Kirjoittanut
Viimeisen kymmenen vuoden aikana pappien työllisyystilanne on muuttunut pulasta ylitarjontaan.
Työttömien teologien määrä lähestyy jo koulutusalan yhden vuoden sisäänottoa, kirjoittavat Visa Tuominen ja Heikki Salomaa artikkelissaan Pätkäpappina – aina toisen jäljillä. Useimmat papit aloittavat työuransa niin sanottuina pätkäpappeina. Artikkelissa on haastateltu kahta pätkäpappina toiminutta henkilöä, joista käytetään nimityksiä Albert ja Angela.
”Työttömyysjaksoja ongelmallisempana Albert piti vaihtuvia työyhteisöjä ja -tehtäviä. Nuori pappi oli tähän mennessä työskennellyt kolmessa seurakunnassa – – jokaisella kerralla työtehtävät olivat vaihtuneet” Tuominen ja Salomaa kirjoittavat. Työnantajien ja -tehtävien muuttuessa kiinnittyminen työyhteisöön on Albertin mielestä ollut hankalaa.
Pätkätyöt heikentävät myös työssä jaksamista
Algelan kokemuksia artikkelissa kuvataan seuraavasti: ”Pätkäpapin työssä jaksaminen oli toisinaan koetuksella, sillä työtehtävän vaihtuessa edessä oli aina uusi hyppy tuntemattomaan, uusi työyhteisö tutustuttavana eikä työhön perehdytystä juurikaan tarjottu.” Lomat ovat olennainen osa työssä jaksamista, mutta Angelan odotettiin aina joustavan niiden suhteen.
Keväällä 2015 käynnistyy teologien koulutusselvitys, jossa tullaan ottamaan kantaa teologien opiskelupaikka määriin. Tämän lisäksi Tuominen ja Salomaa haluavat kiinnittää huomiota papin koulutuksen sisältöihin.
