Kirjoittanut
Emerituspiispa Eero Huovinen haastatteli pankkiiri Björn Wahlroosia Kirkkopäivillä Jyväskylässä. Wahlroos luokittelee itsensä kristityksi, mutta armoa ilman omaa ansioita hänen on vaikea käsittää.
Artikkelia päivitetty 20.5. lisäämällä jutun loppuun keskustelun äänitiedosto.
Kirkkopäivien juhlateltta on ääriään myöten täynnä, kun emerituspiispa Eero Huovinen ja pankkiiri Björn Wahlroos istuutuvat lavalla oleviin nojatuoleihin keskustelemaan. Huovinen aloittaa kysymällä Wahlroosilta, että mitä titteliä tämä toivoisi hänestä käytettävän. Hetken pohdittuaan Wahlroos valitsee:
– Kutsu vaikka majuriksi.
Huovinen kertoo saaneensa Wahlroosilta luvan kysyä ihan mitä vaan. Wahlroos oli tosin huomauttanut Huoviselle saamastaan ensimmäisestä kysymyslistasta, että se sisälsi liian vähän hengellisiä kysymyksiä. Piispa kysyykin Wahlroosilta kärkeen tämän sielun tilaa.
– Piispa Ambrosius kysyy aina tuota, kun tapaamme. Luulen, että mun sielu voi ihan hyvin. Olen saanut elää hyvän ja onnellisen elämän. Ajattelen, että hyvä elämä täällä maan päällä ennakoi hyvää elämää jatkossa.
– Tiedät varmaan, että tuo luterilaisten mielestä pakanallinen oppi.
Keskustelu jatkuu uskon peruskysymyksillä. Huovinen haluaa tietää, uskooko Wahlroos Jumalaan.
– Uskon Jumalaan, mutta vielä enemmän kirkkoon. Olen Ruotsin kirkon jäsen. Uskon uskontoon ja sitä kautta Jumalaan.
Roistoilla ei asiaa taivaaseen
Wahlroosin näkemyksen mukaan taivaaseen pääsee se, joka elää tämän elämän hyvin ja käyttää saamansa lahjat ja kyvyt oikein.
– Eikö tässä tule vähän se, että vain hyvä ihmiset pääsevät taivaaseen? Miten roistojen käy? Huovinen kysyy.
– Uskonnon ajatus on kannustaa ja tukea ihmisiä hyvyyteen ja oikeaan suuntaan. Tästä syystä roistojen ei kuulu päästä taivaaseen, Wahlroos toteaa.
Armon käsite ilman ihmisen omaa pyrkimystä ja ansiota on Wahlroosille vaikea pala.
Suomen evankelis-luterilainen kirkko on Wahlroosin mielestä tylsähkö.
Kirkon pitäisi olla kuin vanha honka, johon voi tarttua ja josta pitää kiinni. Kirkko on luopunut tästä. Honka ja kaikki käy eivät ole yhteensopivia käsitteitä. Honka on menetetty.
– Minusta kirkon tärkein ominaisuus on se, että se vaalii kirkon syvää perinnettä. Kirkon pitäisi olla kuin vanha honka, johon voi tarttua ja josta pitää kiinni. Kirkko on luopunut tästä. Honka ja kaikki käy eivät ole yhteensopivia käsitteitä. Honka on menetetty.
Vain iankaikkinen elämä ei ole kaupan
Talouden ja rahan parissa suurimman osan työurastaan tehneen Wahlroosin suhde rahaan on mutkaton. Hän näkee rahan välineenä saavuttaa jotain.
– Rahan voi vaihtaa kaikkeen paitsi iankaikkiseen elämään.
– Miksi se rajoitus? Huovinen haluaa tietää.
– En ole vielä löytänyt kauppapaikkaa, jossa se olisi myynnissä.
Huovinen muistuttaa, että iankaikkinen elämä on kuitenkin tarjolla, vaikka ei kaupan.
