Kirjoittanut
Siperian luterilaisen kirkon pappi Pavel Zajakin sai Venäjällä viranomaiset peräänsä kirjoitettuaan sotaa vastaan. Se ei ollut ensimmäinen kerta.
Tallinnan Lasnamäen luterilaisessa seurakunnassa oli jo pitkään rukoiltu venäjänkielisen toiminnan aloittamisen puolesta. Lasnamäen kaupunginosan asukkaista nimittäin yli puolet on venäjänkielisiä. Rukousvastaus tuli yllättävällä tavalla, kun keväällä Siperian evankelis-luterilaisen kirkon pappi Pavel Zajakin saapui sodan ajamana Viroon. Nyt hän vastaa seurakunnan venäjänkielisestä toiminnasta.
Pavel Zajakin syntyi Siperiassa Novosibirskin alueella neuvostoaikana vuonna 1966 kylään, jolla on hyvin perinteinen siperialainen nimi: Severnoje, suomeksi ”Pohjoinen”. Pavelin vanhemmat olivat jo iäkkäitä, lähes viisikymppisiä, pojan syntyessä. Heillä oli entuudestaan aikuinen tytär, joka oli syntynyt toisen maailmansodan päättyessä.
Kotikylä sijaitsi syvällä maaseudulla, eikä siellä nähnyt edessään muuta kuin luontoa. Perhe muutti maalta Berdskin kaupunkiin Pavelin ollessa teini-ikäinen, ja siellä hänelle avautui kokonaan uusi maailma täynnä kulttuuria, taidetta ja teatteria.
Pavel innostui kirjallisuudesta siinä määrin, että hän hakeutui lukion jälkeen Novosibirskin valtiolliseen yliopistoon opiskelemaan venäjän kieltä. Yliopistossa hänelle puolestaan avautui uudenlaisen ajattelun maailma.
Osa yliopiston opettajista oli nimittäin toisinajattelijoita, ja Pavel pääsi lukemaan lukuisia valtiovallan kieltämiä kirjoja. Toisinaan teksteistä oli vaikea saada selkoa, koska kirjat kopioitiin käsin. Neuvostoaikana paino- tai kopiokoneita ei ollut juuri missään, koska niitä pidettiin vaarallisina.
Sain kuitenkin jostain käsiini ateistin kirjoittaman selitysteoksen Raamattuun. Kopioin kirjan kaikki raamatunjakeet itselleni ylös.
– Kiinnostuin silloin kristinuskosta ja Raamatusta, mutta Raamattua ei ollut saatavilla. Sain kuitenkin jostain käsiini ateistin kirjoittaman selitysteoksen Raamattuun. Kopioin kirjan kaikki raamatunjakeet itselleni ylös, Pavel muistelee.
Hän oli mukana myös tekemässä opiskelijalehteä, mikä oli paikallisille viranomaisille liikaa. Lehti oli liian vapaamielinen ja siksi vaarallinen. Kaikki lehden teossa mukana olleet miesopiskelijat lähetettiin rangaistuksena armeijaan kahdeksi vuodeksi monen tuhannen kilometrin päähän kotoaan.
***
Haluatko lukea koko artikkelin? Lue se Uuden Tien verkkolehdestä.
