Kirjoittanut
Parisuhdeväkivalta on yleistä, mutta siitä kertominen on vaikeaa. Erityisen vaikeaa se on kristityille, jotka ovat naimisiin mennessään sitoutuneet elämänmittaiseen liittoon.
Nainen ja mies menevät yhdessä kapakkaan. Tulee riitaa, lähdetään kadulle tai kotiin. Päihteiden vuoksi kontrolli laskee ja riita muuttuu väkivallaksi.
Tällainen on perhehoitotieteen dosentti Aune Flinckin mukaan tyypillinen tarina parisuhdeväkivaltarikoksen taustalla. Flinck on tutkinut parisuhdeväkivaltaa, ja hänen mukaansa päihteet liittyvät yli puoleen niistä parisuhdeväkivaltatapauksista, joista on tehty rikosilmoitus.
Ei siis ole tultu niin kauas Turmiolan Tommin ajoista kuin voisi kuvitella. Tommi oli 1800-luvun valistushahmo, joka alkoi juopottelun päälle hakata vaimoaan. Viinanhuuruinen väkivalta on toki kuulunut lukuisiin suomalaisiin parisuhteisiin myöhemminkin. Milloin humalalla on hoidettu haavoittunutta tunne-elämää, milloin käsitelty sotatraumoja.
– Nykyään päihteiden käyttö seurustelu- ja yhdessäolomuotona on lisääntynyt. Myös naiset juovat aiempaa enemmän, ja sitä pidetään sosiaalisesti hyväksyttävänä.
Flinck harmittelee tätä, sillä se on lisännyt väkivaltaa parisuhteissa.
Mustasukkaisella on hylätyksi tulemisen pelko
Parisuhdeväkivallan taustalla on usein muutakin kuin päihteet: traumoja, turvattomuutta, kommunikaatio-ongelmia, valtataistelua, epäonnistumisia aiemmissa suhteissa tai kirjava joukko muita syitä. Suhteeseen on saatettu hypätä nopeasti, minkä jälkeen paljastuu yllätyksiä ja arvoristiriitoja, Aune Flinck sanoo.
Parisuhdeväkivalta on usein ylisukupolvista. Moni väkivallan käyttäjä on kärsinyt laiminlyönneistä lapsuudessa, todistanut vanhempiensa väkivaltaa tai oppinut väärät konfliktien ratkaisutavat. Usein tekijät ovat itsekin uhreja.
Myös mustasukkaisuus korostuu väkivallan motiivina. Vaihtuvat parisuhteet aiheuttavat luottamuspulaa ja mustasukkaisuutta.
– Joskus tilanteet eskaloituvat äärimmäiseksi väkivallaksi.
Mustasukkaisuus voi saada käyttämään digitaalista väkivaltaa eli kontrolloimaan toista digilaitteiden avulla, vainoamaan tai rikkomaan kotirauhaa eron jälkeen. Taustalla on tyypillisesti epäily uskottomuudesta, mutta myös puolison ajankäyttö, harrastukset, ura, lemmikit, lapset tai vaikka uskonnollinen vakaumus voivat herättää mustasukkaisuutta. Taustalla on usein syvällä oleva pelko hylätyksi tulemisesta.
Sukupuolten välillä on eroja väkivallan käyttäjinä
Parisuhdeväkivalta on usein monimuotoista, Aune Flinck kertoo. Fyysiseen väkivaltaan liittyy lähes aina henkistä väkivaltaa.
Fyysinen väkivalta tunnistetaan, ja siitä ilmoitetaan Flinckin mukaan parhaiten poliisille, mikä näkyy myös rikostilastoissa. Henkistä, hengellistä, taloudellista ja seksuaalista väkivaltaa voi olla vaikeampi tunnistaa. Seksuaalimoraalin liberalisoituminen vaikeuttaa osaltaan seksuaalisten rajojen vetämistä, Flinck huomauttaa.
– Monen naisen voi olla vaikea tunnistaa, mikä seksuaalisuudessa on normaalia, mihin ei pidä suostua ja mitä ei pidä hyväksyä.
Sukupuolten välillä on jonkin verran eroja väkivallan käyttäjinä. Miehet käyttävät enemmän fyysistä ja seksuaalista väkivaltaa. Naisilla fyysisen väkivallan muodot ovat Flinckin mukaan yleensä lievempiä, kuten sylkeminen, töniminen, repiminen ja raapiminen, eikä niitä aina edes tunnisteta väkivallaksi. Naiset käyttävät myös verbaalista ja esineellistä väkivaltaa, kuten jollakin esineellä lyömistä tai heittämistä.
Väkivaltaa kokeneille naisille ja väkivaltaa käyttäneille miehille on kansalaisjärjestöissä melko hyvin saatavilla palveluita. Sen sijaan miehelle väkivallan uhrina ja naiselle väkivallan tekijänä, samoin kuin väkivaltaa kokeneille lapsille palveluita on vain vähän.
Riitelyä vai henkistä väkivaltaa?
Joskus riidellessä tulee sanotuksi jotain ajattelematonta, jota ei oikeastaan edes tarkoita. Mutta missä menee parisuhteessa raja normaalin riitelyn ja henkisen väkivallan välillä?
Flinckin mukaan henkinen väkivalta kohdistuu toisen persoonaan, ominaisuuksiin ja ihmisarvoon.
– Riitelyssä ei ole tarkoitus vahingoittaa ja loukata toista, vaan ollaan eri mieltä asioista ja konfliktin syistä.
