Dialogi edellyttää valmiutta kyseenalaistaa oman ajattelun viitekehyksiä. Tämä on hankalaa, kun panoksena ovat elämä ja kuolema, hartaasti hellitty uskomus tai poliittinen vaade. Siksi aidon dialogin saavuttaminen rauhantyössä on vaikeaa.
Takavuosina päädyin tekemään rauhantyötä edesmenneen presidentti Martti Ahtisaaren kanssa. Hän tapasi sanoa, että parhaan tuen hänen rauhantyölleen antoi opettajankoulutus. Hallitusten ministerit ja oppositioliikkeiden edustajat olivat ihmisiä kuten luokkahuoneissa yhteistyötä harjoittelevat lapset. Jokainen halusi tulla kuulluksi ja nähdyksi ja toivoi, että juuri heidän tarpeisiinsa vastattaisiin.
Olen itsekin opettaja, ja Ahtisaaren ajatus puhutteli minua. Hyvä dialogi on aina prosessi, jossa sen osapuolet käyvät avointa ja rakentavaa keskustelua. Dialogissa pyritään ymmärtämään toisten näkemyksiä ja luomaan yhteisymmärrystä. Parhaimmillaan dialogi on yhdessä ajattelua ja pohtimista. Dialogi etenee sekä ihmisten välillä, että sitä käyvien osapuolten mielissä.
Parhaimmillaan dialogi on yhdessä ajattelua ja pohtimista. Dialogi etenee sekä ihmisten välillä, että sitä käyvien osapuolten mielissä.
Kestävä rauha edellyttää kuitenkin juuri tuota sinnikästä vuoropuhelua ja vuoropuheluosaamista yhteiskunnan kaikissa rakenteissa, myös ruohonjuuritasolla. Vain näin ristiriitoja osataan sovitella jo ennen kuin ne sulkevat sisäänsä koko yhteiskunnan ja muuttuvat aseellisiksi.
Dialogi edellyttää luottamusta ja turvallisuutta
Kaikista yhteisöistä löytyy ”luonnollisia” rakenteita, joihin ihmiset turvaavat hädän hetkellä ja ristiriidoissa. Esimerkiksi uskonnollisilla yhteisöillä ja perinteisillä johtajilla on useissa yhteiskunnissa tällainen luottamuspääomaa rakentava ja ylläpitävä rooli.
Dialogi luo rakenteen, jossa avoimuus, rehellisyys ja tasavertaisuus voi parhaimmillaan toteutua.
Onnistuakseen dialogi edellyttää luottamusta ja turvallisuutta. Jokaisen siihen osallistujan täytyy voida tuntea olevansa arvostettu ja tulevansa kuulluksi. Dialogi luo rakenteen, jossa avoimuus, rehellisyys ja tasavertaisuus voi parhaimmillaan toteutua.
Tämä ei ole rauhansovittelun kontekstissa aina helppoa, sillä osapuolet ovat harvoin tasavertaisia. Maan hallitus omistaa virallisen väkivaltakoneiston, kun sissiliike taistelee terrorisminleima otsassaan. Tällöin sovittelijalla onkin tärkeä rooli huolehtia siitä, että molemminpuolinen kuunteleminen onnistuu, vaikka konfliktin osapuolet olisivatkin epätasapainossa voimavarojen suhteen.
Osapuolten välinen dialogi on tärkeä työkalu rauhantyössä. Sitä tarvitaan silloinkin, kun edellytyksiä ns. rauhanneuvotteluille ei vielä ole tai virallisesti jonkun osapuolen kanssa ei haluta (vielä) keskustella. Tällöin käytetään välittäjiä tai käydään epävirallisia keskusteluita esimerkiksi ulkopuolisten tahojen, kuten muiden maiden, kansalaisjärjestöjen tai tutkimuslaitosten tai jopa yksittäisten välittäjien avustuksella.
Dialogitaidoilla luodaan rauhanmahdollisuuksia
Rauha on usein pitkä tie aina aselevosta rauhansopimukseen, yhteiskunnan vakauttamiseen ja sen rakenteiden jälleenrakentamiseen, konfliktissa taistelleiden osapuolten kotiuttamiseen ja aseista riisumiseen, pakolaisten kotiinpaluuseen, siviiliväestön suojeluun ja miinojen raivaukseen. Vaalijärjestelyiden tukeminen, terveydenhuollon ja koulutuksen käynnistäminen, oikeuslaitoksen ja turvallisuusviranomaisten toiminnan turvaaminen, ihmisoikeuksien puolustus ja jälleenrakennus ovat osa tätä pitkää tietä rauhaan.
Monet viime vuosien konflikteista ovat olleet kuitenkin pitkäkestoisia, ja sotien osapuolia on ollut lukuisia, eikä rauhanprosessi ole päässyt etenemään. Epävarmuuden ja konfliktin keskellä on kuitenkin paikallisesti etsitty ratkaisuja ja suvantovaiheita, vaikka sodan melske on jatkunut ympärillä. Näissä tilanteissa juuri dialogitaidoilla ja osallisuudella on ollut suuri merkitys luottamuksen ja sen myötä rauhanmahdollisuuden synnyttämisessä.
Pauliina Parhiala on Suomen Lähetysseuran toiminnanjohtaja.
Artikkeli on julkaistu Parikanniemen Kontti -lehdessä marraskuussa 2024.
