Eläkkeelle jäänyt toimialajohtaja Paula Ranssi iloitsee Heikkinsä kanssa avioliittoleirien täyttymisestä, vuosi toisensa jälkeen. Avioliittotyö kehittyy, mutta sen ydin säilyy.
Julkaisemme uudelleen jutun vuodelta 2018 sen kunniaksi, että Heikki Ranssi on täyttänyt tänä vuonna 85 vuotta.
Kun Paula ja Heikki Ranssi 1970-luvulla matkustivat Norjaan tutustumaan avioliittotyöhön, he eivät voineet unelmoidakaan, millainen kymmeniätuhansia perheitä koskettava työmuoto oli syntymässä.
– Lähdimme matkaan hieman pakotettuina, Heikki muistelee.
Tuttu opiskelijapastori haaveili kansainvälisestä yhteistyöstä ja etsi verkostoistaan sopivia pareja. Paula ja Heikki olivat yksi sellainen. Lähdön motiivina toimivat myös oman suhteen kivut, joihin kaivattiin neuvoja.
Kesämökiltä leirikeskukseen
1970-luvulla parisuhdetyö oli Suomessa uutta. Päinvastoin kuin nykyään, iltapäivä- tai naistenlehdet eivät kirjoittaneet aiheesta mitään. Avioliiton arvoja pikemminkin revittiin. Maallistuminen oli vauhdissa.
– Alusta saakka opetuksemme kova ydin on ollut klassinen kristillinen avioliitto ja kuinka sitä eletään. Sodan jälkeiselle sukupolvelle ei enää riittänyt, että kerran sanotaan ”rakastan sinua” ja ilmoitetaan sitten, jos tilanne muuttuu. Avioliittoa ei tee kristilliseksi myöskään se, että pappi on sanonut aamenen ja sitten täytetään aviovelvollisuuksia siinä hengessä, että hoidettavahan tämä on, Paula kuvailee.
Ensimmäinen tapahtuma vuonna 1974 keräsi tusinan verran pareja kesähuvilalle Kuruun. Toiminnan kasvaessa oli etsittävä isommat puitteet. Monista vaihtoehdoista leiripaikaksi vakiintui Pieksämäki.
Omakohtaisuus koskettaa
Norjassa Ransseihin teki suuren vaikutuksen opetus miehen ja naisen erilaisuudesta.
– Kun ryhdyimme kiertämään maata ja luennoimaan parisuhteesta, päädyimme aina puhumaan miehen ja naisen erilaisista tarpeista ja odotuksista avioliitossa, olipa aihe mikä tahansa, Heikkiä huvittaa.
Dramaattinen käänne oli, kun Paula jakoi luennoilla lapsuuskokemuksensa, miten äiti hylkäsi hänet ja tyttö lähetettiin sukulaisten hoiviin kasvamaan.
– Omakohtainen kokemus anteeksiannosta äidille kosketti kuulijoita. Avasimme myös sitä, miten hylkäämisen kokemukseni vaikutti parisuhteeseemme, Paula muistelee.
Näin syntyi menestysresepti luennoitsijapareista, jotka jakavat omaa elämäänsä kuulijalle peilattavaksi.
Kasvua ja julkisuutta
Avioliittotyön kasvua vauhditti pääsy Helsingin NMKY:n suojiin jo toiminnan varhaisessa vaiheessa. Myös sopiva annos julkisuutta aika ajoin on vienyt sanomaa eteenpäin. Valtakunnallinen läpimurto tapahtui TV 1:ssä 1998, kun toimittaja Mirja Pyykkö kutsui Ranssit suosittuun Haastattelijana Mirja Pyykkö-keskusteluohjelmaansa.
2000-luvulla kesäleirien määrä kasvoi yhdestä neljään. Luennoitsijoiden ja ryhmänohjaajien koulutusta tehostettiin. Paula nimitettiin HNMKY:n perhetyön toimialajohtajaksi. Tiimi ympärillä kasvoi ja Paulan freelance-toimittajan työ jäi vähitellen. Kun Heikki pääsi päivätyöstään eläkkeelle, pariskunta antautui avioliittotyöhön täysillä.
– Toiminta on laajentunut omalla painollaan. Uudella paikkakunnalla on aina tarvittu yksi innostava pioneeripari, joka on ottanut vastuun. Näin on tapahtunut esimerkiksi Hartolassa ja Levillä, Heikki kiittelee.
Avioliittotyön opetusmateriaalia on kehitetty määrätietoisesti. Vuonna 2009 kovan urakan tuloksena syntyi Hanna Ranssi-Matikaisen kirjoittama Paremman avioliiton rakkauspankki, työn käsikirja, josta ovat ammentaneet kymmenet tuhannet lukijat.
Aika muuttuu, ydinkysymys ei
Erkaantuminen Namikan suojista omaksi yhdistykseksi, Parempi avioliitto ry:ksi, vuonna 2013 sekä digitalisaation hyödyntäminen ovat olleet nykyisen kasvun avaimia. Verkkosivut, aktiivinen sometus ja tuhannet tykkääjät Facebookissa ovat päivän sanoja.
– Fokus on aina kuitenkin siinä yhdessä parissa, jota autetaan, Paula muistuttaa.
Vaikka aika on muuttunut, ihmisten ydinkysymys on parisuhdekonkareiden mukaan sama; rakkauden ja nähdyksi tulemisen tarve.
Tässä hetkessä erityinen haaste on rajan asettaminen ulkoisille elämyksille. Myös riippuvuudet kuormittavat parisuhteita. Nuoret ovat entistä tietoisempia onnen kaipuusta. Arkeen haetaan apua.
Elämäntapapesti
Vuoden 2018 alussa Paula jäi virallisesti eläkkeelle. Vastuu siirtyi jo muutama vuosi sitten Paulan ja Heikin esikoiselle, Hanna Ranssi-Matikaiselle.
Silloin tällöin Paula ja Heikki tuntevat piston sydämessään siitä, että omien lasten olleessa pieniä avioliittotyö vei heitä jatkuvasti pois kotoa tyttärien luota.
– Näitä kokemuksia on käyty läpi ja pyydetty anteeksi. Tässä iässä en enää selittele mitään tai puolustaudu. Tämä on ollut elämäntapa ja elämäntyö virheineen päivineen, Paula summaa nöyrästi.
Yksi tunnustus siitä on presidentti Sauli Niinistön äitienpäivänä 2012 myöntämä Valkoisen Ruusun Ritarikunnan I luokan mitali kultaristein.
Lisätietoja toiminnasta ja tapahtumista: parempiavioliitto.fi
