Kirjoittanut
Nora* on malesialainen piilokristitty. Muslimiksi kasvatettu Nora päätti naida kristityn Danielin, ja hänestä itsestäänkin tuli Jeesuksen seuraaja. Noran perhe ei tiedä avioliitosta, kuten ei maan hallintokaan.
Nora on yksi maailman miljoonista vainotuista kristityistä naisista. Miehiin kohdistuva vaino on usein julkisempaa. Vaikka vainotuksi joutuminen on kaikkea muuta kuin helppoa, miehiä pidetään usein uskonsankareina. Kristityt naiset kärsivät monesti salassa.
Open Doorsin viimeisimmän analyysin mukaan kristityt miehet ja naiset kokevat vainon hyvin eri tavoin. Miehet kohtaavat vainoa useimmiten työ- ja armeijayhteyksissä, ja väkivalta on ei-seksuaalista. Kristityt naiset puolestaan altistuvat pakkoavioliitoille, raiskauksille ja muille seksuaalisen väkivallan muodoille. Vaino ei ole sukupuolineutraalia vaan iskee naisten kaikkiin kipukohtiin. Maailmanlaajuisesti kristittyihin naisiin kohdistuu kaksi kertaa enemmän erilaisia vainon muotoja kuin miehiin.
Kristittyjen miesten kokema vaino on useimmiten keskitettyä, rajua ja näkyvää. He ovat usein perheen elättäjiä ja seurakunnan johtajia. Tutkimuksessa on selvinnyt, että heitä syrjitään työpaikalla. Vainolla on kaksi yleistä muotoa: hyväksikäyttö ja pahoinpitely tai se, että miehiä estetään saamasta työtä tai pitämästä työpaikkaansa. Fyysinen, ei-seksuaalinen väkivalta ja (pakko)asevelvollisuus kohdistuvat nekin erityisesti kristittyihin miehiin. Miehet myös päätyvät naisia todennäköisemmin vankilaan.
Naisten kokema vaino on hyvin erilaista. Se on usein vaikeaselkoista, väkivaltaista ja piilotettua. Pakkoavioliitto, kristittyjen naisten yleisin painostuksen muoto, jää hyvin näkymättömäksi. Vuoden 2018 World Watch List -tutkimuksessa naisten pakkoavioliittoja ilmeni 17 maassa. Miehiä ei tutkimuksen mukaan pakotettu avioliittoon.
Raiskaukset, muu seksuaalinen häirintä, ei-seksuaalinen väkivalta ja sieppaukset ovat naisten arkea monessa maassa, joissa Open Doors toimii. Raiskaukset ovat yleisimpiä. Pakistanissa vuosittain noin 700 kristittyä tyttöä joutuu seksuaalisen väkivallan, kidnappausten ja pakkoavioliiton uhreiksi, ja heitä käännytetään väkisin islamiin. Kuvittele 14 bussilastillista nuoria naisia, joiden unelmat, toivo ja onni tuhotaan. Yhteydet perheeseen ja kirkkoon katkaistaan. He eivät voi kasvattaa lapsiaan kristityiksi. Eikä Pakistan ole ainoa maa, jossa tällaista tapahtuu.
Vaikka miehillä on suurempi riski joutua pidätetyiksi, kotiaresti vie vielä useamman naisen vapauden. Sitä eivät toteuta paikalliset viranomaiset vaan naisten omat perheet.
Naisten hyväksikäyttö koettelee koko kirkkoa. Kirkolle on merkitystä sillä, että naisten ja tyttöjen pääsyä koulutuksen, terveydenhuollon tai infrastruktuurin pariin rajoitetaan. Sillä on merkitystä, että heitä pakotetaan avioeroon ja ihmiskauppaan tai estetään matkustamasta, pääsemästä töihin tai valitsemasta kristittyä puolisoa. Sillä on merkitystä, että heitä suljetaan psykiatrisiin laitoksiin, pakotetaan abortteihin tai ehkäisyyn, tai että heidän puoliso tapetaan.
Vainon vaikutukset ovat kuitenkin kaikkiin pitkälti samat. Traumoja. Taloudellisia vaikeuksia. Avioeroja. Takavarikointeja. Katkenneita perhesuhteita. Häpeää ja karttamista. Kyse ei ole pelkästään yksilöistä vaan koko kirkosta.
Eri paikka, sama kaava
Helene Fisher, Open Doorsin asiantuntija, ei ole yllättynyt tutkimuksen tuloksista. ”Samaa olen kuullut haastatellessani vainottuja naisia eri puolilla maailmaa. On merkillepantavaa, kuinka yhdenmukaista vaino on eri alueilla. Paikat vaihtelevat, mutta vaino noudattaa samaa kaavaa.”
Se, mitä tapahtui Marilynille Egyptissä, tapahtui myös Helenille Nigeriassa.
Marilyn, 16, lankesi rakkausansaan ja karkasi pojan kanssa syrjäiselle maatilalle. Myöhemmin hänestä ilmestyi YouTubeen videoita, joissa hänen kerrottiin kääntyneen muslimiksi. Vanhemmat ovat varmoja, että tytär pakotettiin videoihin.
Helen, 13, katosi eräänä yönä. Vanhemmat saivat selville, että häntä pidettiin paikallisen hallitsijan palatsissa. ”Helen voi halutessaan palata vanhempiensa luo. Mutta jos hän ei halua, ette voi enää tavata häntä,” hallitsija kertoi järkyttyneille vanhemmille. Kun Heleniltä kysyttiin, tunnistiko hän vanhempansa, hän vastasi myöntävästi.
