Kirjoittanut
Pekka Haavisto sanoo, että poliitikon on osattava mennä tuntemattomille alueille. Dialogia hän on käynyt niin perussuomalaisten Teuvo Hakkaraisen kuin Suviseurojen nuorison kanssa. Kuuntelua on tarvittu myös rauhanvälittämisen tehtävissä.
Radio Dein presidentinvaalitentissä vieraili 15.11.2023 kansalaisvaltuuskunnan presidenttiehdokas, Vihreiden pitkäaikainen kansanedustaja sekä entinen ulkoministeri, kehitysyhteistyöministeri ja ympäristöministeri Pekka Haavisto.
Haavisto on ehdolla tasavallan presidentin virkaan kolmansissa perättäisissä presidentinvaaleissa. Viime vaaleissa hän oli avoimesti Vihreän liiton ehdokas. Nyt taakse on asettunut kansalaisvaltuuskunnaksi kutsuttu liike. Radio Dein Kai Kortelainen halusi tentin aluksi tietää, miksi Vihreiden väri ei kelpaa puolueen entiselle puheenjohtajalle.
– Presidentinvaali on vaali, jossa voidaan valita vain yksi presidentti, ja tämän presidentin taakse pitäisi asettua mahdollisimman suuri osa suomalaisista, enemmistö suomalaisista. Minulle tuli paljon yhteydenottoja ihmisiltä, jotka sanoivat, että eivät ole koskaan äänestäneet Vihreitä eivätkä ehkä koskaan ajattelekaan äänestävänsä vihreitä, mutta voisivat kannattaa presidentiksi. Silloin todettiin, että kansalaisvaltuuskunta ja valitsijayhdistysmalli on hyvä, Haavisto perustelee.
Hän kertoo, että kannattajakortteja on kerätty lähes viisikymmentätuhatta, ja samalla on tullut tavattua paljon suomalaisia. Silloin ihmisillä on ollut mahdollisuus ottaa kantaa ja esittää huoliaan. Se on ollut hänen mukaansa hyvää kampanjointia.
Haavistolle vihreä tausta ei ole rasite vaan selkeä voimavara.
– Jos ajattelee tämän päivän ympäristökeskustelua, niin kun on ollut mukana aikanaan perustamassa vihreätä liikettä ja tuomassa vihreitä ajatuksia suomalaiseen keskusteluun, nyt huomaa, että ollaan valtavirrassa. Paitsi että on paljon politiikassa puhetta näistä kysymyksistä ja nimenomaan ilmastonmuutoksesta, itse asiassa suomalaisen yrityselämän keskiöön ovat tulleet vihreän siirtymän kautta uusiutuvat energialähteet, tuuli- ja aurinkovoima ja vetytalous. Olen huomannut, että näistä on todella helppo keskustella talouselämän ihmisten kanssa tänä päivänä.
Meillä pitäisi olla mekanismi toistemme kuunteluun
Pekka Haavisto on kerännyt kampanjansa taakse nimekkäitä henkilöitä: piispoja, kulttuurialan tunnettuja nimiä, näyttelijöitä ja urheilijoita. Onko Haavisto liberaaleja ja pehmeitä arvoja edustavan kulttuuriväen ja humanistien ehdokas vai näemmekö me presidenttinä kovaa ulkopolitiikkaa ja Suomen kansallista etua ajavan valtionpäämiehen?
– Presidentin virassa on minusta tärkeää ajatella kahta asiaa. Toinen on arvot ja toinen on Suomen etu. Presidentti toimii ja ulkopoliittinen johto toimii niin, että maan itsenäisyys säilyy, maan turvallisuus säilyy ja suomalaiset pärjäävät maailmassa. Tämän päivän maailmassa se vaatii yhä enemmän huomiota tasavallan presidentiltä. Tulee uusia tilanteita ja tulee nopeita käänteitä. Niitä tietysti ulkoministerinä ehdin monella tavalla todistaa Naton jäsenyyden ja muiden tärkeiden ratkaisujen myötä, Haavisto sanoo.
Hän on itse korostanut kampanjassaan, että presidentti on arvojohtaja. Miksi juuri Haavisto olisi paras presidentti tai paras arvojohtaja kaikkien virkaa tavoittelevien ehdokkaiden joukosta?
– Jos katsoo Suomen tämän hetkistä sisäistä keskustelua, se on valitettavasti hyvin rikkinäistä. Joskushan sanotaan, että kaikkien suomalaisten pitäisi olla samaa mieltä asioista. En ajattele niin, vaan me saamme olla eri mieltä. Se on hyväkin, että ollaan eri mieltä. Mutta meillä pitäisi olla mekanismi, jolla kuunnellaan toisiamme ja keskustellaan.
