Seurakuntien ja järjestöjen ruokajonot ja pienimuotoisempi ruoka-apu näyttävät tulleen Suomeen jäädäkseen.
Pelastusarmeijasta on aina saanut soppaa, saippuaa ja sielunhoitoa.
– Jossain muodossa jaamme edelleen ruokaa kaikissa maissa ja kaikilla paikkakunnilla, missä toimimme, sanoo Pelastusarmeijan avustustoiminnasta Helsingissä vastaava kapteeni Saga Lippo-Karvonen.
Hän kuitenkin painottaa, että ruuan jakelu on vain yksi osa sosiaalista avustustoimintaa, jota järjestetään kunkin paikkakunnan tarpeiden mukaisesti.
Laajinta ja myös ulospäin näkyvintä Pelastusarmeijan ruoanjakelu on pääkaupunkiseudulla, mutta sitä järjestetään myös Turussa, Tampereella,
Lahdessa ja Oulussa. Lisäksi ihmisille voidaan antaa ostokortteja ruokakauppaan, myös pienemmissä kaupungeissa, missä tarvitsijoita on vähemmän
Toimeentulotuella ei juhlita
Yhteiskunnan toimeentulotuki riittäisi Lippo Karvosen mukaansa asumiseen ja syömiseen, mutta ei mihinkään yllättäviin menoihin. Sen varassa on raskasta elää pitkään.
– Jos esimerkiksi sukulaisella on juhlat, ei pysty hankkimaan päivänsankarille lahjaa, Saga Lippo-Karvonen kuvaa.
Ruoan jakelun alkuperäinen ajatus oli antaa apua akuuttiin, yllättävään hätään. Käytännössä kuitenkin monet ovat juuttuneet pitkäaikaiseen
köyhyyteen, josta on vaikea nousta.
– Emme halua pelkästään jakaa ruokaa, vaan auttaa ihmisiä löytämään uusia voimavaroja elämäänsä. Keskustelemme ruoan hakijoiden kanssa, ja kutsumme heitä mukaan erilaisiin ryhmiimme ja muuhun toimintaamme.
