Kirjoittanut
Israelissa elävä japanilaisamerikkalainen etsi nuorena vastauksia hippien vastakulttuurista ja kiertää nyt maailmaa Jumalan valtakunnan kulttuurin asialla.
Japanilaissyntyisten vanhempien poika kasvoi Yhdysvalloissa, jossa kasvonpiirteet erottivat hänet muista. Perheen asuessa Japanissa isän työn vuoksi nuori Peter Tsukahira taas oli kulttuurinsa puolesta muukalainen.
– Nuorena minun oli vaikeaa käsitellä erilaisuuttani ja sitä, etten koskaan kuulunut enemmistökulttuuriin. Mutta kun tulin uskoon, ymmärsin olevani taivaan kansalainen.
Tsukahira kohtasi Jeesuksen asuessaan Yhdysvalloissa Santa Fe’ssä, pettyneenä elämään, joka ei antanut hänen etsimiään vastauksia.
Yhtäkkiä tunsin sisimmässäni syvää surua. Miten olin päätynyt käyttämään keksittyä nimeä, korjaamaan autoja ja elämään muutamalla dollarilla päivässä? Tätäkö tekemään olin syntynyt? Oliko tämä elämäni todellinen tarkoitus?*
Jumalan valtakunnasta tuli Tsukahiran kulttuuri, jonka ansiosta hän on kotonaan missä päin maailmaa tahansa. Siitä kertoo hänen tuore kirjansa Valtakunnan kulttuuri — paluu alkuperäiseen (Päivä, 2017).
Enemmän kuin uskonto
Tsukahiran näkynä on tuoda valtakunnan kulttuuri koko yhteiskuntaan sen sijaan, että hengellinen elämä erotettaisiin ainoaksi hyväksytyksi tavaksi seurata Jeesusta. Hän muistuttaa, että länsimaissa vallitseva ammattien jaottelu pyhiin ja maallisiin on kreikkalaisen ajattelun peruja, kun taas alun perin heprealaiseen ajattelutapaan on liittynyt kokonaisuuden periaate. Mooseksen kirjoissa kerrotaan Jumalan hallinneen koko yhteiskuntaa.
– Hän hallitsi maanomistusta, pankkitoimintaa kuten myös perhettä ja koulutusta, Tsukahira listaa.
Mutta kuinka valtakunnan kulttuuri tuodaan lokerointiin perustuvan yhteiskunnan keskelle?
– Se alkaa julistamalla valtakunnan evankeliumia sen sijaan, että julistettaisiin seurakunnan kasvun evankeliumia, Tsukahira huomauttaa pilke silmäkulmassaan.
Hän ajattelee, että seurakuntien pitäisi keskittyä varustamaan ihmisiä toimimaan todistajina siellä, missä ikinä he työskentelevätkään.
– Joskus seurakuntamme nuoret kysyvät, milloin näemme koko Israelin olevan pelastettu. Vitsailen, että silloin, kun taksikuskit ja kampaajat ovat pelastettuja ja kertovat ihmisille Jeesuksesta työssään, hän naurahtaa.
Veljesvihan hedelmät
Tsukahira on paitsi kiertävä puhuja ja kirjailija, myös toinen perustajajäsen Kehilat HaCarmelissa eli Karmelin seurakunnassa Haifassa, Israelissa. Hän on seurannut, kuinka messiaanisten juutalaisten määrä on kasvanut, ja kuinka esimerkiksi entisen Neuvostoliiton alueelta on muuttanut paljon juutalaisia Israeliin.
Kulttuurit ja kansat ovat törmänneet Israelissa myös surullisenkuuluisin seurauksin. Miltä israelilaisten ja palestiinalaisten välinen konflikti näyttää lähietäisyydeltä?
– Agendaa ohjaa sotilaallinen islam. Ilman sitä juutalaiset ja palestiinalaiset olisivat päässeet sopuun jo aikoja sitten. Kummallakin puolella laajan enemmistön halu on elää yhdessä, käydä keskenään kauppaa ja lakata tappamasta toinen toisensa lapsia, Tsukahira sanoo painokkaasti. Äänessä on turhautumista ja surua.
Poliittisesti kyseessä on ongelma, mutta hengellisesti mahdollisuus osoittaa lähimmäisenrakkautta ja tavoittaa arabisiskoja ja -veljiä. Tsukahira muistuttaa konfliktin juurista veljesvihana.
– Perheriidat ovat täysin kohtuuttomia ja katkeria, ja juuri sellaisessa me olemme mukana. Sen ratkaisemiseen tarvitaan todella Jumalan Pojan teko, hän sanoo.
Pinnan alla kuitenkin tapahtuu paljon hyvää, ja profetiat toteutuvat kansojen kokoontuessa Israeliin.
– Raamattu sanoo, että viimeisinä päivinä ihmiset hakeutuvat Israeliin. Ja sinne heitä vetää opetus, Tsukahira mainitsee viitaten Jesajan kirjaan (2:3, 92): Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen: – Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, nouskaamme Jaakobin Jumalan pyhäkköön! Hän opastaa meitä tiellään, ja me, me tahdomme kulkea hänen polkujaan, sillä Siionista tulee Herran sana ja Jerusalemista kaikuu Jumalan puhe.
– Uskon todella, että Israelista alkaa pian kuulua oppi, joka on keskittynyt Jumalan valtakuntaan. Ja siinä on tämän kirjani aihe.
*Ote teoksesta Valtakunnan kulttuuri — paluu alkuperäiseen. Suomentanut Merja Pitkänen.
