Dien Taylor saapui viime viikonloppuna Maata Näkyvissä –festareille neljännen kerran. Pastori New Yorkin Bronxin kaupunginosasta opetti festarikansaa Jumalan uskollisuudesta ja rakkaudesta.
Dien Taylor on pastori Vapahtajan evankelis-luterilaisessa seurakunnassa New Yorkin Bronxissa. Taylor kutsuttiin Maata Näkvyvissä –festareille opettamaan neljännen kerran.
-Olin pudota tuoliltani, kun kuulin, että minut on vielä kerran kutsuttu Suomeen. Päästyäni takaisin aloilleni laitoin kädet ristiin ja rukoilin Maata Näkyvissä –festareille saapuvien nuorien puolesta, Taylor kertoo.
Vapahtajan evankelis-luterilainen seurakunta on vuosien aikana sulkenut esirukouksiinsa useita kymmeniä tuhansia suomalaisia nuoria.
-Seurakuntamme on innoissaan siitä, että minä pääsin lähtemään jälleen tänne. Suomalaiset nuoret ovat meidän sydämellämme. He, kuten nuoret Yhdysvalloissakin, elävät vaikean ajan keskellä.
Jumalan uskollisuus
Taylor muistuttaa, että nuorten kysymykset pitää ottaa vakavasti.
-Olen sanonut aina nuorille seurakunnassamme, etteivät he voi kysymyksineen murentaa minun uskoani. Päinvastoin! Kysykää mitä tahansa, haastakaa minua. Minä kyllä kestän sen.
Dien listaa erilaisia elämään liittyviä haasteita ja miettii sitten hetken. Kotvan kuluttua hän jatkaa muistuttaen, ettei rauhaa voi kuitenkaan löytää pastorin varmuudesta, vaan Jumalan uskollisuudesta.
-Uskollisuus on kokonaan Jumalan teko. Siksi on niin hienoa olla luterilainen. Jumala valitsee meidät, Jumala tulee meidän luoksemme. Kysymys ei ole lopulta meidän valinnastamme ja meidän ratkaisustamme, vaan Jumalan uskollisuudesta.
Ratissa katse tiehen
Bronxissa ei ole tänä vuonna pidetty reformaation 500-vuotisjuhlia.
-Olemme juhlineet ensimmäistä luterilaista reformaatiota ja sen 500-vuotismerkkipäivää. Tahdomme puhua ensimmäisestä luterilaisesta reformaatiosta siksi, että ensinnäkään se ei ollut ensimmäinen reformaatio, eikä viimeinen, vaan ensimmäinen luterilainen reformaatio. Ja olisi parasta, ettei se olisi myöskään viimeinen luterilainen reformaatio, Dien hymyilee.
Pastori Taylor varoittaa tyytymästä vain taakse päin katselemiseen ja havainnollistaa sitä esimerkillä tarttuen käsillään ilmaan kuin rattiin.
-Arvaat varmasti mitä tapahtuu, jos minä ajan autoa katsoen vain taustapeiliin. Ajan varmasti kolarin. On tärkeää vilkaista välillä taaksepäin, mutta ei koko ajan, Dien nauraa ja huitoo käsillään ilmaan.
-Ellemme me elä alati yhteydessä sanaan ja sakramentteihin, ei reformaatio ole enää liike, vaan se pysähtyy. Reformaatiossa ei ole kysymys selviytymisestä, vaan kirkosta. Pyhästä apostolisesta kirkosta, jossa meillä on paikka ja johon me kuulumme.
Kirkon elämä ei kuitenkaan ole helppoa. Kristikunta näyttää ulos päin erittäin hajanaiselta.
-Edes me luterilaiset emme osaa elää yhdessä. Reformaation juhlavuosi ei ole paikka omaan selkään taputtelulle, vaan keskustelulle. Martti Luther ei tahtonut aloittaa uutta kirkkoa tai tunnustuskuntaa. Eroja opissa on, en sitä tahdo missään tapauksessa kieltää, mutta jollemme me ota reformaatiota mahdollisuutena keskusteluun toisten kanssa, emme ikinä pääse eteenpäin, Dien päättää.
Teksti: Martti Pyykönen
