Kirjoittanut
Jeesus vapautti pastori Prakashin vaimon pahoista hengistä. Kiitollinen intialaispariskunta kääntyi kristityksi ja perusti seurakunnan, jonka kasvua pahoinpitely, vaino ja taloushaasteet eivät ole pysäyttäneet.
Intiassa asuva pastori Prakash löysi kristinuskon etsiessään apua vaimonsa vaikeisiin mielenterveysongelmiin.
”Uskomme, että häntä kiusasivat pahat henget. Kävimme temppeleissä ja etsimme apua manaajiltakin – tuloksetta. Sitten yksi sisaristani kertoi Jeesuksesta, joka voisi parantaa vaimoni. Koska epäilimme hänen vain pyrkivän käännyttämään meidät kristinuskoon, emme halunneet kuunnella häntä.”
Nähtyään naisen tuskan pastorit ja seurakuntalaiset julistivat 40 päivän rukouspaaston.
Kun vaimon tila kuitenkin paheni päivä päivältä, Prakash suostui viimein viemään hänet kirkkoon. Nähtyään naisen tuskan pastorit ja seurakuntalaiset julistivat 40 päivän rukouspaaston. Koko seurakunta rukoili Herralta Prakashin vaimon vapautumista, ja tapahtui ihme: hän parani.
Silloin Prakash ymmärsi, että Jeesus on ainoa oikea Jumala. Hän koki myös Pyhän Hengen kosketuksen ja päätti vaimonsa kanssa antautua kokopäiväisesti palvelemaan Jumalaa.
He aloittivat rukouspalvelun pienessä mökissä ja kertoivat lähikylien asukkaille Jeesuksesta. Monet sairaat paranivat ja pahojen henkien riivaamat vapautuivat, ja he tulivat perheineen uskoon.
Hyökkäys ja vaino
Pastori Prakashin seurakunta alkoi kasvaa nopeasti, ja sen huomasivat myös alueen ei-kristityt.
”Kerran jumalanpalvelukseemme tuli teinityttö, joka kertoi kärsivänsä kovista vatsakivuista ja pyysi meitä kotiinsa rukoilemaan puolestaan. Emme tienneet, että hän kuului uskonnolliseen ääriryhmään ja toimi sen kätyrinä. Perillä ehdimme tuskin aloittaa rukousta, kun ovelta kuului koputus”, Prakash kertoo.
Kiukkuista väkijoukkoa ei hiljentänyt mikään.
Kun ovi avattiin, pihalla seisoi 25−30 ihmisen kiihtynyt joukko paksut kepit käsissään. He huusivat vihaisina, että pariskunta pitäisi polttaa elävältä käännytystyönsä takia. Sitten he vaativat Prakashia kertomaan, mitä hän oli maksanut perheille siitä, että nämä olivat kääntyneet kristityiksi.
Vaikka Prakash vakuutti, ettei tee työtään rahasta, ihmiset eivät uskoneet häntä. He eivät myöskään uskoneet paikalle tulleita kristittyjä, jotka todistivat, etteivät olleet koskaan saaneet rahaa kääntymisestään. Kiukkuista väkijoukkoa ei hiljentänyt mikään.
Raaka pahoinpitely jatkui toista tuntia, minkä jälkeen ryhmä lähti paikalta. Prakashin vaimo sai kutsutuksi apuun paikalliset pastorit, jotka toimittivat pahasti loukkaantuneen pariskunnan sairaalaan. Siellä heitä hoidettiin monta päivää.
He muistivat Jeesuksen sanat ”Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan: heidän on taivasten valtakunta”.
Koetusta kivusta ja kärsimyksestä huolimatta pastori Prakash haluaa päättäväisesti palvella Jeesusta.
Kaiken heikkouden ja nöyryytyksen keskellä pariskunta koki, että Jumala oli heidän kanssaan. He muistivat Jeesuksen sanat ”Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan: heidän on taivasten valtakunta” (Matt. 5:10) ja ”Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa” (Matt. 5:11).
Pandemia ja taistelu toimeentulosta
Pastori Prakash kertoo myös pari vuotta kestäneen pandemian aiheuttamista vastoinkäymisistä ja siitä, kuinka Open Doorsin yhteistyökumppanit tulivat apuun.
”Pandemia aiheutti meille suuria taloudellisia haasteita. Kun jumalanpalveluksia ei voitu pitää, puuttui myös uhrilahjojen kautta saatu taloudellinen tuki. Yli kolmeen kuukauteen emme voineet matkustaa mihinkään palvelemaan, koska meillä ei ollut rahaa.”
Juuri noihin aikoihin Open Doorsin yhteistyökumppanit tarjoutuivat auttamaan pastoripariskuntaa toimeentulon hankkimisessa. Yhteistyökumppanit järjestivät heille vaatekaupan, jota pitämällä he ansaitsevat noin 6 000 rupiaa kuukaudessa. Se on riittänyt heille hyvin, sillä he ovat pystyneet säästämään ja ostamaan pienen ajoneuvonkin.
”Teidän avullanne olen voinut jatkaa työtäni seurakunnassa, joka kasvaa jopa vainon keskellä. Kiitän sydämestäni tästä odottamattomasta avusta.”
Lopuksi pastori Prakash toteaa: ”Vainon keskellä Jumala aina auttaa meitä. Hän myös käyttää vainoa kasvattaakseen meitä hengellisesti. Minunkin oli hyökkäyksen jälkeen pakko alkaa rukoilla pahoinpitelijöidemme pelastumista.”
”Aion palvella Herraa vainosta huolimatta, sillä näen ihmisten kamppailevan sairaina ja toivottomina ilman Jeesusta – heidän kipunsa on suurempi kuin minun.”
*Nimi muutettu turvallisuussyistä
Lue lisää kristittyjen tilanteesta Intiassa.
