Kirjoittanut
Syyrian Irbinistä kotoisin oleva Nazek Shehadeh, 67, menetti sekä kotinsa että työnsä. Hän joutui pakenemaan toiseen kaupunkiin, jossa hänen miehensä sairastui masennukseen. Nazek ei kuitenkaan menettänyt toivoaan.
Yhdeksän kilometrin ajomatka Damaskoksen keskustasta Irbiniin on sydäntä särkevä kokemus. Tuhon määrä on sanoin kuvaamaton. Sodan eturintamaan joutunut Irbin oli vuonna 2011 noin 70 000 ihmisen koti, mutta nyt kokonaisia kortteleita on raunioina. Vapaan Syyrian armeija (FSA) ja muut militanttiryhmät ottivat tuolloin Irbinin ja muita esikaupunkialueita haltuunsa.
Syyrian hallitus yritti saada alueen hallinnon takaisin 19. heinäkuuta 2012, jolloin Irbin joutui sodan etulinjaan tykistökeskityksen ja Syyrian ilmavoimien ohjusten kohteeksi. Alueen väestö, kristityt heidän joukossaan, olivat ristitulen keskellä. Irbin jäi oli kapinallisten haltuun useiden vuosien ajaksi.
”Irbinin asukkailla oli kymmenen minuuttia aikaa lähteä.”
Jo sodan ensimmäisenä päivänä Nazek Shehadeh todisti olevansa vahva nainen. Seurakuntalaiset ottivat toisiinsa yhteyttä ja kokoontuivat Pyhän Georgioksen kirkon kellariin. Kaupungin 970 kristitystä yhteensä sata oli tuossa kellarissa.
”Suoja oli aivan rakennuksemme alla, joten iskujen välissä juoksin kotiin hakemaan välttämättömiä tarvikkeita, kuten ensiapupakkauksen, vettä, ruokaa ja tarvikkeet, joilla pystyimme laittamaan ruokaa kaikille. Ihmiset olivat paniikissa ja peloissaan”, Nazek kertoo.
”Alkuillasta kapinalliset kertoivat, että Irbinin asukkailla oli kymmenen minuuttia aikaa lähteä. Ihmiset itkivät ja huusivat peloissaan. He ryntäsivät suojasta pakkaamaan arvokkaimmat tavaransa ja pakenivat.”
Romahdus rohkaisi uuteen askeleeseen
Kaiken menettäminen oli vaikeaa kaikille, myös Nazekin miehelle. ”Minun oli oltava vahva. Rakastan ihmisiä, ja minun oli tuettava heitä. Minulla oli tapana lohduttaa sanomalla, että ’me selviydymme tästä, ei tarvitse pelätä. Jumala ei jätä meitä’”, Nazek sanoo. Nazek ja hänen miehensä saapuivat Damaskokseen kodittomina ja asettuivat asumaan Nazekin äidin luo.
”Mieheni oli shokissa. Hän ei voinut hyväksyä muutosta ja vaipui masennukseen. Öisin heräilin ja kuulin hänen itkevän. Yritin lohduttaa häntä, mutta hän oli toivoton. Tosiasiassa suurin osa Irbinin kristityistä miehistä kävivät läpi saman romahduksen pommituksen jälkeen”, Nazek muistelee.
Irbin vapautui kapinallisten hallusta maaliskuussa 2018. Nazek oli haaveillut liikkeen avaamisesta Irbiniin. Naimisissa olevat syyrialaisnaiset eivät yleensä käy töissä, mutta koska Nazekin mies ei pystynyt tukemaan perhettä taloudellisesti, Nazek päätti toimia toisin.
Seurakuntansa avulla hän jätti hanke-ehdotuksen paikalliselle Open Doorsin kumppanille. Ehdotus hyväksyttiin ja Nazek pääsi perustamaan juhlavaateliikkeen naisille. Hän sai vuokrattua tilan Irbinistä ja avasi liikkeensä maaliskuussa 2020.
Nazek teki paljon työtä saadakseen liikkeensä valmiiksi. ”Tulin kylmän sään aikaan Irbiniin valmistelemaan liikettä. Minun piti vaihtaa kahteen eri bussiin päästäkseni perille. Odottelin sateessa ja kylmässä, mutta tiesin, että kärsivällisyyttä tarvittaisiin. Minun oli myös oltava vahva selvitäkseni valmisteluprosessista. Jumalan kiitos, Hän siunasi vaivannäköni”, hän sanoo.
Nazekin kaupan mekot ovat kauniita ja värikkäitä. ”Vuokraan mekkoja naisille, jotka eivät pysty ostamaan mekkoja virallisiin tilaisuuksiin. Erityisesti tämänhetkisen taloudellisen kriisin tähden suurin osa naisista ei osta kallista mekkoa käyttääkseen sitä kerran häissä tai muissa juhlissa. Vuokraaminen auttaa heitä näyttämään hyvältä ja säästämään rahaa. Ompelen, korjaan ja muokkaan vaatteita ihmisille.”
Irbinissä enää kourallinen kristittyjä
Koronapandemia vaikeutti kaupankäyntiä, eikä työtä ollut paljon. Sairastuttuaan virukseen Nazekin oli oltava jonkin aikaa kotona. Nyt työtä kuitenkin riittää ja asiakkaita saapuu jopa naapurikylistä.
Usko on auttanut Nazekia, sillä hän saa rukouksesta toivoa ja seurakunnasta kumpuava rauha antaa hänelle voimaa. Irbin on valtaosaltaan muslimialuetta ja vain kaksi kristittyä perhettä on palannut kaupunkiin.
”Toivottavasti voimme palauttaa elämän tähän kaupunkiin.”
Nazek kertoo joutuvansa välillä kohtaamaan alueen asukkaiden yleisiä käsityksiä kristityistä. Kaksi kuukautta liikkeen avaamisen jälkeen noin kymmenvuotias poika tuli Nazekin luokse ja kysyi: ”Menetkö ulos noin, ilman hijabia (päähuivia)?’”
Nazek vastasi: ”Kyllä, miten niin?” Poika totesi: ”Sittenhän joudut helvettiin.” Pojan vastaus heijasti yhteisön uskomuksia. ”Tiedän, että minun on elettävä kulttuurimme tämän puolen kanssa, erityisesti täällä Irbinissä”, Nazek toteaa.
Irbinin ortodoksisen seurakunnan johtaja ja Open Doorsin paikallinen kumppani Isä Daniel Nehme kertoo olevansa päättäväinen Irbinissä pysymisen suhteen, sillä alueella ei ole paljon kristittyjä.
”Muutama Nazekin tavoin Damaskoksessa asuva kristitty työskentelee taas Irbinissä. He tulevat ja menevät päivittäin. Toivottavasti voimme palauttaa elämän tähän kaupunkiin ja tuoda taas seurakunnan yhteen, kristittyjen hajaannuttua kaikkialle Damaskokseen.”
Irbinissä on toteutettu viisi toimeentuloprojektia. Vuosien 2019 ja 2020 aikana Open Doors tuki 1 734 toimeentuloprojektia, joiden avulla Nazekin kaltaisia ihmisiä autettiin taloudellisesti. Open Doors mahdollisti Irbinissä myös seurakunnan salin sekä kahden lapsityölle tarkoitetun huoneen kunnostamisen.