Hän tosin lisää, että asiassa pysyminen voi olla joskus vaikeaa, koska parisuhteessa toisen heikot puolet tunnetaan ja toista on helppo loukata. Jos riitelyssä nöyryytetään, vähätellään, kiristetään, uhkaillaan, alistetaan tai käytetään vaikkapa lapsia koston välikappaleina, voidaan puhua henkisestä väkivallasta.
Uhri saattaa valehdella kaatuneensa pyörällä
Suuri osa parisuhdeväkivallasta jää yhä piiloon viranomaisilta ja auttajilta. Häpeä ja pelko ovat sekä naisilla että miehillä yleisiä syitä vaieta väkivallasta, Aune Flinck sanoo. Ei ehkä haluta paljastaa tekijää tai saada merkintöjä viranomaisten dokumentteihin. Jotkut pelkäävät kumppanin kostoa tai lasten huostaanottoa. Usein kertomisen esteenä on lupaus muutoksesta, toivo paremmasta huomisesta tai yhteinen asuntovelka ja lapset.
Jos seurakunnassa ei hyväksytä epäonnistujia, kristityt joutuvat moninkertaiseen piinaan ja selviytymishaasteen eteen.
On tavallista, että uhri hakee apua johonkin muuhun ongelmaan kuin väkivaltaan. Hän saattaa valittaa vatsakipua tai päänsärkyä, valehdella juosseensa pyykkinaruun tai kaatuneensa pyörällä. Flinck harmittelee, ettei terveydenhuollossa kysytä suoraan väkivallasta, ja todellinen apu jää saamatta.
– Se saattaisi avata Pandoran lippaan, jonka käsittelyyn ei ole yhdellä istumalla resursseja.
”Uskollisuudella voitaisiin pelastaa monta suhdetta”
Väkivallan ennaltaehkäisyn kannalta olisi tärkeää ennen parisuhteen solmimista malttaa tutustua toiseen rauhassa, Aune Flinck sanoo. Jos elämäntavat, arvot, odotukset ja motiivit suhteelle ovat kovin erilaiset, lähtökohta on huono. Parisuhteen luonnolliset kehitysvaiheet olisi myös hyvä tiedostaa. Silloin alun rakastumisen ja intohimon muuttuminen arkiseksi yhteiseloksi ei yllätä tai saa hakeutumaan uuteen suhteeseen.
Flinck luettelee lisää turvallisen suhteen palikoita: Molemminpuolinen luottamus, hyvät vuorovaikutustaidot, tolkku alkoholin kanssa. Naisen ja miehen erilaisuuden hyväksyminen, tilan antaminen toiselle, avun hakeminen ajoissa. Uskollisuus.
– Uskollisuudella voitaisiin pelastaa monta suhdetta.
Pitkän linjan ennaltaehkäisyä olisi, että mahdollisimman moni saisi elää turvallisen lapsuuden, kokea olevansa rakastettu, hyväksytty ja toivottu.
– Silloin ei tulisi parisuhteessa toiselta takaisin velkomista.
Parisuhde on kuitenkin aina kahden kauppa, Flinck lisää. Siksi hyvätkään ennaltaehkäisykeinot eivät toimi, jos osapuolet eivät suostu tulemaan toisiaan vastaan.
Väärä raamatuntulkinta voi altistaa väkivallalle
Raamattu antaa kauniin reseptin turvalliseen avioliittoon: miehet, rakastakaa vaimoanne kuin itseänne ja vaimot, kunnioittakaa miestänne (Ef. 5:25–33). Uskollisuus on avioliiton perusarvo.
Ihanteista huolimatta myös jotkut kristityt kokevat tai käyttävät parisuhdeväkivaltaa. Heilläkin voi olla taustalla menneisyyden taakkoja tai vaikka riippuvuuksia, Aune Flinck sanoo. Mutta väkivallalle voivat altistaa myös hyvin lakihenkinen kristillisyys ja Raamatun väärintulkinta. Epätervettä alistamista ja vallan väärinkäyttöä perustellaan joskus jakeilla vaimon alamaisuudesta (Ef. 5:22–24).
Uhrikin saattaa omaksua epätervettä opetusta. Esimerkiksi vaatimus anteeksi antamisesta voidaan kokea esteeksi kertoa väkivallasta ulkopuolisille. Kertominen voi tuntua jopa synniltä, sillä samalla puolisosta paljastaa epäsuotuisia seikkoja. Moni pari kuitenkin hyötyisi siitä, jos tilannetta käsiteltäisiin ulkopuolisen tahon kanssa, sillä väkivalta jää harvoin yhteen kertaan.
Väkivaltaisesta avioliitosta eroaminen voi olla kristityille erityisen vaikeaa, sillä liitto on solmittu elämänmittaisena sitoumuksena.
– Jos seurakunnassa ei hyväksytä epäonnistujia, kristityt joutuvat moninkertaiseen piinaan ja selviytymishaasteen eteen.
***
Kaksi kristittyä jakaa kokemuksiaan parisuhdeväkivallasta. ”Maaritin” mies yritti saada vaimonsa luopumaan uskosta väkivalloin. ”Nooran” puoliso taas perusteli seksuaalista väkivaltaa Raamatulla. Lue heidän haastattelunsa Uuden Tien verkkolehdessä.
Artikkelin lukeminen edellyttää Uusi Tie -lehden tilausta.
