Kirjoittanut
Suomalaismiesten pappisvihkimykset Venäjällä hyödyttävät sekä Inkerin kirkkoa että suomalaisia herätysliikkeitä, sanoo papiksi vihitty Uusi Tie -lehden päätoimittaja. Kirkon keskushallinnossa ei pidetä lääkettä pappispulaan uskottavana.
Inkerin kirkko järjesti pappisvihkimyksen viidelle suomalaiselle miehelle syyskuun alussa.
Miksi suomalaisten seurakuntien palvelukseen asettuvat miehet hakevat pappisvihkimyksensä Venäjältä? Onko heidän mielestään Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappisvihkimys epäpätevä? Onko kaiken takana kuitenkin naispappeuden vastustus? Keitä Venäjällä vihityt papit virassaan oikeastaan palvelevat?
Radio Dein Viikon debatissa 13.9.2023 kiperästä aiheesta ja sen synnyttämistä kysymyksistä keskustelivat Pietarissa pappisvihkimyksen saanut Uusi Tie -lehden päätoimittaja Santeri Marjokorpi ja Riikka Porkola Kirkkohallituksen ulkoasiain osastolta.
Kirkon keskushallintoa myöten Pietarissa tapahtuneeseen vihkimiseen on reagoitu voimakkaasti. Uhkaako viiden miehen toiminta nyt Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa? Tätä debatin juontaja Kai Kortelainen kysyi Riikka Porkolalta.
– Inkerin evankelis-luterilainen kirkko Venäjällä saa vihkiä omaan toimintaansa keitä se parhaaksi näkee. Mutta Inkerin kirkko ei saa vihkiä pappeja Suomeen. Nyt on näin käynyt, ja se on sopimusrikkomus, Porkola korostaa.
Hän viittaa kirkkojen väliseen sopimukseen, jonka mukaan kirkkojen välistä toimintaa halutaan edistää hyvässä hengessä ja jakaa molemmissa maissa seurakuntalaisille tietoutta. Lisäksi sopimukseen kuuluu ystävyysseurakuntien toiminnan edistäminen.
”Inkerin kirkko ei saa vihkiä pappeja Suomeen. Nyt on näin käynyt, ja se on sopimusrikkomus.”
– Ystävyysseurakunta-asioihin liittyen on tullut hyvin hämmentyneitä kyselyitä. Tarkoittaako tämä sitä, että meidän pitää lopettaa ystävyysseurakuntatoimintoja? Tämä aiheuttaa hämmennystä kirkkojen välisellä virallisella tasolla. Mutta myös seurakuntalaiset Suomessa menettävät luottamuksensa siihen, että ei noudateta sopimusta eikä niitä periaatteita, joita ystävyysseurakuntatoimintaan kuuluu, Porkola kertoo.
Hänen tietojensa mukaan asia on aiheuttanut hämmennystä myös Venäjällä, missä suomalaiset herätysliikkeet ja papit eivät ole tuttuja. On ihmetelty, että kun Inkerin kirkossa vihitty pappi järjestää Suomessa tapahtuman, minkä kirkon tapahtuma se silloin on?
Marjokorpi pitää hämmennystä tekaistuna
Päätoimittaja Santeri Marjokorpi pitää vihkimyksistä noussutta kohua myrskynä vesilasissa. Hän kertoo, että myös Leif Nummela, hänen edeltäjänsä päätoimittajana, oli vihitty papiksi Inkerin kirkossa.
– En ymmärrä, mikä tässä nyt on niin ihmeellistä, Marjokorpi toteaa.
– Hämmennystä syntyy vain, jos hämmentyy. Tämä on ihan tekaistu juttu tämä hämmennys. Eihän tästä ole ennen hämmennytty. Näitä Inkerin kirkon pappeja ollut paljonkin ja se on ihan hyvin toiminut.
”Ihan tekaistu juttu tämä hämmennys. Eihän tästä ole ennen hämmennytty.”
– Inkerin kirkolla on, kuten Riikka hyvin totesi, oikeus vihkiä ketä tahansa. Eihän tässä ole vihitty Suomeen ketään vaan Inkerin kirkkoon pappeja. Ja sitten mitä Suomessa tapahtuu, se menee näiden sopimusten mukaan, Marjokorpi puolustaa.
Suomalaiset avuksi pappispulaan?
Riikka Porkola ei pidä uskottavana, että suomalaisten vihkimisiä on perusteltu Inkerin kirkon pappispulalla.
– Se ei auta siihen, kun suomalaiset vihityt eivät palvele siellä Venäjällä. Ja tämä aiheuttaa tällä hetkellä riitaa Venäjän seurakunnissa. ”Miksi meidän kirkkoomme vihitään sellaisia pappeja, jotka eivät palvele meidän seurakunnassamme?”
