Kirjoittanut
Syyskuussa Porvoon piispana aloittanut Bo-Göran Åstrand sai johtaakseen maantieteellisesti hajanaisen ja moninaisuudessaan haasteellisen hiippakunnan.
Åstrand kuitenkin kääntää nämä erilaisten kulttuurien rikkaudeksi:
− Tämä ei ole mielipiteitten klubi, vaan Kristuksessa olemme yksi tässä hajanaisessa hiippakunnassa. Seuraavana meille tärkeä asia on kieli. Myös kirkkoon kuuluvien osuus väestöstä on edelleen vähän korkeampi kuin muiden hiippakuntien alueella.
Kuuntelu ja kunnioitus
Porvoon hiippakunnan moninaisuuteen kuuluvat myös erilaiset hengelliset korostukset. Alueesta riippuen herätysliikkeiden vaikutus vaihtelee. Esimerkiksi Pietarsaaressa ja sen ympäristössä lestadiolaisia on noin kymmenen prosenttia koko seurakunnasta. Myös ruotsinkielinen evankelisuus on paikoittain vahvaa.
− Kaikki menee hyvin siihen pisteeseen, kunnes joku nousee ja sanoo, että ainoastaan minä olen oikeassa. Tällaisessa hiippakunnassa on minusta erityisen tärkeää, että pysytään hyvällä tavalla nöyränä ja ymmärretään se, että täällä on myös muita, ja että kunnioitetaan toisiamme.
Piispan yksi tehtävä onkin huolehtia kirkon yhtenäisyydestä. Åstrandin ensimmäinen askel on, että ensi vuonna jokaisessa rovastikunnassa järjestetään tilaisuus, johon hän kutsuu kaikki rovastikunnan työntekijät, luottamushenkilöt ja vapaaehtoiset sekä kaikki ne, jotka haluavat keskustella kirkon ja hiippakunnan tulevaisuudesta.
− Toimin mielelläni niin, että kuuntelen ja keskustelen ennen kuin olen mukana tekemässä hiippakunnan uuden strategian. Seurakuntalaisilla on halu ja valmius olla mukana jo siinä vaiheessa, kun suunnitellaan ja päätetään, mihin suuntaan mennään. Tämä vaatii uutta näkökulmaa myös työntekijöiltämme. Osallisuus ei synny ilman tätä prosessia.
Vuorovaikutus
Åstrand pitää piispan viranhoitoa ajatellen tärkeänä myös kolmea nelivuotiskautta kirkolliskokouksessa. Tehtävä antoi mahdollisuuden liikkua paikallistason ja kokonaiskirkon välillä. Hän toimi myös mm. kirkon ruotsinkielisen työn keskuksen viestinnän yksikön puheenjohtajana sekä ruotsinkielisen Fontana-Median hallituksen jäsenenä ja varapuheenjohtajana.
− Jo nuorena pappina havaitsin, että media-ala on kirkolle erittäin tärkeä. Silloin vallitsevan näyn mukaan media tarkoitti kirkolle sitä, että meillä on mikrofoni ja viesti ja kaiutin, ja kun sanoma lähtee ulos, työt on tehty. Sitten tapahtui oivallus, että kun puhutaan mediasta niin puhutaan tavasta viestiä yhteiskunnan kanssa tai seurakunnan jäsenten kanssa niin että syntyy vuorovaikutus.
Jumalan lähetys
Bo-Göran Åstrand kasvoi Pietarsaaren maalaiskunnassa. Aina joulun jälkeen naapurikylän rukoushuoneella järjestetyt lähetyspäivät olivat jännittäviä aikoja, koska vieraaksi tuli lähetystyöntekijä Afrikasta. Lapset katsoivat silmät suurena diakuvia, jotka olivat kuin toiselta planeetalta. Se antoi tietyn kuvan lähetystyöstä.
− Nyt pidän siitä, että puhutaan Missio Deistä, Jumalan lähetyksestä. Jos ennen oli niin, että seurakunnalla oli lähetys ja lähetystyö, nyt se voidaan ymmärtää niin, että Jumalalla on missio ja hänellä on seurakuntia ja järjestöjä toteuttamassa tätä missiota nykyajan maailmassa. Seurakunta ei omista lähetystä, vaan saa olla mukana tekemässä työtä. Nyt huomataan myös vuorovaikutus, sillä eihän ole niin, että ainoastaan länsimaista tulee sanoma ja vastaanottajat löytyvät muualta.
