Kirjoittanut
Muslimitaustaisten maahanmuuttajien parissa työtä tekevä Timo Keskitalo puolustaa seurakuntien kykyä arvioida kristityiksi kääntyneiden turvapaikanhakijoiden uskon aitoutta ja kritisoi Migrin kykyä tehdä vakaumusta koskevia johtopäätöksiä.
Viime viikkoina media on nostanut keskusteluun iranilaisen Sardarin tapauksen. Sardar tuli Suomeen turvapaikanhakijana vuonna 2015, kävi kristillisellä kasteella ja liittyi Kemijärven luterilaiseen seurakuntaan.
Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan Sardar voitiin käännyttää takaisin kotimaahansa sillä perusteella, että Iranissa voi elää maltillisen kristityn elämää. Sardar joutui Iranissa heti lentokentällä poliisin kuulusteluihin ja hänestä ei ole kuultu sen jälkeen.
”Oikeus harjoittaa kristinuskoa koskee Iranin syntyperäisiä kristittyjä”
Maahanmuuttoviraston eli Migrin tulosalueen johtaja Anu Karppi arvioi Radio Dein Viikon debatissa tänään keskiviikkona, ettei Iranista voi puhua lähtökohtaisesti turvallisena maana. Virasto arvioi tutkijoilta saamiensa maatietoraporttien perusteella jokaisen henkilön riskiä joutua vainotuksi kotimaassaan.
– Raporttien mukaan Iranissa elää jonkin verran kristittyjä. He pystyvät harjoittamaan uskontoaan eikä heitä kaikkia systemaattisesti vainota. Vaino kohdistuu etupäässä kirkon johtohenkilöihin tai muuten jollakin tavoin näkyviin henkilöihin.
Maahanmuuttoviraston tulosalueen johtajan kanssa debatoinut Keskitalo myöntää, että Iranissa elää jonkin verran kristittyjä. Arvioiden mukaan heitä on noin 800.000. Muslimitaustaiset kristityt joutuvat kuitenkin hänen mukaansa harjoittamaan uskoaan salassa.
– Oikeus harjoittaa kristinuskoa koskee syntyperäisiä kristittyjä, esimerkiksi armenialaisia, jotka kuuluvat vanhoihin kirkkokuntiin. Kääntyminen kristinuskoon on kiellettyä. Pahimmillaan Iranin valtion syytös kristityksi kääntynyttä kohtaan on, että hän on tehnyt rikoksen valtiota vastaan.
Eri johtopäätöksiä samoista aineistoista
Timo Keskitalo tuo esiin, että seurakuntien on vaikea ymmärtää, miten Maahanmuuttovirasto on voinut saatavillaan olevan aineiston perusteella päätyä kielteisiin turvapaikkapäätöksiin kristinuskoon kääntyneiden henkilöiden kohdalla.
– Jaettu kokemuksemme ja hämmästyksen aihe seurakunnissa on, kun luemme sekä Maahanmuuttoviraston että hallinto-oikeuden päätöksiä, että miten tämä on mahdollista, miten tällaisia johtopäätöksiä voi tehdä aineiston pohjalta.
– Tämähän on totuudenvastaista, kuului pastorin väite radiolähetyksessä.
Anu Karppi huomauttaa, että Maahanmuuttovirastolla voi olla hallussaan sellaista tietoa turvapaikanhakijan taustoista, jota kirkolla ei ole. Hänen mukaansa kaikki lähteet ja perustelut tuodaan kuitenkin esiin viraston päätöksissä, ellei ole kyse hyvin harvinaisesta tapauksesta, jossa olisi käytetty salaista lähdettä, kuten suojelupoliisia.
Keskitalo ei usko, että virastolla olisi päätöstensä pohjana sellaista kirkolta pimentoon jäävää salaista tietoa, joka ei näkyisi päätösten perusteluissa. Hänen mukaansa seurakunnilla on päinvastoin paremmat mahdollisuudet päästä käsiksi ajantasaiseen tietoon niissä maissa, joista turvapaikanhakijoita on tullut Suomeen.
”Sillä, miten hyvää ja kunniallista elämää elät Suomessa ei ole itsessään painoarvoa turvapaikkatutkinnassa.”
– Seurakunnilla on varmasti monentasoista tietoa ja suhtautuminen ihmisiin voi niissä vaihdella todella tunteellisesta hyvin asiapitoiseen. Mutta seurakunnilla on yhteyksiä lähetysjärjestöihin, joiden lähettämiä henkilöitä asuu esimerkiksi Iranissa. Maahanmuuttovirastolla ei ole tällaista kontaktipintaa, vaan he joutuvat lähettämään Suomesta delegaatioita paikanpäälle tutustumaan tilanteeseen, Keskitalo vertaa.