”Haluatko palata heidän kanssaan kotiin?”
”Haluan olla aviomieheni kanssa”, hän vastasi.
Kaikki näkivät hänen kyyneleensä. Kun Open Doors vieraili Helenin vanhempien luona, hänen äitinsä kertoi: ”En voi uskoa, että Helen kieltäisi Kristuksen! Olen varma, että hänet on aivopesty.”
Kaksi tyttöä, kaksi tuhottua perhettä. Eikä ketään ole toistaiseksi rangaistu näistä epäoikeudenmukaisuuksista. ”Vainoajat tietävät, että he todennäköisesti pääsevät kuin koira veräjästä.”
Tärkein kysymys
Entä muslimimiehen kristitty tytär? Perheen velvollisuus on taivutella hänet takaisin islamiin. Keinoja ovat esimerkiksi sanallinen ja fyysinen väkivalta, kotiaresti ja karttaminen.
Naisten on tehtävä vaikeita valintoja. ”Kerronko perheelleni, että seuraan Jeesusta ja olen Hänen todistajansa? Kärsinkö uskoni vuoksi vai salaanko uskoni? Jos tunnustaudun tai minut havaitaan kristityksi, pysynkö uskollisena vai onko se liian vaarallista? Onko minulla edes vaihtoehtoja? Mihin voin mennä? Kuinka pärjään ilman perhettäni? Antaako kukaan perheettömälle sinkkunaiselle työtä tai katon pään päälle? Tärkein kysymys on: Valitsenko Jeesuksen vai kiellänkö Hänet vainon tullessa? Haluan olla uskollinen. Kuinka elän rakkauttani Jeesukseen todeksi näissä olosuhteissa?”
Valinnat ja niiden mahdolliset seuraukset johtavat pelkoon ja eristäytymiseen. Kristittyjen perheiden tyttärillä on yhteisö, jonka oletetaan suojelevan heitä. Kristityiksi kääntyneet naiset taas elävät yhteisössä, joka ei halua heitä. Jos ei käy kirkossa, kuinka voi kasvaa uskossaan? Monet käännynnäiset ovat täysin omillaan.
”Nyt ymmärrän, mitä minulle tapahtuu”
Tutkimusta lukiessa on vaikea välttyä masennukselta. ”Analyysi on suureksi avuksi ja luo toivoa”, Fisher rohkaisee. Se tarjoaa linssin, jonka läpi tarkastella vainoa. ”Abstraktille ja määrittelemälle vainolle ei voi paljoakaan, mutta näin saamme konkreettista tietoa. Kun asiat tuodaan valoon, voimme päästä niihin käsiksi. Lähi-idässä pidettiin vastikään pilottikoulutus, jossa seurakunnan naisjohtajia opetettiin tunnistamaan yhteisönsä painekohtia. Jotkut heistä sanoivat: ”On hyvin rohkaisevaa oppia tekemään tätä analyysiä itse. Minulla on ollut paljon tietoa, mutta te olette saaneet tiedon järjestykseen päässäni.”
”Meillä on nyt työkalu, jolla voimme kuvailla todellisuutta niin, että ihmiset tunnistavat sen. Vainottu nainen voi sanoa: ’Nyt ymmärrän, mitä minulle tapahtuu’”, Fisher kertoo.
Joskus kristilliset yhteisöt eivät tunnista omaa rooliaan vainoissa. ”Voi käydä niin, että kirkkona tiedostamattamme häpeämme uhria. Mieti, miten kirkko toimisi, jos sen pastori vangittaisiin. Seurakunta pitäisi rukousvartioita ja puhuisi hänen puolestaan. Mitä tapahtuu, kun tyttö raiskataan uskonsa vuoksi? Todennäköisesti suojelemme häntä salaamalla hänen ’häpeänsä’. Tosiasiassa hän on edelleen puhdas. Häntä kohtaan on tehty väkivaltaa, joka ansaitsee rangaistuksen. Häpeä kuuluu sille, joka satutti häntä. Meidän on syytä katsoa itseemme”, Fisher toteaa.
Toivo palaa
Tavatessamme vainottuja naisia eri puolilla maailmaa olemme oppineet tärkeän totuuden: toivo palaa, kun Jumalan omat rohkaisevat niitä, jotka kärsivät pimeydessä ja hiljaisuudessa. Emme ehkä saa siepattua tyttöä vapaaksi, mutta yritämme silti. Olemme esimerkiksi rahoittaneet Helenin perhettä oikeustaistelussa.
”Anon apua Jumalalta ja uskovilta. Rukoilkaa lakkaamatta puolestamme”, Helenin isä Yunusa pyysi. ”Öisin en voi nukkua. Olen hereillä, rukoilen ja vetoan Jumalaan tyttäreni puolesta. Rukoilen, että eräänä päivänä Hän tuo Helenin turvallisesti kotiin. Ilman Open Doorsin apua meillä ei olisi ollut varaa asianajajaan.”
Entä malesialainen Nora, joka on pysytellyt lapsettomana, jotta lapsia ei vietäisi häneltä? Kuultuaan hänen tarinansa valokuvaajamme veti hänet syleilyynsä. Heidän kyyneleensä sekoittuivat toisiinsa. Heidän sydämensä löivät samaan tahtiin. Tuon hetken he olivat yhtä.
Tutustu lisää Malesian tilanteeseen.
