Suomeen luotiin aikanaan kirkkolakijärjestelmä, jotta evankelis-luterilaiset kristityt voisivat elää ja harjoittaa uskoaan kirkkonsa opin mukaisesti, mutta nyt heidän vakaumuksiaan saatetaan jopa eräällä tavoin kriminalisoida, jos kirkko-oikeuden oikea, alkuperäinen arvopohja unohtuu, tuore teologian tohtori Pekka Leino sanoo.
Oikeustieteen ja teologian tohtori Pekka Leino käsitteli viime vuonna julkaistussa teologian väitöskirjassaan evankelis-luterilaisen kirkon kirkkolakia uskonyhteisön näkökulmasta. Leinon väitöskirja on nimeltään Endast kyrkans egna angelägenheter, mikä viittaa kirkkolain ilmaukseen ”ainoastaan kirkon omat asiat”.
Leinon mukaan koko kirkkolakijärjestelmä rakentuu kirkon tunnustuksen varaan. Kirkkolain mukaan kaiken opin perustana on Raamattu ja kirkon tunnustus, joka tulkitsee sitä.
– Nämä kaikki luovat kirkon jäsenille eräänlaisen perustavaa laatua olevan oikeuden, odotusarvon, että kirkossa myös opetetaan sen oppiperustan mukaan ja että voimme elää ja uskoa kirkon oman tunnustuksen mukaan. Kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan, Leino sanoo.
Leino on lähtenyt siitä, että kirkkolainsäädännön luomisen koko idea oli tehdä oma lainsäädännöllinen elintila evankelisluterilaisen uskon harjoittamiseen yhteiskunnassamme tilanteessa, jossa Venäjällä oli vallitsevana ortodoksinen uskonto.
– Ensimmäistä kirkkolakia säädettäessä 1860-luvulla pohdittiin varsin pitkään kirkon tunnustuspykälän sisältöä ja käytiin jonkinlainen kirkkotaistelukin siitä, miten kirkon tunnustuspohja kirjataan kirkkolakiin. Komitea ja myös Frans Ludvig Schauman edustivat näkemystä, että se pitäisi kirjata kirkkolakiin väljästi, niin että tunnustuspykälä ilmaisisi vain ”tunnustuksen peruskäsityksen”. Heränneet ja evankeliset kuitenkin pelkäsivät, että ilmaus olisi liian epämääräinen, ja torjuivat yhdessä esityksen.
– Loppujen lopuksi kirkon tunnustus ilmaistiin kirkkolaissa niin, että ”kirkko tunnustaa sitä Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa, joka on lausuttu kolmessa uskontunnustuksessa sekä vanhan kirkon luterilaisissa tunnustuskirjoissa”. Kirkon oppi on kirjoitettu näin periaatteessa auki lakiin, mutta tunnustuskirjojen kautta.
Lue lisää Pekka Leinon tutkimuksista tämän viikon Uudesta Tiestä (8/2013).