– Sillä, miten hyvää elämää elät Suomessa, ei ole painoarvoa turvapaikkatutkinnassa
Lähes tuhat turvapaikanhakijaa on parin viime vuoden aikana käyttänyt Suomessa oleskeluluvan hakemisen perusteena kääntymistään islamista kristinuskoon. Valtaosa heistä on saanut kielteisen päätöksen.
– Sillä, miten hyvää ja kunniallista elämää elät Suomessa ei ole itsessään painoarvoa turvapaikkatutkinnassa. Siinä arvioidaan sitä, minkälainen vaara henkilöllä olisi kotimaassaan, Karppi linjaa.
– Kyllä Maahanmuuttovirastokin on vetänyt päätöksiä takaisin, kun on huomattu, ettei ole tehty arvioita oikein. Menettelyvirheitä on kuitenkin hyvin pieni prosenttiosuus nykyään ja kielteisistä päätöksistä voi valittaa hallinto-oikeuteen.
Maahanmuuttovirasto järjestää jokaiselle turvapaikanhakijalle puhuttelun, jossa hänelle annetaan mahdollisuus kertoa tilanteestaan. Haastattelijat arvioivat tarvittaessa henkilön uskon aitoutta.
– Meillä ei ole mitään kriteerejä sille, minkälainen kääntymyksen pitäisi olla tai minkälainen kristitty henkilön pitäisi olla, vaan kannustamme siihen, että hakija itse kertoo oman tarinansa. Arvioimme myös sitä, onko uskonnosta tullut hänelle sellainen asia, ettei hän voisi luopua siitä palatessaan kotimaahansa. Myös seurakunnat usein lausuvat asiasta ja sille annetaan oma painoarvonsa. Se todistaa, että hakija on ollut mukana seurakunnan toiminnassa ja hänet on kastettu. Mutta ratkaisevaa on se, mitä hakija kertoo turvapaikkapuhuttelussa, Karppi painottaa.
Keskitalo arvioi, että Maahanmuuttoviraston haastattelija ja haastateltavana oleva turvapaikanhakija eivät usein kohtaa toisiaan turvapaikkapuhuttelussa. Turvapaikanhakijoilla on vaikeuksia vastata teoreettisiin ja abstrakteihin kysymyksiin.
– Monilla kristinuskoon kääntyneillä on vaikeuksia ilmaista itseään tai vastata sellaisiin kysymyksiin, joita puhuttelussa kysytään. Useimmat eivät esimerkiksi pysty kuvailemaan sitä, miltä heistä tuntui, kun heidät kastettiin tai kertomaan, mitä rukous heille merkitsee. Siinä yhden päivän hiillostuksessa eivät ehkä avaudu asiat samalla tavalla kuin seurakunnassa viikko toisensa jälkeen.
Voiko seurakunnan tukema turvapaikanhakija olla terroristi?
Timo Keskitalo myöntää, että on mahdollista, että seurakunnan toimintaan aktiivisesti osallistuva turvapaikanhakija voi käyttää seurakuntalaisia hyväkseen omiin tarkoitusperiinsä. Sen vuoksi hän ei suhtaudu liian sinisilmäisesti ihmisiin.
– Samalla kun haluan luottaa ihmiseen ja käyn hänen kanssaan keskusteluja, minulla on koko ajan takaraivossa epäilys, voisiko hän olla huijari. Yksi mittari on se, miten muut samasta taustasta ja kulttuurista tulevat ihmiset suhtautuvat tähän henkilöön ja miten he tulkitsevat hänen hiljaisia viestejään, kuten eleitä.
– Toinen mittari on kulunut aika. Jos henkilö käy kaksi tai kolme vuotta joka viikko jumalanpalveluksissa ja raamattupiireissä ja rukoilee, jaksaisiko joku näytellä niin pitkään ja ottaa riskin oman henkensä kanssa?
Yhtenä kriteerinä Keskitalo pitää myös sitä, miten ihmisen elämän arvot muuttuvat kristityksi kääntymisen myötä.
Keskitalon mukaan seurakunnat ovat jopa yrittäneet arvioida kristityiksi kääntyneiden turvapaikanhakijoiden entisestä kotimaastaan saamien uhkausvideoiden ja viestien aitoutta.
Kuuntele Radio Dein pakkopalautusdebatti [Radio Dei 4.9.2019]:
