ja liikuntakykynsä. Aloin siinä kohtaa miettiä, mikä on elämän tarkoitus.
Ahti Hirvonen alkoi lukea Raamattua ja käydä Leppävaaran kirkossa, mutta ehtoolliselle hän uskalsi vasta isänsä kuoleman jälkeisenä sunnuntaina.
– Ajattelin siihen asti, että en ole kunnon kristitty enkä voi mennä ehtoolliselle. Kun isä kuoli, päätin, että lopetan vastaanpanemisen, hän selittää.
Helluntailaisen äidin lapsena hän piti itsestään selvänä, että kun uskoon on kerran tultu, siitä tulee kertoa toisille.
Tässä kohtaa Hirvosta alkoi kuitenkin hieman hirvittää. Hän oli pankissa korkeassa johtajan virassa eikä tuntenut niistä piireistä muita uskovia.
Seurakunta pankkimaailmaa kovempi
Samoihin aikoihin SYP:in toimitusjohtaja Mika Tiivola kutsui Hirvosen puheillensa. Tiivola oli suunnitellut luopuvansa toimitusjohtajan tehtävästä, mutta jatkavansa johtokunnan puheenjohtajana.
– Hän tarjosi minulle toimitusjohtajan paikkaa ja pyysin kahden viikon miettimisaikaa, Hirvonen kertoo.
Hirvonen oli uskoontulonsa jälkeen alkanut käydä pastori Olli Valtosen vetämässä aamupiirissä, jossa purki tuntojaan pian Tiivolan tapaamisen jälkeen.
– Kyselin toisilta, että onko syytä suostua tällaiseen, kun Raamatussa sanotaan, että ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi ja tämä kuitenkin olisi eturivin paikka. Kaikki sanoivat, että se on sinulle uskottu leiviskä, joka täytyy hoitaa mahdollisimman hyvin.
Seuraavalla tapaamisellaan Tiivolan kanssa Hirvonen kertoi tulleensa uskoon. Hirvonen pohti, että Tiivola voisi vielä vetää tarjouksensa pois, jos katsoisi, että uskova miehellä ei olisi edellytyksiä hoitaa tointa.
Reaktio oli kuitenkin päinvastainen.
– Se oli miellyttävimpiä kokemuksia, mitä minulla on ollut. Tiivola sanoi saman tien, että sehän on hyvä asia, eikä se pankille kuulu millään tavalla. Sen jälkeen oli helppo hyväksyä hänen tarjouksensa.
– Kerroin uskostani myös pankin johtoryhmän kokouksen alussa. Koko porukka vaikeni. Nuppineulan putoamisen olisi varmaan voinut kuulla. Kun kysyin, haluaisivatko he kuulla enemmän, kukaan ei sanonut mitään, Hirvonen muistelee.
Myöhemmin hän sai todistaa uskostaan Talouselämän toimittajalle. Kun uutinen Hirvosen uskoontulosta purkautui julkisuuteen, Palacen päivällisillä hänelle kaadettiin kysymättä alkoholitonta viiniä.
– He ajattelivat varmaan, että se on hyvin huomaavaista, Hirvonen hymyilee.
– Sanoin kuitenkin, että voin edelleen ottaa vähän sitä oikeaakin viiniä.
Hirvosen mukaan talousmaailmassa hänen uskoonsa suhtauduttiin kaiken kaikkiaan jopa positiivisemmin kuin seurakunnassa, jossa hän kohtasi epäilyä siitä, voiko pankinjohtaja päästä taivaaseen.
– Tämän kysymyksen esittäjälle totesin, että se on kyllä minuakin suuresti kiinnostava kysymys. Pienoisevankeliumissa sanotaan, että Jumala antoi Poikansa, ettei yksikään joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, eikä siihen ole lisätty ”paitsi pankinjohtajat”.
Lamavuosien jälkeen eläkkeelle
Ahti Hirvosesta tuli Yhdyspankin pääjohtaja lamavuosien kynnyksellä.
– Se oli vaikeaa aikaa, joka päättyi siihen, että ostimme Kansallispankin osakkeet, pankit yhdistettiin enkä enää halunnut siinä jatkaa, kun olin jo täyttänyt 64 vuotta.
Pääjohtajan paikka ei ollut kiitollisin lamavuosina, jolloin moni menetti omaisuutensa tai joutui velkajärjestelyihin konkurssin jälkeen.
Ahti Hirvonen sai tappouhkauksia.
– Kun lähdin Tuomasmessuun, turvamiehet ajoivat perässä. Sanoin heille, että tulkaa nyt tekin messuun, hän nauraa.
Huonosta taloudenhoidosta kärsii missio
Kirkon taloudenhoidon ei pitäisi olla teologien käsissä, on Ahti Hirvosen mielipide.
– Kirkkohallituksessa, joka kirkkolain mukaan vastaa kirkon taloudenhoidosta, on neljätoista jäsentä, mutta yhdelläkään ei ole talousalan koulutusta.
– Kirkon talous on iso juttu, ja kun se on vaikeuksissa, se on vieläkin isompi juttu.
Siksi Hirvonen päätti yhdessä ystäviensä kanssa ryhtyä toimiin. He perustivat vuonna 2009 ajatushautomon, joka kantoi nimeä kirkko 2015+.
Ajatushautomo tuotti ehdotuksia, joilla olisi voitu täydentää kirkon vuoteen 2015 ulottuvaa strategiaa. Se ei kuitenkaan onnistunut.
– Jos silloin olisi pantu kuntoon ne asiat, joita me ehdotimme, kirkon talous olisi paljon nykyistä vahvempi, Hirvonen uskoo.
– Eläkerahastoakin olisi voitu vahvistaa.
Hirvosen mielestä kirkossa herättiin liian myöhään siihen, että jäsenmäärien putoaminen aiheuttaa taloudellisia kustannuksia.
– Vähemmistö kirkon jäsenistä käyttää kirkon toimintoja niin, että siitä aiheutuu kustannuksia. Enemmistö maksaa vain jäsenmaksuja. Näin on aina ollut. Kun ihmisiä on alkanut erota kirkossa, eroajat ovat olleet suurimmaksi osaksi niitä, joista ei ole aiheutunut kustannuksia heidän kuuluessaan kirkkoon. Kirkosta eroaa pääosin nuoria, jotka eivät ole vielä ehtineet veroja maksaakaan. Sitten tuudittaudutaan siihen, että eipä tässä mitään.
– Mutta jokainen, joka on taloutta vähän mietiskellyt, tietää, että arvioita täytyy tehdä viisi tai kymmenen vuotta eteenpäin. Mutta kirkossa katsotaan enemmän taaksepäin ja mietitään, miten ennen oli.
Ahti Hirvonen muistuttaa, ettei talous ole kirkon päätoiminto, mutta jos talous hoidetaan huonosti, tärkein tehtävä kärsii.
– Mission toteuttaminen edellyttää, että talous on kohtuullisessa kunnossa.
