Kirjoittanut
Uudessa Tiessä Lahden kristillisen koulun rehtori Aleksi Rinne korostaa, että joskus vanhemman ja kasvattajan velvollisuus luoda turvallisia rajoja voi tarkoittaa rohkeaa irtiottoa ympäristöstä.
Aleksi Rinteen mielestä ongelman ydin on ajankäyttö, hän toteaa Uusi Tie -lehdessä. Puhelimesta on tullut lasten ja nuorten käden jatke. Se kulkee mukana kaikkialle, myös sänkyyn.
Moni nuori unohtuu pelaamaan ja chattailemaan iltamyöhään, minkä vuoksi nukkumaan meno venyy. Ja kun äänet pidetään öisin päällä, nuori herää puhelimen surahdukseen kesken unien viestittelemään kavereidensa kanssa. Se näkyy seuraavana päivänä.
– Opettajat ovat kertoneet, että nuoret pilkkivät tunneilla, kun ovat niin väsyneitä. Jos väsymys on tätä tasoa, ei sitä pedagogiikalla ratkaista, Rinne herättelee.
Puhelimet ohjaavat myös yhdessäoloa. Välitunneilla yläkoululaiset seisovat pihalla olka olkaa vasten kännykät kädessä.
Paitsi some-niskaa, kännykkäriippuvuus aiheuttaa myös suhdetaitojen heikentymistä.
– Ihmissuhteisiin tulee turhaa selvittelyä, kun asiat kommunikoidaan viesteillä. Viestinnästä sanojen merkitys on vain noin kymmenen prosenttia. Väärinymmärrykset vähenisivät, jos asiat puhuttaisiin kasvokkain.
Asiantuntijoiden suositus päivittäisestä ruutuajasta on enintään kaksi tuntia.
– Käytännössä tuosta suosituksesta on tullut minimi. Harvalla se pysyy kahdessa tunnissa, aikuisillakaan, kun mukaan lasketaan televisio, puhelimella ja tabletilla vietetty aika.
Rinne sanoo suoraan älypuhelimien orjuuttavan monia. Se näkyy vaikkapa siinä, että sosiaalisessa tilanteessa on ihan pakko ainakin vilkaista puhelintaan. Silloin sosiaalinen media vähentää sosiaalisuutta.
Pelien karmivat sisällöt
Nykyajan pelejä ei voi verrata parinkymmenen vuoden takaisiin. Kehittynyt grafiikka tekee niistä yhä todenmukaisempia, ja sisällöt ovat muuttuneet. Viime vuosina seksi on tullut peleihin.
– Seksuaalisen sisällön määrä ei tule vähenemään peleistä. Kauhulla ja seksillä saa aikaan vahvoja tuntemuksia, ja ne koukuttavat.
Rinne kertoo keskustelustaan viidesluokkalaisen oppilaan kanssa. Tämä kertoi pelistä, jossa pelaaja kulki hämärää käytävää, jonka varrelta kuului vauvan itkua. Pelaajan edetessä itku voimistui, ja lopulta ruudulle avautui ovi, jonka takana silvottiin vauvaa.
– Kun peliä pelataan kuulokkeet korvilla, äänimaailma on hyvin todentuntuinen. Se on vahva kokemus, rehtori painottaa.
Verkossa vastuu sisällöstä jää käyttäjälle.
– Koulussa, tutkimuksissa ja kotona näkemäni mukaan lapsen itsesäätelykyky ei yksinkertaisesti ole riittävällä tasolla, jotta hän hallitsisi verkkopelaamisen ja verkkosisällön kohtuukäytön ilman vanhemman rajanvetoa.
Pallo on siis aikuisilla.
Vastuu on vanhemmilla
Kriittisistä huomioistaan huolimatta Aleksi Rinne ei usko liialliseen kontrollointiin.
– Yliampuminen ruokkisi Raamatunkin valossa enemmän omaa ylpeyttä kuin toisi mitään hyötyä.
Joskus vanhemman ja kasvattajan velvollisuus luoda turvallisia rajoja tarkoittaa rohkeaa irtiottoa ympäristöstä.
Rinteen perheessä asia ratkaistiin hankkimalla vanhimmille 7- ja 10-vuotiaille lapsille perinteiset näppäinpuhelimet sekä älypuhelimet.
– Vain näppäinpuhelimessa on liittymä, älypuhelin toimii kotiverkossa. He soittavat ja tekstaavat näppäinpuhelimellaan ja ovat meidän ja kavereidensa tavoitettavissa.
Älypuhelimien avaamiskoodi on vain isän tiedossa, joten niitä käytetään vasta, kun läksyt ja sovitut kotityöt on tehty. Aleksi Rinne pyrkii myös olemaan samassa tilassa lasten käyttäessä älypuhelimiaan, ja käyttöaika rajoittuu puolesta tunnista tuntiin. Siinä ajassa lapset pysyvät riittävästi mukana some-viestinnässä.
Juttu nuorten elämää koskettavista haasteista jatkuu Uusi Tie -lehdessä.