”Olen sanonut, että kootaan kaikki suomalaiset saman pöydän ääreen.”
Haavisto uskoo, että hänen poliittinen kokemuksensa ja tapansa tehdä työtä esimerkiksi erilaisissa rauhanvälitysprojekteissa liittyy juuri siihen: ihmisiä kuunnellaan, annetaan tilaa ja luodaan turvallinen tila ihmisten keskustelulle niin, että kukaan ei joudu häväistyksi tai nolatuksi omine mielipiteineen.
– Presidenttihän voi olla tässä esimerkillinen keskustelija. Olen sanonut, että kootaan kaikki suomalaiset saman pöydän ääreen. Eihän me viittä miljoonaa ihmistä siihen saman pöydän ääreen saada, mutta me saamme eri teemoista hyvin erilaisia ihmisiä yhteen. Omassa kansalaisvaltuuskunnassani on hyvin erilaista väkeä eri poliittisista suuntauksista, eri ammateista, eri taustoista. Olen huomannut, että sen tyyppistä keskustelua tarvitaan yhä enemmän.
Haavisto toteaa esimerkkinä, että viime kesän rasismikeskustelu ja muukalaisvihakeskustelu ovat osoittaneet, kuinka juuri tällaista toimintaa Suomessa tarvitaan.
Dialogia ja ”harjoitusvastustajia”
Radio Dein arvotentissä pyydetään presidenttiehdokkaita nimeämään kolme keskeisintä päätöksentekoa ohjaavaa arvoa. Haaviston ensimmäinen arvo tiivistyy isänmaallisuuteen.
– Siihen liittyvät Suomen turvallisuus ja Suomen tulevaisuus. Mutta omaan isänmaallisuuteeni liittyvät myös ympäristö ja luonto todella vahvasti. Me varjelemme täällä tärkeätä osaa maapallosta ja se on meidän vastuullamme.
– Toinen on humanismi, joka liittyy siihen, että kaikkien kanssa voidaan keskustella, kaikkien kanssa pitää keskustella. Ihmisiä ei voida luokitella ihonvärin, rodun, etnisen taustan, edes uskonnon mukaan, vaan kaikilla on sama jakamaton ihmisarvo.
Haaviston kolmas arvo on dialogin tarve. Hänen mukaansa sekä Suomessa että koko maailmassa tarvitaan enemmän vuorovaikutusta ja enemmän dialogia. Sitä hän on itse valmis edistämään.
Esimerkiksi Yhdysvalloissa juuri dialogi ja keskustelu ovat polarisoituneet. Haavisto näkee sen kehityksen myös Suomessa vaarana.
– Meillä eletään vielä semmoisessa vaiheessa, että kun täällä käy ulkomaisia poliitikkoja, he hämmästyvät, että teillä voi istua oppositio ja hallitus yhdessä, te ette suoraa huutoa puhu toisillenne tai eduskunnan kuppilassa voi mennä niin sanotusti toisten pöytään ja sieltä ei joudu pois potkituksi. Eli meillä on kuitenkin dialogin ja keskustelun perinne. Välillä se on murtumassa, ja ennen kaikkea ehkä sosiaalisessa mediassa huomaa, että siellä käytetään kieltä, ilmaisuja, häväistystä, nolaamista ja toisten estämistä tavalla, joka ei ole enää normaalia keskustelukulttuuria, Haavisto suree.
”Kun täällä käy ulkomaisia poliitikkoja, he hämmästyvät, että teillä voi istua oppositio ja hallitus yhdessä, te ette suoraa huutoa puhu toisillenne.”
Hän itse halunnut käydä dialogia ja pitänyt jopa ”harjoitusvastustajia”. Yksi heistä on perussuomalaisista poliitikoista Teuvo Hakkarainen, jonka kanssa Haavisto on ystävystynyt. Vuoden 2012 kampanjoinnin aikaan hän myös käväisi puolisonsa Antonio Floresin kanssa Kouvolassa perussuomalaisten pubissa, jossa he molemmat saivat karaoken pitäjältä mikrofonin kouraan puheenvuoroja varten.
– Olen aina sanonut, että poliitikon on tärkeää mennä semmoiselle alueelle, joka on itselle vähän tuntemattomampi. Olen käynyt pariin otteeseen Suviseuroissa keskustelemassa nuorten kanssa, olen käynyt Herättäjäjuhlilla, olen ollut holokaustin muistojuhlassa tapaamassa ihmisiä ja ollut setlementtityössä aktiivinen. Täytyy sanoa, että nehän ovat myös itselle kasvamisen paikkoja.
