Kirjoittanut
Elina ja Veikko Siukonen valitsivat parisuhteeseen panostamisen myös vakavan sairauden puhjettua. Parisuhdekursseilla opitut kommunikaation työkalut ovat helpottaneet arkea niin hyvinä kuin vaikeampinakin hetkinä.
Yhteinen ystävä järjesti joulukuussa 2012 Elinalle ja Veikolle sokkotreffit. Aikaikkuna oli tiukka, sillä sekä Elina että Veikko olivat molemmat suuntaamassa töihin ulkomaille. Elina oli suhtautunut ystävän treffi-ideaan pitkään nihkeästi, hän oli sangen tyytyväinen elämäänsä sinkkuna. Pitkä pimeä syksy sai Elinan kuitenkin muuttamaan mielensä. Suostumista helpotti myös se, että Veikon veli oli Elinan opiskelukaveri ja mukavaksi havaittu.
Veikko sen sijaan suhtautui treffi-ideaan heti avoimesti.
– Luotin kaverin harkintakykyyn, kun hän ehdotti sokkotreffejä. Olin pidempään toivonut puolisoa. Elettyä elämää oli jo takana ja tiesin mitä haluan ja mitä en halua, Veikko tiivistää.
Ratkaisevat kysymykset
Veikko innostui Elinasta heti, koska tämän tapa kantaa itsensä teki mieheen erityisen vaikutuksen. Elina puolestaan havaitsi heti treffien jälkeisenä päivänä, ettei ajatus tutustumisesta tuntunut aivan mahdottomalta. Elinasta tuntui helpottavalta, että molemmat lähtisivät pian eri suuntiin. Oli siis mahdollisuus edetä seurustelun suhteen aivan rauhassa.
– Menneisyydessäni oli hankalia ihmissuhteita. Vaikka välillä kaipasin puolisoa, ajattelin, ettei parisuhde ollut ainut tapa elää. Tein kutsumustyötä, ja työyhteisössä oli monia itsellisiä naisia, jotka tekivät töitä ulkomailla, Elina kertoo.
Elina ja Veikko työskentelivät useamman kuukauden eri mantereilla ja päättivät tutustua toisiinsa kirjoittamalla. He kokosivat molemmat kysymyslistoja itselleen tärkeistä asioista ja lähettivät ne toisilleen.
– Veikko kysyi paljon samoja kysymyksiä, jotka olivat itsellenikin tärkeitä. Kysymykset liittyivät uskoon, arvoihin, perhetaustaan ja siihen millaiset asiat ovat merkityksellisiä. Se teki vaikutuksen, Elina toteaa.
Kun molemmat saapuivat keväällä Suomeen, alkoi tiivis seurustelu. Vuoden 2013 joulukuussa pari kihlautui ja pääsiäisenä 2014 vietettiin jo häitä.
Sokeita pisteitä tarkastelemassa
Elinan ja Veikon ystävät olivat käyneet Parempi avioliitto ry:n Pieksämäen parisuhde- ja perheleirillä. Juuri ystävien kannustus vaikutti vahvasti siihen, että pariskunta lähti heti avioliittonsa alussa vahvistamaan parisuhdetta. Veikon vanhemmat olivat aikoinaan käyneet avioliittoleireillä, joten sekin madalsi kynnystä osallistua parisuhdeleirille.
– Ensimmäisellä leirillä tajusin, että on tarkasteltava itseään. Leirillä riisuttiin sitä kuvaa, jonka olin itse itsestäni rakentanut. Vuosien aikana olen tullut tietoisemmaksi sokeista pisteistäni. Se on hirveän rankkaa, mutta samalla on myös armollista tajuta, etteivät asiat ratkeakaan kerralla, Veikko kuvaa.
Elinaan taas teki vaikutuksen se, että parisuhdeleirillä oltiin tosissaan, mutta samalla oli niin paljon iloa ja lämmintä huumoria. Leirillä naurettiin yhdessä sille, että tällaista tämä elämä nyt on.
– Riitelystä minulla oli malli, jossa riitojen syvällisen selvittämisen sijaan etsittiin oikeassa olijaa tai odotettiin, että tilanteet menevät ohi. Vaikka analysoin omaa toimintaani paljon, itselleni oli hankalaa kertoa esimerkiksi siitä, mitkä asiat olivat kipeitä. Rohkeus toimia puuttui, Elina kertoo.
Veikko painottaa, että parisuhdeleirillä ja -kursseilla opitut työkalut mahdollistavat sen, että päästään käsiksi merkityksellisiin tunteisiin. Erityisesti itseilmaisun kehän käyttö on ollut pariskunnalle jo vuosia tärkeää. Se on varjellut isoilta riidoilta. Pariskunta korostaa, että useimmat riidat alkavat juuri väärinkäsityksistä.
Parisuhdetyötä sairaudesta huolimatta
Vuoden 2022 marraskuu toi mukanaan huonoja uutisia. Elina sai tietää sairastavansa rintasyöpää. Pariskunta valitsi tietoisesti elämisen elämän puolella, vaikka ennusteesta huolimatta syöpää ei saatu hoidettua. Yhdessä on päätetty, että sairaus saa vain pakollisen tilansa, muuten eletään tavallista lapsiperhearkea.
– Olemme pystyneet puhumaan vaikeista asioista ja myös suremaan yhdessä. Se on oleellinen osa kriisin kohtaamista, johon on mahtunut monta erilaista vaihetta, Veikko kertoo.
Elina korostaa, että sairaus voi olla asia, joka saattaa myös viedä puolisot todella kauas toisistaan.
– En ole edes osannut pelätä sitä, että ajautuisimme todella kauas toisistamme sairauden vuoksi. Parisuhdetyö on tuonut meille niin paljon hyvää. Todella hyviä ystäviä, yhteyttä, ja olemme oppineet puhumaan toisillemme, Elina sanoo.
Pariskunnan halu panostaa parisuhteeseen on säilynyt koko sairauden ajan. Siukoset toimivat parisuhdetapahtumissa ryhmänohjaajina ja syksyllä 2023 he kävivät myös luennoitsijakoulutuksen. Kevään parisuhdekurssilla maaliskuussa 2024 he pitivät ensimmäisen yhteisen luennon. Elina painottaa, että jokainen parisuhdetapahtuma on lujittanut pariskunnan tunneyhteyttä paremmaksi:
– Parisuhdekursseilla on valtava määrä rehellisyyttä. Vaikka tunneyhteys ei katkeaisikaan, se ohenee arjessa helposti. Esimerkiksi Pieksämäen leirillä annamme koko viikoksi itsemme toisillemme, ja se toimii tunneyhteyden palauttajana ja vahvistajana, Elina summaa.
Veikko korostaa, että vertaisryhmä toimii myös ryhmänohjaajien suuntaan. Ryhmänohjaajana toisilta ryhmäläisiltä saa aina uusia oivalluksia.
– Tätä on kiva tehdä yhdessä, olemme saaneet pariskuntana kokea onnistumisia ja saaneet hyvää palautetta, Veikko toteaa.
– Jotkut lähtevät vaeltamaan, parisuhdetyö taas on meidän tiimityötämme. Meitä kyllä jännitti aluksi, kuinka ryhmänohjaaminen sujuu, koska olemme melko erirytmisiä ihmisiä ja teemme asioita arjessa niin eri tavalla. Mutta toisin kävi, koemme täydentävämme toisiamme. Lisäksi puolisosta näkee ihan uusia puolia, mikä herättää ihailua ja ylpeyttä, Elina kiteyttää.
Aiheeseen liittyvää