”Nämä ovat meidän miehiä.”
Marjokorven mukaan kaaosta on ollut, kun suomalaisia on paljon alueella pyörinyt. Hänen mukaansa diakonia- ja pappisvihkimyksen ovat sen sijaan tuoneet asiaan tolkkua. ”Nämä ovat meidän miehiä”, on vihityistä turvallisesti todettu seurakunnalle.
– Ainakin niissä seurakunnissa, joissa minä olen käynyt, meidät tunnetaan. Ja mitä tulee tähän ristiriitaan Inkerin kirkossa, meidän vihkimisestämme oli siellä kuitenkin ihan kirkkohallituksen yksimielinen päätös, päätoimittaja Marjokorpi muistuttaa.
Keille papit tekevät töitä?
Keitä Inkerin kirkossa vihityt suomaispapit palvelevat ja keille he tekevät töitä? Kortelainen kysyy Marjokorvelta, missä määrin työ onkin Suomea varten eli Kansanlähetyksen ja sen pää-äänenkannattaja Uuden Tien toimintaa?
– Työ Uudessa Tiessä ei ole mikään papillinen tehtävä, eli päätyöni koostuu siitä, että kirjoitan pääkirjoituksia ja suunnittelen juttuja. Mutta silloin jo, kun diakoniksi lähdin, meillä oli ajatus, että siellä ehkä 4–5 kertaa vuodessa kävisin. Tietenkin nyt koronan ja sodan myötä se ei ole voinut ihan toteutua.
Marjokorpi on sitä mieltä, että on Inkerin kirkolle perusteltu juttu, että se vihkii ”keikkatyöläisiä”. Hän kertoo itse antaneensa Venäjälle muun muassa etäopetusta.
”Työ Uudessa Tiessä ei ole mikään papillinen tehtävä.”
Riikka Porkola tuntee empatiaa Inkerin köyhiä seurakuntia kohtaan. Siellä olevat ihmiset tarvitsisivat hänen mukaansa nyt vaikeina aikoina apua ja pastoraalista tukea, mutta sitä suomalaiset papit eivät heille tällä hetkellä tarjoa, vaikka diakoneja ja pappeja on 90-luvulta lähtien vihitty kuutisenkymmentä.
– Santeri sanoi, että hän kävisi siellä sen viisi kertaa vuodessa, jos tilanne sen sallisi. Mutta tilanne ei sitä salli eli hän ei siellä käy. En oikein tiedä, miten se voisi palvella seurakuntia Venäjällä, Porkola ihmettelee.
Mikä on vihkimisen todellinen syy?
Kai Kortelainen kysyy Viikon debatissa kysymyksen suomalaismiesten pappisvihkimysten todellisesta tarpeesta ja perussyystä. Kumpi on oleellisempi, se että halutaan palvella ja auttaa Inkerin kirkkoa vai se että suomalaiset herätysliikejärjestöt, jotka eivät hyväksy naispappeutta, saavat pappeja tänne Suomen työhön?
– Se on win-win-situation eli molemmat. Voimme palvella Inkerin kirkkoa ja sitten saadaan pappeja näihin suomalaisiin järjestöihin. Tämä hyödyttää molempia, eikä siinä ole mitään sen kummempaa, itsekin Inkerin kirkon pappisvihkimyksen äskettäin saanut Santeri Marjokorpi tunnustaa.
Vihityillä suomalaispapeilla ei välttämättä ole venäjän kielen taitoa. Miten toiminta sellaisessa tilanteessa onnistuu? Marjokorpi kertoo osaavansa venäjän aakkosia, mutta kieli ei häneltä muuten suju.
”Suomalaiset hoitavat suomalaisen puolen ´saattohoidon´.”
Riikka Porkolan mukaan suomalaisia tarvittiin 1990-luvulla, kun oli paljon vanhoja inkeriläisiä ja seurakunnissa pystyttiin käyttämään kielenä myös suomea.
– Silloin Inkerin kirkko oli kaksikielinen, mutta se ei ole sitä enää. Nyt se on venäläinen kirkko, venäjänkielinen kirkko. Seurakuntalaisista varmaankin 90 prosenttia on muita kuin inkeriläisiä, Porkola arvioi.
Maaseutuseurakunnat ovat kuihtuneet ja ovat hyvin pieniä kymmenen hengen seurakuntia. Karjalan seudulla on edelleen suomenkielisiä, mutta samalla on jo suomalaisia pappeja, jotka hoitavat niiden seurakuntien tarpeita. Porkolan mielestä sinne ei tarvita suomenkielisiä pappeja yhtään enempää.
Marjokorpi muistuttaa, että Pietarin alueella kuitenkin on edelleen seurakuntia, joissa on suomenkielinen messu.