Dialogia ja arvoihin pohjautuvaa keskustelua on tarvittu myös rauhanvälittämisessä eri puolilla maailmaa. Niissä tilanteissa Haavisto on joutunut puhumaan ihmisten kanssa, joiden arvot on aivan toisenlaisia. Vastassa on ollut ihmisiä tappaneita julmia sotapäälliköitä.
– Monet sanoivat, että tuolle en ikinä puhuisi, hänhän on ihan hullu. Sudanissa, Darfurissa tai Somaliassa olen puhunut juuri tällaisten lainausmerkeissä ”hullujen” kanssa ja saanut kuitenkin sitten konkreettisia tuloksia aikaan.
Suomen turvallisuuden horjuttaminen ei ole hyväksyttävää
Presidentti johtaa Suomessa ulkopolitiikkaa. Kuka on Pekka Haaviston mielestä ollut Suomen tähänastisista tasavallan presidenteistä paras ja miksi?
Haavisto on huomannut jopa yllättyneenä, että presidenttien historiassa ennen toista maailmansotaa presidentit eivät olleet lähtökohtaisesti ulkopolitiikkoja. Päähuomio meni silloin Suomen sisäiseen kehitykseen ja takana oli kansalaissodan raskas taakka.
– Presidentit ovat joutuneet joskus tekemään erittäin vaikeita oman vakaumuksensa vastaisia päätöksiä. Svinhufvud pysäyttäessään Lapuan liikkeen Mäntsälän kapinan ja Risto Ryti vuonna 1944, kun Suomi teki erillisrauhan ja irrottautui Saksan rintamasta ja Ryti uhrasi itsensä. Tällaiset tietysti ovat erittäin arvokkaita hetkiä olleet Suomen historiassa, joissa presidentti tekee ratkaisevan päätöksen ja ottaa siitä kaiken vastuun.
Venäjän hybridivaikuttaminen ja raja-asemien tilanne puhuttavat parhaillaan voimakkaasti Suomea. Miten Haavisto suhtautuisi presidenttinä tilanteeseen, jossa hybridivaikuttamisen seurauksena Suomen rajoille ja asettuisi tuhansien turvapaikanhakijoiden aalto?
– Tähän on jouduttu varautumaan nyt Venäjän hyökkäyssodan alettua Ukrainaa vastaan ja kun nähtiin jo Valko-Venäjän, Puolan ja Baltian rajoilla tämä pakolaisten tarkoituksellinen työntäminen rajan yli. Edellisen hallituksen aikaanhan käynnistettiin aidan rakentaminen joihinkin kohteisiin Suomen itärajalla. Silloin samalla on mietitty hyvin nopeaan palautukseen liittyvät toimet. Jos joku koittaisi käyttää tällaista hybridivaikutusta, siihen pitäisi reagoida hyvin jyrkästi.
– Mutta sitten olen sanonut, että jos vaikka Sosnovyi Borin ydinvoimala räjähtää ja ihmiset hakevat turvaa säteilypilven alta, silloinhan pitää auttaa. Se syy, miksi joku on tulossa, täytyy tarkkaan katsoa. Mutta silloin, kun pyrittäisiin horjuttamaan Suomen turvallisuutta, niin se ei ole hyväksyttävää, Haavisto muistuttaa.
Lähi-idän rauhanprosessia ja kahden valtion mallia tarvitaan
Israel ja palestiinalaisten kysymys ovat syksyn kuumimpia uutisaiheita. Kai Kortelainen kysyy Haavistolta, tulisiko Suomen tukea palestiinalaishallintoa, joka on yrittänyt tehdä pesäeroa Hamasiin?
– Olin yhteydessä oppositiojohtaja Yair Lapidiin heti, kun tämä Hamasin tosi karmea isku tapahtui. Tiedän, että Israelissa on käyty paljon sisäpoliittista keskustelua opposition ja Netanjahun välillä jo aikaisemmin erilaisista laillisuus- ja muista kysymyksistä. Tilanne on ollut siellä jännittynyt. Nyt ymmärrän, että Israel on hyvin yhtenäinen siinä, että vastustaa tätä terrorismia. Israel ansaitsee siinä kaiken tuen ja Israelilla on oikeus puolustautua.