Rakkauskin on Wahlroosin mielestä ainakin osittain sidoksissa rahaan.
– Rakkaus ja onni eivät ole täysin riippumattomia rahasta, Wahlroos sanoo.
Rahanhimoa Wahlroos ei suostu näkemään ongelmana, eikä ahneutta. Hänen mielestään kaikki ihmiset haluavat paremman elämän. Wahlroos tosin myöntää, että joillekin ihmisille rahasta on tullut itseisarvo.
– Olen tavannut ihmisiä, joille on käynyt niin.
Elämä on opettanut perheen arvon
– Mikä on elämäsi tärkein asia?
– Nuorempana se oli tietoisuus siitä, että tekee jotain tärkeää ja merkityksellistä. Nyt jos minulta kysytään tuota, vastaan perhe ja lapsenlapset.
Perhe merkitsee Wahlroosille jatkumoa, melkeinpä kuolemattomuutta. Vaikka Wahlroosin lapset ovat kasvaneet runsaan varallisuuden keskellä hän pitää tärkeänä, ettei lapsilta viedä heidän kunnianhimoaan. Vauras kasvuympäristö ei saa johtaa laiskuuteen.
Nuoruudessaan Björn Wahlroos on elänyt neljän viiden vuoden vasemmistoradikaalivaiheen. Nykyisin itsensä oikeistolaiseksi arvoliberaaliksi määrittelevä Wahlroos näkee senkin vaiheen tärkeänä osana omaa elämänkaartaan.
– Kun on matkustanut kerran vasemmistolaisuuteen, tietää mitä se on.
Vasemmistolaisuusajan perintönä Wahlroos näkee edustamansa arvoliberalismin. Hänen mielestään jokainen voi elää niin kuin tahtoo. Wahlroos sallisi viinin myynnin kaupoissa ja laillistaisi marihuanan. Toisaalta hetken tivattuaan Huovinen saa Wahlroosin tunnustamaan myös tiettyä arvokonservatisimia omassa ajattelussaan.
– Elämä on opettanut. 20-vuotiaana en piitannut perheinstituutiosta. Nyt minulle perhe on tärkein asia elämässä.
– Elämä on opettanut. 20-vuotiaana en piitannut perheinstituutiosta. Nyt minulle perhe on tärkein asia elämässä.
Björn Wahlroos on toiminut yliopisto-opettajana ja sitten pankkiirina. Nyt hän kertoo olevansa teknisesti eläkkeellä, mutta tekevänsä edelleen töitä.
Suomessa olematon debattikulttuuri
Wahlroos on arvostellut paljon Suomen ilmapiiriä ja keskustelukulttuuria. Hän asuukin nykyään Ruotsissa. Wahlroosin mielestä Suomi on jämähtänyt taloudellisesti paikalleen ja se heijastelee myös esimerkiksi kulttuuriin. Wahlroosin mukaan Suomessa ei ole lainkaan debattikulttuuria.
– Yksi suomalaisen debatin painavampia puheenvuoroja on ehdoton hiljaisuus.
– Suomi on kuitenkin synnyinmaasi. Mihin haluat tulla haudatuksi?
– En tiedä. Täytyy neuvotella vaimon kanssa.
– Ennen vai jälkeen kuoleman? Eero Huovinen yllättää.
– Vaikka luokittelen itseni kristityksi, niin vahva uskoni ei kuitenkaan ole. Luulen, johonkin Salon seudulle, mutta voi olla, että vaimolla on tästä toinen ajatus.
Elämä ei toimi ilman anteeksiantoa.
Haastattelun lopuksi Huovinen kysyy, mikä on Wahlroosin mielestä Isä meidän -rukouksen tärkein kohta.
– ”Anna meille meidän syntimme anteeksi niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.”
– Miksi?
– Koska elämä ei toimi ilman anteeksiantoa.
Kuuntele Björn Wahlroosin ja Eero Huovisen keskustelu Jyväskylässä [Radio Dei 18.5.2019]:
