Kirjoittanut
Yhteisönrakentamisen pioneerin mielestä kirkko elää kriittisiä aikoja – Sen vaihtoehdot ovat joko uudistua perustamalla jumalanpalvelusyhteisöjä tai tyytyä näivettymään paljon nykyistä pienemmäksi ja merkityksettömämmäksi toimijaksi.
Timo Pöyhönen aloitti elokuussa 2018 Hengen Uudistus Kirkossamme -yhdistyksen toiminnanjohtajana. Yhdistys tukee jumalanpalvelusyhteisöjen perustamista luterilaisen kirkon sisälle. Pöyhösen näkemys on, että nämä yhteisöt ovat kirkon elinehto.
Kansankirkko on vaarassa menettää otteensa – mitä tilalle?
Luterilainen kirkko toimi Pöyhösen mukaan Suomessa pitkään löyhänä kansankirkkona – Se kohtasi suuria massoja lähinnä kirkollisten toimitusten, koulu- ja armeijayhteistyön sekä erilaisten laitoshartauksien kautta. Jo 1990-luvulla ihmiset alkoivat etääntyä kirkosta, ja kansankirkko on siitä lähtien menettänyt jalansijaansa.
– Nyt on kiire rakentaa seurakuntatyö uusiksi siten, että saamme seurakuntalaiset siihen mukaan. Tarvitsemme sitoutuneempia ihmisiä, joiden kanssa voimme yhdessä rakentaa aitoa yhteisöllisyyttä. Jos näin tapahtuu, kirkolla on hyvä tulevaisuus, koska näissä yhteisöissä hengellinen elämä voi kukoistaa – Vaikka kirkon jäsenmäärä pienenisikin, sen henkinen voima ja sisäinen vahvuus säilyisi, pastori visioi.
Pöyhösen mielestä on vain ajan kysymys, milloin kansankirkkoinstituutio alkaa menettää asemaansa – jumalanpalvelusyhteisöt voisivat pelastaa paljon. Jos kirkkoomme syntyy satojen yhteisöjen verkosto, uskonperintö siirtyy seuraavalla sukupolvelle. Pöyhönen uskoo, että seuraavat kymmenen vuotta ovat kriittistä aikaa kirkon tulevaisuuden kannalta. Hän perustaa näkemyksensä arvioihin kirkon jäsenmäärän kehityksestä – Ennusteiden mukaan jäsenmäärä, ja samalla käytettävissä olevat resurssit, pienenevät merkittävästi 2030-lukuun mennessä.
Jumala herättää näyn kantajia
Ensimmäiseksi suomalaiseksi jumalanpalvelusyhteisöksi voidaan Pöyhösen mukaan laskea vuonna 1989 perustettu Tuomasyhteisö. Palatsi-seurakunta käynnistettiin vuonna 1995 ja muutamaa vuotta myöhemmin aloitti toimintansa useampi uusi yhteisö. Pöyhönen oli mukana perustamassa Yhteyden Iltapäivämessua Tampereen Katariinan seurakunnan yhteyteen vuonna 1999. Hän luotsasi myöhemmin myös Nuori Katariina -opiskelijayhteisöä ja Uusi Verso -yhteisöä.
Jumalanpalvelusyhteisöjä alkoi syntyä 2000 -luvulta lähtien ennen kaikkea paikallisseurakunnissa, mutta myös herätysliikkeiden piirissä. Pöyhönen arvioi, että niitä on tällä hetkellä Suomessa vajaa sata.
– Nytkin on käynnissä toistakymmentä uutta yhteisöprojektia ympäri Suomea. Jumala on tekemässä hyviä asioita kirkon sisällä – Hän herättää näyn kantajia, pastori iloitsee.
Monet suomalaiset kaipaavat Pöyhösen mukaan yhteisöllisyyttä ja seurakuntaa, joka olisi heille enemmän kuin vain satunnainen toimintamuoto. Jumalanpalvelusyhteisöissä viettävät jumalanpalvelusta yhdessä ne ihmiset, jotka haluavat muodostaa yhteisön.
– Suomessa on monia jumalanpalveluksia, joissa koetaan yhteisöllisyyttä, mutta ei ole ajatuksena tietoisesti rakentaa yhteisöä. Jumalanpalvelusyhteisöissä itse jumalanpalvelus ei ole tärkein asia, vaan se yhteisö, joka viettää jumalanpalvelusta.
Kun jumalanpalvelusyhteisöä aletaan suunnitella, tarvitaan joukko maallikkoja ja pappi, joilla on innostusta ja yhteinen näky. He kokoontuvat rukoilemaan ja pohtimaan, minkälaisen yhteisön haluaisivat perustaa.
– Yhteisö voi lähteä liikkeelle myös siitä, että kirkon työntekijällä on näky seurakuntaelämän uudistamisesta yhteisöllisempään suuntaan. Hän alkaa etsiä itselleen tiimiä, seurakuntalaisia, jotka haluavat sitoutua hankkeeseen.
Toiminnanjohtaja kertoo, että yhteisön perustamisen tueksi on loppusyksystä alkaen tarjolla Hengen uudistuksen ja Perheniemen kristillisen opiston yhteistyössä järjestämiä kaksivuotisia Yhteisöhautomo-koulutuksia. Vastaavaa koulutusohjelmaa ei ole aiemmin toteutettu Suomessa.
Yhteisön päämääränä tulisi olla tavoittaa ihmisiä Jeesukselle
Pöyhönen korostaa, että jumalanpalvelusyhteisön johtajien täytyy pyrkiä luomaan hyvä ilmapiiri yhteisöönsä.
– Jos ilmapiiri on avoin ja hengittävä, ihmiset viihtyvät, vaikka ohjelma ei olisikaan ihan viimeisen päälle. Toisinpäin, vaikka kaikki olisi teknisesti taitavaa, mutta ilmapiiri jäykkä, tukkoinen tai ulkopuolistava, juttu ei toimisi. Yhteisön pitää pyrkiä hyväksyvään ilmapiiriin, jossa ei tarvitse yrittää olla onnistuneempi kuin on.
Yhteisö ei saa olla uskovien ”oman navan ympärillä pyörivä sisäpiiri”, vaan sen pitää suuntautua ulospäin.
– Seurakunnan tulee olla Jumalan valtakunnan muutosvoima. Yhteisöä ei kannata perustaa muusta syystä kuin siitä, että se haluaa tavoittaa uusia ihmisiä Jeesukselle.
Pöyhönen halusi kirjoittaa Yhteisöjen kirkko -kirjan, koska suomenkielellä ei ollut aiemmin saatavilla yleisopasta yhteisöjen perustamisesta.
– Tajusin, että kirjoitan itselleni 20 vuotta sitten, mitä olisin halunnut tietää, kun perustin ensimmäistä yhteisöä. Ihmisten ei tarvitse tehdä samoja virheitä, jotka minä olen tehnyt, pastori kiteyttää.
Teksti: Milla Suonio