− Meille suomalaisille on annettu paikka lähetystyössä, mutta täytyy olla kuulolla, minkälainen roolimme on nykypäivänä. On erityisen tärkeää, että panostamme meille annettuun tehtävään, koska se on merkki elävästä seurakunnasta. Jos käännymme sisäänpäin, alamme jollakin tavalla kuolla.
Raikkaita otteita
Vuodesta 2018 lähtien Medialähetys Sanansaattajat on ollut edustettuna Porvoon hiippakunnan lähetystoimikunnassa. Ensi vuonna Sansalle on myönnetty myös kolehtipyhä hiippakunnan seurakunnissa. Piispa Åstrand näkee medialähetystyössä raikkaita otteita.
− Se, että työn painopiste on nyt Aasiassa ja Lähi-idässä on varmasti tärkeä askel. Digitalisaation ja mobiilikäytön mahdollisuuksien hyödyntäminen on nykypäivää. Samoin se, että yritetään tavoittaa saavuttamattomia kansoja. Työtä vielä riittää, kun kristittyjä on kolmannes maailman väestöstä. Työ on varmasti erittäin haastavaa, mutta modernien kanavien kautta pystytään olemaan mukana myös noilla alueilla.
− Sansan nettisivuja lukiessani sain näyn, että medialähetystyö on kuin Paavalin toiminta Ateenan Areiopagilla; mennään torille olemaan vuorovaikutuksessa ja keskustelemaan, kuuntelemaan ja tuomaan esille sanoma sopivalla tavalla.
Yhteistä jakamista
Näky yhteisestä jakamisesta tuli tärkeäksi myös 2015 pakolaistulvan myötä. Pietarsaaren seurakunnassa järjestettiin monikulttuurinen tapaamispaikka. Joka maanantai vuoden ympäri 70–80 ihmistä jakaa kertomuksia ja kokemuksia elämästään. Näille naisille merkitsee paljon, että he saavat tulla ulos kodeistaan lapset mukanaan, ja että lapsille on järjestetty hoito.
− Seurakunnankin naisille on merkityksellistä kuulla maahanmuuttajanaisten elämäntarinoita, jakaa ja keskustella. Kohtaamisen kautta tapahtuu todellista juurtumista. Olen iloinen, että pystyimme tarjoamaan tällaisen kohtaamispaikan.
− Toiseen ryhmään osallistui noin kymmenen miestä. Vuoden päästä heidät kastettiin. He halusivat saada olla mukana jumalanpalveluksissa, lukea tekstejä omalla kielellään ja rukoilla. Joillekin seurakuntalaisille tämä oli alussa outoa, mutta vähän ajan kuluttua luonteva osa jumalanpalvelustamme.
− Maahanmuuttajat ovat avanneet silmämme ja olemme ymmärtäneet, että maailma on paljon laajempi kuin Pietarsaari tai Pohjanmaa.
Piispa Åstrand unelmoi, että seurakunnat olisivat yhteisö ja koti, johon kaikki ovat tervetulleita, kun pirstaloituneesta yhteiskunnasta tällaisia paikkoja ei enää paljon löydy.
− Suomen kirkon rahallinen rikkaus on ohimenevä. Kirkon todellista rikkautta on yhdessä jakaminen ja osallisuus. Tämä onnistuu vain, kun on avoimuutta kokea yhteisöllisyyttä yli rajojen toisenlaisissa olosuhteissa elävien kristittyjen kanssa.
Pian hiljennymme joulunaikaan. Piispa Bo-Göran Åstrandille rauhallinen joulu tarkoittaa sitä, että olosuhteista riippumatta kaikki on loppujen lopuksi hyvin, koska saamme elää Jumalan hyvissä käsissä. Toiseksi lähimmäisistä välittäminen, puhelu yksinäiselle tai kahvihetki toisen kanssa, antaa todellisen rikkauden tunteen. Silloin sisimmässä on joulu.
Haastattelu on julkaistu joulukuun Lähde-lehdessä 4/2019.