– On totta, että kirkko venäläistyy. Nähdäkseni Inkerin kirkko tekee tässä strategian, että se keskittyy venäläiseen työhön ja sitten ajattelee, että suomalaiset hoitavat suomalaisen puolen ”saattohoidon”.
Hajottaako Inkeri Suomen kirkkoa?
Arkkipiispa Tapio Luoma on sanonut, että kun Inkerin kirkko on ryhtynyt tarjoamaan pappisvihkimyksen niille, jotka eivät hyväksy naisten pappisvihkimystä, se rikkoo ja hajottaa suomen evankelis-luterilaisen kirkon virkateologista itsemääräämisoikeutta. Tallooko Inkerin kirkko toiminnallaan siis Suomen kirkon linjaa?
– Ainoa taho, joka tässä on jotain tallonut, ovat suomalaiset, jotka ovat raivostuneet siitä, että Inkerin kirkko vihkii vapaasti omia pappeja, Marjokorpi sanoo.
Vihkimysasiasta on keskusteltu vuosia.
Riikka Porkola toteaa, että vihkimysasiasta on keskusteltu vuosia eikä tilanne siis ole uusi. Hän muistuttaa, että sopimuksen mukaan Inkerin kirkolla ja suomalaisilla järjestöillä on velvollisuus ilmoittaa kirkon keskushallinnolle aikeistaan vihkiä suomalaisia.
Marjokorpi ilmoittaa, että syyskuun alun vihkimyksestä on kerrottu ja salailua ei ole ollut. Toisaalta arkkipiispa Luoma on myös sanonut, ettei ole tiennyt, keitä vihitään. Porkolan vahvistaa, että kirkon keskushallinnossa oli kuultu asiasta huhuja, ja lopullinen ilmoitus asiasta saatiin vasta edellisenä iltana.
Oliko vihkimisen päivämäärä provokaatio?
Kun suomalaismiehiä vihittiin Pietarissa papeiksi, se tapahtui samana päivänä Mikkelin uuden piispan Mari Parkkisen virkaanvihkimisen kanssa. Porkola ihmettelee tätä, varsinkin kun tilaisuudesta oli ilmoitettu Inkerin kirkolle puoli vuotta etukäteen. Lisäksi Mikkelin piispa on perinteisesti ollut yhteyspiispa itään.
Porkola kertoo, että kirkkojen välisessä sopimuksessa sovitaan esimerkiksi siitä, että osallistutaan toisen kirkon tärkeisiin tapahtumiin ja kutsu oli jo puoli vuotta ennen lähetetty.
– Mutta yhtään edustajaa ei Inkerin kirkosta tullut. Totta kai se herättää paljon kysymyksiä, kun ei tulla edes paikalle, Riikka Porkola sanoo.
”Totta kai se herättää paljon kysymyksiä, kun ei tulla edes paikalle.”
Marjokorpi ei usko provokaatioon vaan pitää asiaa työtapaturmana.
– En ollut päättämässä asiasta enkä tiedä, mitä keskusteluja siellä on käyty oman vihkimiseni ajankohdasta. Sen tiedän, että ongelma oli silloin se, että molemmat (Inkerin) piispat olivat sellaisessa terveydellisessä kunnossa, että eivät pystyneet matkustamaan ulkomaille.
Marjokorven mukaan joku muukin olisi voinut lähteä, mutta Suomi ei nyt päästä turistiviisumilla maahan.
– Sitten sitä mietittiin, että olisiko Suomesta joku edustaja siellä Suomen papeista, mutta sitä ei vaan saatu hoidettua.
Miksi Suomen pappisvihkimys ei kelpaa?
Kun papiksi vihkimiseen matkustetaan Venäjälle asti, herää kysymys, miksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappisvihkimys nähdään epäpäteväksi.
– Ehkä sana epäpätevä voi olla liian voimakas, mutta jos on sitoutunut Raamattukäsitykseen, että pappisvirka kuuluu miehelle, on aika vaikea mennä semmoiseen tilanteeseen, jossa vihitään lisää tällaisia ihmisiä, joilla ei tätä näkemystä ole, tai jos vihitään naispappeja. Silloinhan jo vihkimys itsessään kumoaa tämän näkemyksen, Uusi Tie -lehden päätoimittaja Marjokorpi perustelee.
– Kyllä ihan hyvin hyväksyisin Evlut-kirkon pappisvihkimyksen. Ei kyse ole siitä. Mutta ongelma on se, että jos siinä vihitään naisia, niin silloin se kumoaa oman näkemykseni.
Kuuntele Radio Dein Viikon debatti kokonaan Dei Plus -palvelusta. (13.9.2023)
Juttua päivitetty lisäämällä kuuntelulinkki 15.9.2023 kello 20.28.