– Samaan aikaan on hyvä muistaa, että Israelissa on niitä, jotka ovat puhuneet jo pitkään kahden valtion mallista ja miettineet sellaisia ratkaisuja, jotka toisivat turvan sinne ja joka veisi tavallaan kaikki argumentit pois Hamasilta ja heidän terroritoiminnastaan. Ajattelen, että tämä hetki, vaikka niin karmea kuin se onkin, muistuttaa meitä taas siitä, että Lähi-idän rauhanprosessia tarvitaan. Ja kaksi valtiota tarvitaan.
Mukana kirkon toimintaa mahdollistamassa
Pekka Haavisto erosi nuoruudessaan Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta, mutta viime vuosikymmenen loppupuolella hän liittyi uudelleen sen jäseneksi. Mikä oli kirkosta eron syy ja mikä sai hänet vuosia myöhemmin liittymään takaisin?
– Erosin tosiaan rippikoulun jälkeen. Oikeastaan uskonnonopetus koulussa oli se syy, miksi erosin. Oma ystäväpiirini suhtautui hyvin filosofisesti eri uskontoihin, halusi tutkia niitä ja pohtia niitä. Silloin koulussa opetus oli hyvin perinteiseen kristinuskoon ja sen arvoihin keskittyvää, ja näiden muiden uskontojen rooli jäi siinä opetuksessa vähemmälle, Haavisto muistelee.
– Ja sitten mikä sai liittymään? Olin sitä pitkään miettinyt, ja sitten olin Kirkon Ulkomaanavun hallituksen jäsen ja setlementtitoimintaa seurasin läheltä. Sitten taisi olla yksittäinen impulssi, Ylivieskan kirkon tuhopoltto. Ajattelin, että jos se nyt minun äyreistäni on kiinni, niin kyllä minä olen mukana maksamassa myös kirkollisveron kautta sitä, että kirkko ja kirkon kulttuuri Suomessa säilyvät ja kirkon toiminta mahdollistuu myös tulevaisuuteen.
”Oli helpompi liittyä kirkkoon myös sen vuoksi, että kirkossa oli rohkeita sisäisiä mielipiteitä.”
Haavisto liittää kirkkoon kuulumiseen myös voimakkaan kokemuksen kirkon diakoniatyön ja kirkon kansainvälisen työn luonteesta Kirkon Ulkomaanavun kautta.
Aikaisemmin hän sanoi myös, että voi harkita takaisin kirkkoon liittymistä sitten, kun kirkko ryhtyy vihkimään samaa sukupuolta olevia pareja. Oliko helpompi liittyä kirkkoon, kun joissakin seurakunnissa sateenkaariparit alkoivat kelvata vihkialttarille?
– Oli helpompi liittyä kirkkoon ja oli helpompi liittyä myös sen vuoksi, että kirkossa oli rohkeita sisäisiä mielipiteitä. Oli piispoja ja oli vaikuttajia, jotka ottivat tämän tasa-arvoisuuden ja tasavertaisuuden puolesta kantaa, ehdokas perustelee.
Hän ajattelee, että kirkko on yksi suomalaisen kulttuurin ja suomalaisen olemassaolon peruspilari. Esimerkkinä ovat myös hautausmaiden järjestäminen ja kirkot keskellä kylää jopa kaupunkisuunnittelussa. Ne ovat Haavistolle tärkeitä elementtejä maan kulttuurissa.
– Minusta se kaikki luo hyvän pohjan sille, että kirkon ja valtion suhde on toimiva näissä tilanteissa.
Sauli Niinistö on päättänyt uudenvuoden puheensa toivottamalla kansalaisille Jumalan siunausta. Mitä presidentti Pekka Haavisto toivottaisi uudenvuoden puheensa päätteeksi?
– Olen sanonut, että olen tämän lauseen miettinyt, ja se kyllä kunnioittaisi myös Suomen kansan pitkää kristillistä perinnettä. Mutta en nyt sitä paljasta, niin tulkoon sitten yllätyksenä, Pekka Haavisto lupaa.
Mitä mieltä Pekka Haavisto on uskonnonvapaudesta ja uskonnollisten tunnusmerkkien käyttämisestä tai mitä hänelle tulee mieleen ydinvoimasta? Katso Haaviston vierailu Kai Kortelaisen presidenttitentissä videona Dei Plus -palvelusta tai kuuntele uusintana Radio Deistä lauantaina 18.11. klo 11.
Dei Plussassa ovat tarjolla lisäksi vaalitenttilähetysten audioversiot. Tenttien päätteeksi ehdokkaiden suorituksen arvioivat ex-europarlamentaarikko Eija-Riitta Korhola ja poliitikkojen imagonrakennukseen perehtynyt Risto Uimonen.
